Toronto Raptors
Toronto Raptors on kanadalainen koripalloseura, joka pelaa NBA-liigassa. Seura pelaa kotiottelunsa Scotiabank Arena -areenalla Torontossa, Ontariossa. Aiemmin, vuosina 1995–1999, seuran kotiareena oli SkyDome (nykyiseltä nimeltään Rogers Centre). Seuran omistajayhtiö on Maple Leaf Sports & Entertainment[1], jonka omistukseen kuuluvat myös muun muassa jääkiekkoseurat Toronto Maple Leafs ja Toronto Marlies sekä jalkapalloseura Toronto FC.[2] Raptors kuuluu NBA:n itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan, jonka se on voittanut kuusi kertaa.
| Toronto Raptors | |
|---|---|
 | |
| Konferenssi | Itäinen |
| Divisioona | Atlantin |
| Perustettu | 1995 |
| Historia | Toronto Raptors 1995– |
| Areena | Scotiabank Arena |
| Kotipaikka | Toronto, Ontario, Kanada |
| Värit | punainen, musta, violetti, kulta, valkoinen |
| Omistaja(t) | Maple Leaf Sports & Entertainment |
| Toimitusjohtaja | Bobby Webster |
| Päävalmentaja | Darko Rajakovic |
| Yhteistyöseura | Bakersfield Jam |
| Mestaruudet | 1 (2019) |
| Konferenssin mestaruudet | 1 (2019) |
| Divisioonan mestaruudet | 7 (2007, 2014, 2015, 2016, 2018, 2019, 2020) |
| Kotisivu | https://www.nba.com/raptors |
Raptors on ollut vuodesta 2001 lähtien ainoa kanadalainen koripalloseura NBA:ssa.[3] Ensimmäisen kerran se ylsi konferenssifinaaleihin eli NBA:n pudotuspelien neljän parhaan joukkoon kaudella 2015–2016 ja ensimmäisen kerran NBA:n loppuotteluun kaudella 2018–2019, jolloin se myös voitti mestaruuden ensimmäisenä seurana Yhdysvaltain ulkopuolelta.
Historia
Perustaminen
Vuonna 1993 NBA sai virallisen hakemuksen uudesta seurasta. Hankkeen johtomiehenä toimi kanadalainen John Bitove, jonka isä oli jo aikaisemmin yrittänyt saada NBA-joukkuetta Kanadaan. Saman vuoden heinäkuussa NBA:n laajentumiskomitea vieraili Torontossa tapaamassa hankkeen vetäjiä ja katsastamassa suunnitelmia. Komitean vakuuttivat erityisesti uuden areenan rakennussuunnitelmat. Marraskuussa 1993 NBA hyväksyi uuden seuran osaksi sarjaa. Liittymismaksu oli kuitenkin neljä kertaa suurempi kuin edellisillä laajentumiskerroilla, 125 miljoonaa dollaria.[4]
Raptors liittyi NBA:han kaudeksi 1995–1996 laajennusjoukkueena samaan aikaan Vancouver Grizzliesin kanssa. Grizzlies ja Raptors olivat ensimmäiset kanadalaiset NBA-seurat sitten vuoden 1947, jolloin Toronto Huskies lopetti toimintansa.[4] Grizzliesin siirryttyä Memphisiin vuonna 2001 Raptors on ollut liigan ainoa kanadalaisseura.[3]
Joukkueen kokoaminen aloitettiin pian ja uudeksi päävalmentajaksi hankittiin Detroit Pistonsin entinen apuvalmentaja Brendan Malone. Seuran ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin Isiah Thomas. Kahden uuden NBA-seuran takia vuonna 1995 järjestettiin laajentumisvaraustilaisuus, jossa joukkueet saivat varata pelaajia. Arvonnan kautta Toronto sai ensimmäisen varauksen, ja joukkue valitsi ensimmäisenä pelaajana Chicago Bullsin B. J. Armstrongin. Hän kuitenkin kieltäytyi tulemasta Raptorsin harjoituksiin, joten hänen tilalleen hankittiin Carlos Rogers ja Victor Alexander.[4]
Ensimmäiset vuodet (1995–1999)
