Valkovenäläiset
Valkovenäläiset (valkoven. беларусы, belarusy) eli valkoruteenit ovat pääasiassa Valko-Venäjällä asuva kansa, joka on läheistä sukua ukrainalaisille ja venäläisille. Valkovenäläisten etninen perusta pohjautuu erityisesti kolmeen itäslaavilaisen heimoon: dregovitšeihin, krivitšeihin ja radimitšeihin. Näiden ohella balttilaiset jatvingit mainitaan usein.[8][9]
| Valkovenäläiset | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Белару́сы/Белору́сы | ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Merkittävät asuinalueet
| ||||||||||||||||||||||||||
| Kielet | valkovenäjä, venäjä | |||||||||||||||||||||||||
| Uskonnot | ortodoksisuus, katolilaisuus | |||||||||||||||||||||||||
| Sukulaiskansat | muut itäslaavit | |||||||||||||||||||||||||
.png){kind=small}
.png)
.jpg)
_(2).jpg)
_08_(cropped).JPG)
Kansan enemmistö asuu Valko-Venäjän valtiossa, mutta runsaasti valkovenäläisiä on myös muissa entisen Neuvostoliiton maissa, erityisesti Venäjällä, Ukrainassa, Latviassa, Kazakstanissa, Puolassa (Białystokin provinssi) ja Liettuassa. Maastamuuton tuloksena heitä asuu myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Israelissa.
Historia
Valko-Venäjä esiintyi terminä ensimmäistä kertaa 1200-luvulla. Valkoiseen viittaava nimi tulee sanasta Bela, joka tarkoittaa valkoista tai vapaata. Nykyiset valkovenäläiset polveutuvat Valko-Venäjän länsiosien alueelle 500–700-luvuilla asettuneista slaaviheimoista, joita olivat dregovitšit, krivitšit ja radivitšit. Etenkin luoteessa slaavit sekoittuivat myös paikallisiin baltteihin. Valkovenäläisen kulttuurin juuret löytyvät Kiovan Rusin valtiosta, ja etenkin sen alaisesta Polatskin ruhtinaskunnasta. Keskiajalla valkovenäläisistä käytettiin nimitystä ruteenit ja litvinit, joista jälkimmäisellä viitattiin myös liettualaisiin, jotka hallitsivat suurta osaa Valko-Venäjästä Liettuan suuriruhtinaskunnan kautta 1200- ja 1500-luvuilla. Liettuan suuriruhtinaskunnassa kehittyi myös ruteenin kieli, josta myöhemmin muodostui nykyinen valkovenäjän kieli.[10]
Lublinin unionin myötä vuonna 1569 Liettuasta ja siten nykyisestä Valko-Venäjästä tuli osa Puola-Liettuaa. Puolan myöhemmissä jaoissa he päätyivät puolestaan Venäjän keisarikunnan ja Katariina Suuren alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan melskeessä valkovenäläiset saivat ensimmäistä kertaa myös oman valtion, Valko-Venäjän kansallisen tasavallan, joka oli tosin saksalaisjoukkojen miehittämä. Sen korvasi sittemmin Neuvostoliittoon kuulunut Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta. Kun Venäjä romahti ja tilalle asettui Neuvostoliitto, valkovenäläiset olivat vaarassa menettää kulttuurillisen identiteettinsä. Propagandassa valkovenäläiset esitettiin usein takapajuisina maalaisina, jotka puhuivat ja kirjoittivat "vääränlaista" venäjän kieltä. Venäjä korvasikin valkovenäjän kielen suurilta osin käytöstä 1900-luvun loppupuoleen mennessä. Riian sopimuksella 1921 Valko-Venäjän länsiosat liitettiin Puolaan, mutta toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto miehitti alueen jälleen vuonna 1939. Toinen maailmansota teki valtavaa vahinkoa alueella. Maa menetti kolmanneksen väestöstään ja monet kylät ja kaupungit tuhoutuivat. Väestö kasvoi takaisin sotaa edeltäneisiin lukemiin vasta 1980-luvulla.[10]
Valko-Venäjä itsenäistyi joulukuussa 1991. Valtaan vuonna 1994 noussut Aljaksandr Lukašenka on hallinnut maata osin yksinvaltiaan ottein ja hän on myös lähentänyt suhteita Venäjään. Nykyistä hallintoa on syytetty muun muassa ihmisoikeusrikkomuksista.[10]
Kulttuuri
Kuten muutkin itäslaavit, suuri osa valkovenäläisistä on perinteisesti kuulunut ortodoksiseen kirkkoon. Kirkko käyttää myös muinaiskirkkoslaavia ja valkovenäjää kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin. Myös katolilainen kirkko sai jalansijaa valkovenäläisten keskuudessa Puolan valtakaudella. Osa erityisistä valkovenäläisistä kulttuurin piirteistä on säilynyt näihin päiviin saakka. Etenkin maaseudulla asutaan edelleen osittain perinteisissä asumuksissa. Valkovenäläiset viettävät Maslenitsaa ja Kupalan yötä.[10]