Työasema
Työasema on käyttöjärjestelmällä varustettu mini- tai mikrotietokone, joka on tarkoitettu yhden henkilön ammattikäyttöön.[1][2][3] Joskus nimitystä on käytetty myös muun muassa suurtietokoneeseen kytketystä päätteestä tai puhelimen ja tietokoneen yhdistelmästä.[1][2][4]
.jpg)
Alun perin työasemalla tarkoitettiin tieteelliseen tutkimukseen ja vaativaan ammattikäyttöön, kuten graafiseen tai tietokoneavusteiseen suunnitteluun (CAD, CAE) sekä tietokonesimulointiin [4][5] valjastettua järjestelmää, joka oli usein varustettu Unix-käyttöjärjestelmällä ja RISC-suorittimella. Tällaiset työasemat olivat tehokkaampia kuin aikansa kotitietokoneet, ja niiden prosessori, grafiikkaominaisuudet, muistinhallinta ja moniajokyky olivat kehittyneempiä.
Nykyään työasemaksi kutsutaan on mitä tahansa LAN-verkkoon kytkettävissä olevaa ja itsenäisesti toimivaa henkilökohtaista tietokonetta yrityskäytössä erotuksena palvelinkoneesta eli serveristä [6]. Vieläkin laajemmassa merkityksessä työasema on synonyymi pöytäkotelossa toimitettavalle tietokonejärjestelmälle toimisto- tai kuluttajakäyttöön erotuksena kannettavista ja pelikäyttöön tarkoitetuista tietokoneista.
Historia
Varhainen työ tietokoneella tarkoitti päätettä, joka oli kytketty jaettuun tietokoneeseen.[7] Näitä seurasivat jaetut, mutta tiettyyn käyttöön varatut minitietokoneet.[7]
Xerox Alto (1973) työasema oli ensimmäinen, jossa yhdistyivät tietokonehiirellä ohjattu graafinen käyttöliittymä, Ethernet-verkkoliittymä ja vaihdettavat massamuistit.[8]
Tektronix 4010 ja Tektronix 4014 olivat 1970- ja 1980-luvuilla käytettyjä CAD-työasemia.[9][10]
Työasema on 1980-luvulla syntynyt tietokoneluokka, joka toi VAX:in kaltaisen suorituskyvyn työpöydälle.[11] Työasema perustui edulliselle mikroprosessorille, joka oli tyypillisesti Motorola 68000.[11] Gordon Bellin mukaan "henkilökohtainen työasema" esiteltiin vuonna 1981 kun Apollo Computer, Sun ja Xerox esittelivät työasemansa ja varhaiset omaksujat ottivat ne käyttöön.[7] Henkilökohtaiset työasemat ovat tarpeesta johtuen hajautettuja henkilöille ja yhteydessä toisiinsa hajautetussa ympäristössä.[7] Näissä on lähiverkkoyhteys työasemien kytkemiseen toisiinsa.[7]
Minitietokoneiden ja mikroprosessorien kehittyminen mahdollisti uuden kehityssuunnan yrityksille kuten Apollo, SGI ja Sun Microsystems.[12] Apollo julkaisi vuonna 1981 työaseman, jonka hinta alkoi 40 000 dollarista.[11]Xerox oli aiemmin havainnut, että oli tehokkaampaa olla verkotettu tietokone jokaisen työntekijän pöydällä kuin käyttää jaettua osituskäyttöön tarkoitettua tietokonetta päätteellä.[11]
Vuonna 1991 64-bittinen MIPS R4000 mahdollisti työasemissa suorituskyvyn, joka vastasi supertietokoneen suorituskykyä vuonna 1975.[12]Vuonna 1993 DEC Alpha -suorittimeen perustuvat DEC 3000 -työasemat maksoivat 14 995 dollarista ylöspäin.[13] Hewlett-Packard kilpaili PA-RISC -suorittimeen perustuvilla työasemilla sekä alemmassa että korkeammassa hintaluokassa ja Sun lupasi SPARC-suorittimeen perustuvia työasemia henkilökohtaisten tietokoneiden hintaluokassa.[13]