Raptors pelasi ensimmäisen kautensa Keskisessä divisioonassa[5] ja aloitti historiansa 3. marraskuuta 1995 ottelulla New Jersey Netsiä vastaan. Raptors voitti ottelun luvuin 94–79, ja katsojia oli heti ensimmäisessä pelissä 33 306.[6] Ensimmäinen kauden aikana joukkue voitti 21 ottelua 61:stä ja jäi divisioonansa viimeiseksi.[7] Huonosta pelillisestä menestyksestä huolimatta Raptors oli koko liigan kolmanneksi paras yleisöjoukkue, sillä joukkueen otteluita kävi katsomassa yhteensä 950 330 katsojaa.[8] Kauden jälkeen joukkueen takamies Damon Stoudamire valittiin NBA:n vuoden tulokkaaksi.[9] Stoudamire oli myös joukkueen paras pistemies. Kauden jälkeen joukkueen uudeksi valmentajaksi palkattiin Darrell Walker.[10]
Raptorsin ensimmäinen varsinainen NBA:n varaustilaisuus oli vuoden 1996 varaustilaisuus, jossa seura sai toisen varauksen. Raptors päätti käyttää varausvuoronsa Marcus Cambyn varaamiseen.[11] Joukkue voitti kauden 1996–1997 aikana 30 ottelua, enemmän kuin edellisellä kaudella, mutta pudotuspeleihin Raptors ei silti päässyt. Kauteen mahtui joka tapauksessa koviakin voittoja, sillä Raptors oli yksi yhdestätoista joukkueesta, jotka onnistuivat voittamaan kauden voittaneen Chicagon.[12]
Kauden 1997–1998 alussa joukkue kärsi loukkaantumisista, sillä pahimmillaan viisi pelaajaa oli kauden alussa loukkaantuneena. Tämän takia Raptors kärsi seitsemäntoista ottelun mittaisen tappioputken[13], joka alkoi marraskuun lopussa Seattle Supersonicsia vastaan ja päättyi joulukuussa Philadelphia 76ersia vastaan.[14] Raptorsin varapresidentti Isiah Thomas lähti yllättäen seurasta epäonnistuttuaan omistustarjouksesta seuran kanssa, jolloin hänen tilalleen tuli Glen Grunwald.[15] Helmikuun siirtoikkunan sulkeutuessa seura teki lukuisia pelaajavaihdoksia, joiden seurauksena Raptorsista tuli liigan nuorin joukkue. Muun muassa koko liigan nuorin pelaaja, 18-vuotias Tracy McGrady, oli liittynyt joukkueeseen.[13] Kausi päättyi Raptorsilta seuran historian huonoimpaan tulokseen, sillä joukkue onnistui voittamaan vain kuusitoista ottelua.[16]
Vuoden 1998 varaustilaisuudessa Raptors sai neljännen varauksen, jolla se hankki Antawn Jamisonin, joka vaihdettiin saman tien Golden State Warriorsille. Vastineeksi Raptors sai Golden Staten viidennen varauksen, Vince Carterin.[17] Kausi 1998–1999 oli poikkeuksellisesti ainoastaan viidenkymmenen ottelun mittainen. Kauden neljännessä kotipelissä Raptors sai uuden Air Canada Centren käyttöönsä ja voitti heti ensimmäisen ottelun areenalla. Kausi oli joukkueelta siihenastisen historian paras: Raptors voitti 23 peliä ja hävisi 27. Sarjan loputtua Vince Carter valittiin liigan vuoden tulokkaaksi.[18]
Kolme kautta pudotuspeleissä (1999–2002)
Vuoden 1999 varaustilaisuudessa Raptors varasi Jonathan Benderin viidentenä pelaajana, mutta seura vaihtoi hänet Indiana Pacersin kanssa Antonio Davisiin. Kauden alku sujui Raptorsilta hyvin ja ennen tähdistöviikonloppua joukkue oli voittanut 22 peliä. Seura sai ensimmäistä kertaa edustajan NBA:n tähdistöotteluun, sillä Carter valittiin historian toiseksi suurimmalla äänivyöryllä otteluun. Hän osallistui myös donkkikilpailuun, joka järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen. Carter voitti donkkikilpailun, ja Raptors jatkoi kautta voitoilla. Runkosarjan päätyttyä joukkue oli voittanut 82:sta pelistään 45, jolloin se pääsi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin.[19] Pudotuspeleissä Raptors ei onnistunut voittamaan kertaakaan New York Knicksiä, vaikkakin toisen pelin joukkue hävisi ainoastaan pisteellä.[20]
