Tyranniasta

Dion Khrysostomos kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla ja 100-luvun alussa. Puhe Tyranniasta on todennäköisesti syntynyt aikana, jolloin Dion oli kiertelevänä kyynikkomaisena maanpakolaisena, sillä puheen monet viittaukset kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaiseen sopivat yhtä hyvin ellei paremminkin Dionin omaan tilanteeseen ja toimintaan tuona aikana. Vastaavasti monet viittaukset Persian kuninkaaseen sopivat yhtä hyvin tyrannimaiseen keisari Domitianukseen, joka oli karkottanut Dionin Roomasta. Dionin yleisö todennäköisesti ymmärsi nämä viittaukset hyvin. Persian kuningas edustaa teoksessa tyypillistä itämaista tyrannia. Diogeneen aikana kuninkaana oli Dareios III.^[2]

Puhe on Dionin kirjoitusten luettelossa numerolla 6.^[1] Tekstin on suomentanut Juhana Torkki osana Dionin tekstien kokoelmaa Onnellisuudesta (Otava 2022).

Kirjoitus on Dionin teosten tapaan puheen kirjalliseen muotoon kirjoitettu tutkielma ennemmin kuin varsinainen puhe. Siinä Dion antaa esityksen kyynisestä filosofiasta käyttäen Diogenestä esimerkkinään.^[2] Puheessa Dion kertoo laajasti yksinkertaista elämää viettäneestä Diogeneestä. Diogenes vietti talvet Ateenassa ja kesät Korintissa, verraten itseään Persian kuninkaaseen, joka vaihtoi samalla tavoin asuinpaikkaa vuodenaikojen mukaan. Kaikissa muissakin asioissa Dion kuvaa Diogeneen elämän olleen ainakin kuninkaan veroinen ja paljon parempikin. Hän söi yksinkertaisesti ja vähän, ja hänestä nälkä oli ruoan riittävä ja paras mauste. Hänelle riitti yksi vaate kesäksi ja talveksi. Rakkauden nautinnot olivat hänelle aina saavutettavissa, sillä hän tyydytti itse itsensä, joskus julkisillakin paikoilla. Diogeneen mielestä useimmat ihmiset elivät sen sijaan kurjempaa elämää kuin villieläimet. Itse hän taas pyrki kaikin tavoin jäljittelemään jumalten helppoa elämää.^[3]

Tämän jälkeen Dion siirtyy käsittelemään Persian kuningasta, jonka osa oli sen sijaan kaikista ihmisistä onnettomin. Hän sai kaikkien rikkauksiensa keskellä pelätä kaiken menettämistä ja köyhyyttä, ja kaikkien ihmisten keskellä juonitteluja ja kuolemaa. Murheitaan hän ei kyennyt unohtamaan millään nautinnoilla. Salamurhaajia pelätessään hän pakeni aseettomia aseellisten luo ja aseellisia aseettomien luo. Yleensäkään tyrannilla ei ole ketään johon luottaa, eikä hänellä ole mitään ulospääsyä tilanteestaan. Hän saa pelätä kansan röyhkeyttä, jos näillä on asiat hyvin, ja vihaa, jos asiat ovat huonosti. Hän saa pelätä sekä lähellä että kaukana olevia, sekä rohkeasti että alamaisesti puhuvia. Hänen ei ole turvallista matkustaa eikä pysyä kotona. Ja jos tyranni sattuu olemaan Persian kuningas, hän ei voi edes paeta helposti mihinkään niin kuin yhden kaupungin tyranni, sillä hänen valtakuntansa on niin valtava.^[4]

»Siksi minusta näyttää, että yksinvaltias voi olla onnellinen vain sitten kun hänet on lyöty — vasta sitten hänet on vapautettu suurimmasta pahasta.^[5]»

• Dion Prusalainen: Tyranniasta. Teoksessa Dion Prusalainen: Onnellisuudesta, s. 35–54. Muinaiskreikasta suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhana Torkki. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42569-4.

• Dio Chrysostom: Diogenes, or on Tyranny. Teoksessa Dio Chrysostom: Discourses 1–11. Translated by J. W. Cohoon. Loeb Classical Library 257. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1932.

• Dio Chrysostom: Διογένης ἤ Περὶ τυραννίδος. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Dio Chrysostom: Διογένης ἤ Περὶ τυραννίδος. LacusCurtius. (muinaiskreikaksi)
• Dio Chrysostom: On Tyranny. LacusCurtius. (englanniksi)
• Dion Chrysostome: Diogène ou Sur la tyrannie. Université catholique de Louvain. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)