Trastámara

Trastámaran suku sai alkunsa Kastilian kuningas Henrik II:sta, joka oli kuningas Alfonso XI:n avioton poika ja sai isältään läänitykseksi Trastámaran kreivikunnan, mistä suvun nimi tulee.^[1] Alfonso XI:n kuoltua vuonna 1350 Kastilian hallitsijaksi tuli hänen avioliitosta syntynyt poikansa Pietari I, mutta Henrik syrjäytti velipuolensa pitkän sisällissodan jälkeen ja kohosi valtaistuimelle vuonna 1369. Suku tuli myös Aragonian valtaistuimelle vuonna 1412, kun Kastilian kuninkaan Henrik III:n veli valittiin Aragonian kuninkaaksi nimellä Ferdinand I.^[2][1] Aragonia valloitti vuonna 1442 Italiassa sijainneen Napolin kuningaskunnan, jonka kruunu periytyi Aragonian kuningas Alfonso V:n kuoltua vuonna 1458 tämän aviottomalle pojalle Ferdinand I:lle. Alfonsoa Aragonian kuninkaana seurannut Juhana II nai Navarran kuningattaren Blanka I:n, mitä kautta Trastámarat tulivat valtaan Navarrassakin. Aragonian kuninkaat hallitsivat myös Sisiliaa ja Sardiniaa.^[3]

Kastilian ja Aragonian kruununperijät Isabella ja Ferdinand Katolilainen menivät vuonna 1469 naimisiin, joten heidän tultuaan valtaan nämä kuningaskunnat yhdistyivät.^[2] Trastámara-suvun viimeinen hallitsija oli heidän tyttärensä Johanna Mielipuoli, joka ei kuitenkaan todellisuudessa käyttänyt valtaa.^[1] Yhdistyneiden Kastilian ja Aragonian eli Espanjan tosiasialliseksi hallitsijaksi Johannan valtakaudella tuli hänen poikansa Kaarle I, mikä merkitsi vallan siirtymistä Habsburg-suvulle.^[2] Navarran kruunu puolestaan siirtyi vuonna 1479 kuolleen kuningatar Eleonooran Foix-sukuisille jälkeläisille. Napolin kuningaskunnan Ranska ja Espanja valloittivat yhdessä vuonna 1501, ja vuodesta 1504 se oli Espanjan hallitsijoiden alainen.^[4]

Sukuun kuului myös muun muassa Englannin kuninkaan Henrik VIII:n ensimmäinen puoliso Katariina Aragonialainen.