Vaikka Raptors oli päässyt pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa historiassaan, valmentajaa päätettiin vaihtaa. Uudeksi valmentajaksi palkattiin Lenny Wilkens.[21] Kauden alku sujui Raptorsilta hyvin ja syyskauden jälkeen joukkueen saldo oli 26 voittoa ja 23 tappiota. Tähdistöviikonlopulle osallistui joukkueesta kolme pelaajaa: Vince Carter, Antonio Davis ja vuoden 2000 varaustilaisuudesta hankittu Morris Peterson. Tammikuun siirtoajalla joukkueeseen hankittiin lukuisia uusia pelaajia, mikä näytti tuovan lisävoimaa ryhmään, sillä Raptors voitti 19 ottelua loppukauden 27 pelistä. Kauden loputtua Raptors oli voittanut 47 ottelua, joten pääsy pudotuspeleihin varmistui jo toisena kautena perättäin.[22] Pudotuspeleissä Raptors sai vastaansa uudestaan New Yorkin. Kolmen ensimmäisen ottelun jälkeen Raptors oli häviöllä otteluvoitoin 2–1. Voitettuaan kaksi viimeistä ottelua joukkue pääsi konferenssinsa välieriin.[23] Välierät Raptors aloitti 96–93-voitolla Philadelphia 76ersista, mutta kuuden ottelun jälkeen otteluvoitot olivat tasan 3–3. Ratkaisevan ottelun Philadelphia voitti luvuin 88–87, jolloin Raptorsin seurahistorian tuloksellisesti paras kausi oli ohitse.[24]
Kauden 2001–2002 alussa seuraan hankittiin entinen NBA:n arvokkain pelaaja Hakeem Olajuwon, jonka lisäksi Vince Carterin kanssa solmittiin jatkosopimus. Raptors aloitti kauden jälleen hyvin, ja puolivälissä kautta joukkue oli voittanut 29 ottelua ja hävinnyt 21. Viimeisessä ottelussa ennen tähdistöviikonloppua Carter loukkasi jalkansa, joten joukkueen paras pistemies oli loppukauden sivussa.[25] Raptorsin aloitettua loppukauden joukkue hävisi kolmetoista ottelua perättäin, mutta viimeisistä neljästätoista ottelusta Raptors hävisi ainoastaan kaksi.[26] Pudotuspelien alkaessa joukkue oli ensimmäisissä otteluissa kateissa ilman Carteria ja avauspelin joukkue hävisikin luvuin 85–63 Detroit Pistonsille.[27] Kahden tappion jälkeen Raptors voitti kaksi ottelua perättäin, jolloin joukkueet pelasivat viidennen ja ratkaisevan ottelun. Sen Raptors hävisi luvuin 85–82 Jerry Stackhousen ratkaistua ottelun vierasjoukkueelle.[28]
Neljä kautta ulkona pudotuspeleistä (2002–2006)
Kausi 2002–2003 ei alkanut seuralta hyvin, sillä Raptorsiin hankittu Lamond Murray kärsi ennen kauden alkua loukkaantumisesta, joka piti hänet poissa runkosarjasta. Myös toinen uusi pelaaja, Lindsey Hunter, joutui olemaan poissa suuresta osasta peleistä. Vanhoista pelaajista Carter joutui olemaan sivussa 39 ottelusta ja Davis 29 ottelusta. Loukkaantumisten takia Raptorsista tuli NBA-historian ainoa joukkue, joka ei saanut kahtatoista pelaajaa mukaan yhteen otteluun.[29] Raptorsin kauden musta hetki osui vuodenvaihteeseen, jolloin joukkue voitti neljästätoista perättäisestä ottelusta ainoastaan yhden. Kauden lopussa joukkue oli onnistunut voittamaan 24 ottelua ja häviöitä oli kertynyt 58.[30] Kauden loputtua joukkueen uudeksi valmentajaksi palkattiin Kevin O’Neill.[31]
