Tinapaperi

Tinapaperi eli lehtitina tai stannioli (< lat. stannum = tina) on hyvin ohueksi levyksi valssattua tinaa. Lehtitinan paksuus on noin 0,1–0,3 millimetriä. Aiemmin tinapaperi sisälsi usein myös vähän vaskea tai lyijyä.^[1]

Tinapaperia käytetään muun muassa käärepaperina, kun säilytetään helposti kuivuvia aineita. Sitä on käytetty myös amalgaamipeilien valmistukseen.^[2] Tinapaperia käytettiin ennen toista maailmansotaa yleisesti. Tinapaperi voi antaa makua elintarvikkeeseen, jos sitä käytetään kääreenä.^[3]

Tinapaperilla tarkoitetaan nykyisin yleensä alumiinifoliota, joka on halvempaa. Alumiinifolion käyttöä puoltaa myös se, ettei se tinapaperin tavoin sisällä haitallisia epäpuhtauksia kuten lyijyä.^[4] Jätelajittelussa tinapaperin oikea paikka on metallinkeräys.^[5]