Vuoden 2003 varaustilaisuudessa Raptorsilla oli käytössä neljäs varaus, jonka seura käytti Chris Boshin varaamiseen.[32] Kauden ensimmäisessä ottelussa Raptors esitteli uudet peliasut voitto-ottelussa New Jersey Netsiä vastaan. Marraskuussa joukkue teki Minnesota Timberwolvesia vastaan vain 56 pistettä, joka sivusi sarjahistorian alinta piste-ennätystä. Hyökkäyspään ongelmat jatkuivat läpi kauden, ja sarjan lopussa Raptors oli liigan vähiten koreja tehnyt joukkue. Puolivälissä kautta joukkue oli voittanut puolet peleistään, joten sillä oli vielä mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin. Epäonni jatkui kuitenkin Raptorsin osalta, sillä Jalen Rose, Vince Carter ja Alvin Williams loukkaantuivat loppukautena. Kauden viimeisistä peleistä joukkue onnistui voittamaan kahdeksan ottelua, kun taas tappioita kertyi 24.[33] Huhtikuun alussa Raptorsin toiminnanjohtajalle, Glen Grunwaldille, annettiin potkut ja hänen tilalleen palkattiin väliaikaisesti Jack McCloskey.[34] Kauden loputtua Toronto oli divisioonansa kuudes, eikä täten päässyt pudotuspeleihin.[35] Päävalmentaja Kevin O'Neill sai potkut[36] ja uudeksi valmentajaksi palkattiin Charlotte Bobcatsin apuvalmentajana toiminut Sam Mitchell.[37]
Ennen kauden 2004–2005 alkua Carter ilmoitti, että hän haluaa siirtyä New Jerseyn joukkueeseen. Uudeksi toiminnanjohtajaksi kesällä 2004 hankittu Rob Babcock ei kuitenkaan halunnut hänen lähtevän, koska sopimus oli vielä voimassa.[38] Fanit ja analyytikot arvostelivat myös seuran toimia vuoden 2004 varaustilaisuudessa. Raptors varasi Rafael Araújon kahdeksantena varauksena, eikä varaus ollut fanien mieleen.[39] Carter kuitenkin pelasi alkukauden Raptorsissa, muttei pelannut omien sanojensa mukaan täysillä viimeisinä kausina. Joulukuussa 2004 hän siirtyikin New Jersey Netsiin.[40] Carter ei ollut ainoa tyytymätön pelaaja seurassa kauden aikana. Myös Rafer Alston sanoi, ettei hän ollut tyytyväinen joukkueen valmentajaan. Helmikuussa Alston hyllytettiin kahden pelin ajaksi.[41] Kauden aikana Boshista alkoi tulla Raptorsin uusi tähti hyvien peliensä ansiosta. Hän teki kauden aikana keskimäärin 16,8 pistettä ottelua kohden ja oli usein joukkueensa paras pistemies. Asema vahvistui entisestään Carterin lähdettyä joukkueesta. Matt Bonner nousi kauden suurimmaksi yllättäjäksi ja fanien suosioon. Hän oli tulokkaiden paras kolmen pisteen heittäjä ja toiseksi paras kahden pisteen heitoissa.[42] Raptors lopetti ensimmäisen kautensa Atlantin divisioonassa 33 voittoon ja 49 tappioon, joten seura ei taaskaan päässyt pudotuspeleihin.[43]
Kaudella 2005–2006 Raptors jatkoi pelaajien vaihtoa: vuoden 2005 varaustilaisuudesta seura hankki Charlie Villanuevan, Uroš Slokarin, Roko Ukićin ja Joey Graham.[44] Takakentällä joukkue hankki Mika Jamesin ja José Calderónin.[45] Pelaajavaihdoksista huolimatta kauden alku oli historian huonoin: Raptors oli voittanut kuudentoista ottelun jälkeen ainoastaan yhden pelin.[46] Huonon alun takia joukkueen apuvalmentajaksi hankittiin yliopistovalmentaja Gene Keady.[47] Tammikuussa Raptors pelasi Los Angeles Lakersia vastaan ja ottelussa Kobe Bryant teki 81 pistettä, joka oli historian toiseksi korkein lukema.[48] Lukuisten tappioiden takia toimitusjohtaja Rob Babcockille annettiin tammikuussa 2006 potkut ja hänen tilalleen siirtyi väliaikaisesti Wayne Embry.[49] Kuukauden päästä hänen tilalleen siirtyi Bryan Colangelo.[50] Loppukautena Bosh kärsi loukkaantumisesta, joka piti hänet loppukauden sivussa.[46] Raptors sijoittui oman divisioonansa toiseksi viimeiseksi, eikä päässyt tälläkään kertaa pudotuspeleihin.[51]
Ykkösvaraus ja paluu pudotuspeleihin (2006– )
Raptors sai vuoden 2006 varaustilaisuuteen historiansa ensimmäisen ykkösvarauksen. Tämän seura käytti Andrea Bargnanin varaamiseen, joka oli samalla ensimmäinen kerta kun eurooppalainen pelaaja aloittaa varaustilaisuuden.[52] Euroopasta seura hankki Anthony Parkerin ja Jorge Garbajosan.[53] Bargnanin entisestä seurasta, Benetton Trevisosta, palkattiin seuran vara-presidentiksi ja aputoimitusjohtajaksi Maurizio Gherardini.[54] Raptors aloitti kauden haparoiden, mutta loppukautta kohden joukkue alkoi saavuttaa voittoja enemmän.[55] Runkosarjan saldo joukkueelta oli 47–35[56], jolla Raptors pääsi pudotuspeleihin ja ensimmäistä kertaa seurahistoriassa kotiedun kanssa, sillä joukkue voitti oman divisioonansa.[57] Runkosarjan jälkeen Mitchell valittiin NBA:n vuoden valmentajaksi, joka oli myös seuran historian ensimmäinen kerta.[58] Pudotuspeleissä Raptors sai vastaansa New Jersey Netsin. Raptors onnistui voittamaan kaksi ottelua, mutta se ei auttanut, vaan Nets voitti otteluparin voitoin 4–2.[56][59] Kauden jälkeen Colangelo valittiin vuoden seurajohtajaksi.[60]
Kaudella 2007–2008 Raptors jatkoi Euroopassa pelanneiden pelaajien palkkaamista, sillä argentiinalainen Carlos Delfino siirtyi Detroit Pistonsista Raptorsiin.[61] Uusia pelaajia olivat myös Jamario Moon[62] ja Jason Kapono.[63] Joukkue oli edelleen nuori, mutta pelaajista erityisesti Boshin ja Garbajosan loukkaantumista pelättiin.[64] Raptors aloitti kauden kahdella perättäisellä voitolla ja syyskaudella voittoja tulikin tappioita enemmän.[65] Loukkaantumiset pilasivat kuitenkin loppukauden: Jorge Garbajosa joutui seitsemän ottelun jälkeen olemaan loppukauden sivussa[66], T. J. Ford loukkaantui joulukuussa ja palasi kentille helmikuussa 2008[67] sekä Chris Bosh loukkaantui kauden alussa.[68] Raptorsin lopettaessa kauden joukkue oli voittanut otteluista puolet, joten se pääsi pudotuspeleihin toista kertaa perättäin.[69] Pudotuspeleissä Raptors sai vastaansa Orlando Magicin. Raptors voitti yhden ottelun, mutta hävisi neljä, jolloin kausi oli jälleen kerran ohi ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen.[70]
Kauden 2008–2009 alun suurin pelaajahankinta oli Jermaine O'Neal, joka siirtyi Raptorsiin Indiana Pacersista. Vaihdossa Raptors luopui muun muassa Rasho Nesterovičista ja T.J. Fordista.[71] Kauden alussa seura otti myös käyttöönsä uuden mustapohjaisen peliasun, joka oli vaihtoehtoinen vierasasu.[72] Seuran ulkomaalaisten pelaajien tekniikkavalmentajaksi palkattiin suomalais-kanadalainen Gordon Herbert yksivuotisella sopimuksella.[73] Kauden alku ei sujunut seuralta odotetunlaisesti, jolloin päävalmentaja Sam Mitchellille annettiin potkut ja apuvalmentajana toiminut Jay Triano nostettiin uudeksi päävalmentajaksi.[74] Helmikuussa O'Neal ja Jamario Moon myytiin Miami Heatille ja vaihdossa saatiin Marcus Banks sekä Shawn Marion.[75] Pelaajavaihdokset eivät auttaneet Raptorsin alamäkeä, sillä kauden seitsemänneksi viimeisessä ottelussa New Yorkia vastaan varmistui joukkueen putoaminen pois pudotuspeleistä.[76] Kauden jälkeen Raptors teki Trianon kanssa kolmen vuoden jatkosopimuksen.[77]
Kesällä 2009 Kapono lähti Raptorsista Philadelphiaan, josta joukkueeseen siirtyi Reggie Evans.[78] Muita hankintoja olivat turkkilainen Hedo Türkoğlu sekä Antoine Wright.[79] Myöhemmin Golden Staten Marco Belinelli hankittiin myös joukkueeseen.[80] Kauden alku oli joukkueelta vaikea, mutta ennen vuoden vaihetta Raptors voitti viisi ottelua peräkkäin, jonka jälkeen joukkue oli voittanut 16 ottelua ja hävinnyt 17.[81] Hieman ennen kauden loppua joukkueen tähtipelaaja Bosh loukkaantui, jonka takia Raptors kärsi tappioita.[82] Lopulta Raptors sijoittui divisioonansa toiseksi voitettuaan 40 ottelua ja hävittyään 42. Tämä ei kuitenkaan riittänyt seuralta pudotuspelipaikkaan.[83]
Ennen kautta 2010–2011 Raptorsin suurin tähti, Chris Bosh, lähti Miami Heatiin. Vaihdossa Raptors sai ensimmäisen kierroksen varauksia vuoden 2011 NBA:n varaustilaisuudesta.[84] Toronto oli tekemässä myös suurta pelaajakauppaa, jossa Calderón, Evans ja Türkoğlu olisivat siirtyneet pois.[85] Tämä ei kuitenkaan toteutunut, sillä kaupassa mukana ollut Tyson Chandler siirtyi Dallasiin.[86] Sen sijaan runkosarjan käynnistyttyä Raptors kauppasi Jarrett Jackin, David Andersenin ja Marcus Banksin New Orleans Hornetsille. Tilalle seura sai Predrag Stojakovićin ja Jerryd Baylessin.[87] Raptors voitti kauden aikana vain 22 ottelua, mikä oli pienin määrä sitten kauden 1997–1998.[88]
Kauden jälkeen päävalmentaja Jay Trianon tilalle hankittiin Dwane Casey, joka oli toiminut aikaisemmin NBA-seurojen apuvalmentajana.[89] Kesän varaustilaisuudessa Raptors varasi liettualaisen Jonas Valančiūnasin viidentenä pelaajana.[90] NBA:n vuoden 2011 työsulun takia kauden 2011–2012 aloitus myöhästyi, mutta lopulta runkosarjassa pelattiin 66 ottelua. Raptors voitti 23 ottelua ja hävisi 43, eikä täten päässyt pudotuspeleihin.[91] Kesken pelikauden 2012–2013 Raptors oli osallisena kolmen joukkueen pelaajakaupassa, jossa Rudy Gay sekä Hamed Haddadi siirtyivät seuraan. Vaihdossa José Calderón sekä Ed Davis siirtyivät pois Torontosta.[92] Runkosarjan päätteeksi seura jäi pudotuspelien ulkopuolelle ottelusuhteella 34–48.[93]
Ensimmäinen mestaruus (2018– )
Heinäkuussa 2018 Raptors teki Spursin kanssa pelaajakaupan, jossa se muun muassa luopui tähtipelaajastaan DeMar DeRozanista ja sai vastaavasti Kawhi Leonardin.[94] Siirto osoittautui menestyksekkääksi: runkosarjassa konferenssin toinen sija ja voitot pudotuspeleissä kuljettivat Raptorsin historiansa ensimmäiseen loppuottelusarjaan, jossa se sai vastaansa hallinneen mestarin Golden State Warriorsin. Raptors voitti loppuottelut 4–2 ja voitti NBA:n mestaruuden ensimmäisenä seurana Yhdysvaltain ulkopuolelta. Leonard palkittiin loppuottelujen arvokkaimpana pelaajana.[95]
Areena
- Pääartikkeli: Rogers Centre ja Air Canada Centre
Raptorsin kotiareenana toimi vuosina 1995–1999 SkyDome. Areena avattiin vuonna 1989, ja siinä oli maailman ensimmäinen sisäänvedettävä katto.[96] Areena oli suunniteltu enemmän baseball-käyttöön. Vuonna 2005 areena sai nykyisen nimensä.[97] Koripallossa areenan katsojakapasiteetti oli 28 708 katsojaa.[98]
Vuonna 1999 seura muutti nykyiseen kotiareenaansa, Air Canada Centreen, joka valmistui samana vuonna.[99] Areena sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.[4] Koripallo-otteluissa halliin mahtuu 19 800 katsojaa.[100] Air Canada Centren viimeisin suuri remontti saatettiin kesän 2009 aikana loppuun. Samalla areenan kapasiteetti nousi hieman.[101]
Seura
Nimi ja logo
Uuden seuran nimestä järjestettiin nimeämiskilpailu, johon tuli yli 2 000 ehdotusta. Nimiehdotuksissa näkyi Jurassic Parkin vaikutus, sillä moni nimi liittyi elokuvaan. Toukokuussa 1994 pidetyssä lehdistötilaisuudessa uudeksi nimeksi paljastettiin Toronto Raptors.[4]
Joukkueen alkuperäisessä logossa oli aggressiivisen ja terävähampaisen näköinen dinosaurus, joka pomputti palloa. Raptorsin tunnusväreiksi päätettiin kirkkaanpunainen, purppura, musta ja hopea. Hopealla haluttiin kunnioittaa koripallon keksijänä pidettyä James Naismithia.[4] Joukkueen tunnuksena käytetään myös vaihtoehtoisesti tammenlehteä, joka seuran mukaan korostaa Raptorsin kanadalaista alkuperää. Joukkue sanookin olevansa ainoa NBA-joukkue, jonka peliasussa on valtioon viittaava elementti.[102]
Yleisö
Raptorsilla on aina ollut aktiivisesti peleissä käyvä kannattajakunta. Seuran parhaat vuodet kausikorttien myynnissä oli 2000-luvun alussa, jolloin Raptors myi 12 000 kausikorttia kaudessa. Kauden 2007–2008 alussa seura lähenteli taas ennätyslukuja myytyään 11 000 kausikorttia edelliskauden menestyksen siivittämänä.[103] Koko yleisömäärää tarkkailtaessa paras kausi oli ensimmäinen kausi, jolloin keskimäärin 23 179 ihmistä kävi Raptorsin kotiottelussa. Vähiten yleisöä oli kaudella 1997–1998: ainoastaan 16 470 henkeä ottelua kohden.[104]
Kaudella 2006–2007 Raptorsin ottelut keräsivät The Sports Networkille keskimäärin 143 000 katsojaa eli noin kymmenesosan siitä, mitä Toronto Maple Leafsin ottelut keräsivät katsojia.[105]
Talous
| Talous kaudella 2009–2010 (milj. $)[1] | |
|---|---|
| Liikevaihto | 133 |
| Liiketoiminnan tulos | 18,0 |
| Pelaajabudjetti | 78 |
| Lipputulot | 44 |
Vuonna 2009 talouslehti Forbesin mukaan Raptorsin arvo oli 386 miljoonaa dollaria. Sillä Raptors sijoittui NBA-seurojen vertailussa sijalle yksitoista.[1] Laskua oli tapahtunut edellisvuodesta, sillä tällöin Raptorsin arvo oli 400 miljoonaa, mutta seuran sijoitus oli silti sama yhdestoista.[106] Raptorsilla oli velkaa vuonna 2009 noin 38 miljoonaa dollaria.[107]
Media
- Pääartikkeli: Raptors NBA TV
Raptorsilla on oma televisiokanava Raptors NBA TV, joka keskittyy seuraan liittyviin uutisiin. Tämän lisäksi kanava näyttää muutakin koripallo-ohjelmistoa. Kanava toimii vain Kanadassa.[108] Raptors NBA TV aloitti toimintansa vuonna 2001.[109] Kanava näkyi vuonna 2008 1,5 miljoonassa kotitaloudessa, mutta määrä on laskenut, koska osa Raptorsin ottelujen televisio-oikeuksista on siirtynyt muille kanaville.[110] Muun muassa The Sports Network näyttää omilla kanavillaan Raptorsin pelejä.[105]
Tilastot
Seuran menestys kausi kaudelta
Lyhenteet: O = ottelut, V = voitot, H = häviöt, Vp = voittoprosentti, Sij. = sijoitus omassa divisioonassaan, Kats. = katsojakeskiarvo
| Kausi | O | V | H | Vp | Pudotuspelit | Sij. | Kats.[104] |
| 1995–1996 | 82 | 21 | 61 | 25,6 | – | 8. | 23 179 |
| 1996–1997 | 82 | 30 | 52 | 36,6 | – | 8. | 18 267 |
| 1997–1998 | 82 | 16 | 66 | 19,5 | – | 8. | 16 470 |
| 1998–1999 | 50 | 23 | 27 | 46,0 | – | 6. | 17 568 |
| 1999–2000 | 82 | 45 | 37 | 54,9 | 1. kierros | 3. | 18 451 |
| 2000–2001 | 82 | 47 | 35 | 57,3 | 2. kierros | 2. | 19 348 |
| 2001–2002 | 82 | 42 | 40 | 51,2 | 1. kierros | 3. | 19 760 |
| 2002–2003 | 82 | 24 | 58 | 29,3 | – | 7. | 18 964 |
| 2003–2004 | 82 | 33 | 49 | 40,2 | – | 6. | 18 308 |
| 2004–2005 | 82 | 33 | 49 | 40,2 | – | 4. | 17 155 |
| 2005–2006 | 82 | 27 | 55 | 32,9 | – | 4. | 17 054 |
| 2006–2007 | 82 | 47 | 35 | 57,3 | 1. kierros | 1. | 18 258 |
| 2007–2008 | 82 | 41 | 41 | 50,0 | 1. kierros | 2. | 19 435 |
| 2008–2009 | 82 | 33 | 49 | 40,2 | – | 4. | 18 773 |
| 2009–2010 | 82 | 40 | 42 | 48,8 | – | 2. | 17 897 |
| 2010–2011 | 82 | 22 | 60 | 26,8 | – | 5. | 16 566 |
| 2011–2012 | 66 | 23 | 43 | 34,8 | – | 4. | 16 836 |
| 2012–2013 | 82 | 34 | 48 | 41,5 | – | 5. | 18 145 |
| 2013–2014 | 82 | 48 | 34 | 58,5 | 1. kierros | 1. | |
| 2014–2015 | 82 | 49 | 33 | 59,8 | 1. kierros | 1. | |
| 2015–2016 | 82 | 56 | 26 | 68,3 | Konferenssifinaalit | 1. | |
| 2016–2017 | 82 | 51 | 31 | 62,2 | 2. kierros | 2. | |
| 2017–2018 | 82 | 59 | 23 | 72,0 | 2. kierros | 1. | |
| 2018–2019 | 82 | 58 | 24 | 70,7 | Mestaruus | 1. | |
| 2019–2020 | 72 | 53 | 19 | 73,6 | 2. kierros | 1. | |
| 2020–2021 | 72 | 27 | 45 | 37,5 | – | 5. | |
| 2021–2022 | 82 | 48 | 34 | 58,5 | 1. kierros | 3. | |
| 2022–2023 | 82 | 41 | 41 | 50,0 | – | 5. |
Lähteet
Aiheesta muualla
- Toronto Raptorsin verkkosivut (englanniksi)
| Itäinen konferenssi | Läntinen konferenssi | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Atlantin | Keskinen | Kaakkoinen | Luoteinen | Tyynenmeren | Lounainen |
| Boston Celtics | Chicago Bulls | Atlanta Hawks | Denver Nuggets | Golden State Warriors | Dallas Mavericks |
| Brooklyn Nets | Cleveland Cavaliers | Charlotte Hornets | Minnesota Timberwolves | Los Angeles Clippers | Houston Rockets |
| New York Knicks | Detroit Pistons | Miami Heat | Oklahoma City Thunder | Los Angeles Lakers | Memphis Grizzlies |
| Philadelphia 76ers | Indiana Pacers | Orlando Magic | Portland Trail Blazers | Phoenix Suns | New Orleans Pelicans |
| Toronto Raptors | Milwaukee Bucks | Washington Wizards | Utah Jazz | Sacramento Kings | San Antonio Spurs |
| Tapahtumat: Tähdistöviikonloppu (Tähdistöottelu (MVP)) · Rookie Challenge · Shooting Stars Competition · Skills Challenge · Donkkikilpailu · Kolmen pisteen heittokilpailu) · Varaustilaisuus · Loppuottelut (MVP) · Pudotuspelit · NBA:n kesäliiga | |||||
| Muut: NBA 50 · Ennätykset · G-League · Europe Live Tour · Larry O'Brien Championship Trophy · NBA TV · NBA Salary Cap · WNBA | |||||