Kulttuuritalo Laikku
Kulttuuritalo Laikku on 28. huhtikuuta 2018 avattu taide- ja tapahtumakeskus, joka sijaitsee Tampereen Keskustorin laidalla Tammerkosken läheisyydessä. Rakennus on tunnettu aiemmin nimellä Vanha kirjastotalo, sillä se on Tampereen kaupunginkirjaston entinen pääkirjasto. Talon ovat suunnitelleet Jussi ja Toivo Paatela, ja se on valmistunut vuonna 1925.[1][2][3]
| Kulttuuritalo Laikku | |
|---|---|
 Rakennuksen pääsisäänkäynti. | |
| Sijainti | Keskustori 4 Tammerkoski, Tampere |
| Koordinaatit | , 023.7621°E |
| Rakennustyyppi | kokoontumisrakennus |
| Valmistumisvuosi | 1925 |
| Suunnittelija | Jussi ja Toivo Paatela |
| Omistaja | Tampereen kaupunki |
| Käyttäjä | Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut |
| Tyylisuunta | 1920-luvun klassisismi |
| Kerrosluku | 4 |
 | |
Kulttuuritalon toiminnasta vastaa Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut, mutta mukana on myös muita toimijoita ja tapahtumanjärjestäjiä. Laikussa sijaitsee Lastenkulttuurikeskus Rulla, Järjestöhautomo, Pispalan Sottiisin festivaalitoimisto, Kansainvälinen toimintakeskus, Nuorisoseurat Häme ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto.[4] Lisäksi siellä on viisi kokoustilaa, iso ja pieni galleria ja kahvila.[3][5]
Rakennuksen historiaa
Kirjastotalon rakentamisesta oli puhuttu Tampereella jo 1893, mutta ratkaiseva käänne tapahtui 1919, kun kenkätehtailija Emil Aaltonen lahjoitti hanketta varten miljoona markkaa.[2] Talon sijoituspaikaksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja, ja aiheesta käytiin julkisuudessa vilkasta keskustelua. Kaupunginvaltuusto päätti 1920, että kirjasto rakennetaan Venäläisen kirkon aukiolle. Kirjastonhoitaja Juho Arvi Kemiläinen ei kuitenkaan pitänyt sitä parhaana paikkana kirjastolle, ja myöhemmin suunnitelmia muutettiin. Lopulliseksi paikaksi valikoitui Vanhan kirkon puisto.[6]
Talon suunnittelukilpailu järjestettiin 1922. Jussi ja Toivo Paatela voittivat sekä ensimmäisen että toisen palkinnon ja ryhtyivät tekemään varsinaisia rakennuspiirustuksia. Tässä vaiheessa taloon päätettiin lisätä tilat kaupunginvaltuuston istuntosalille sekä työväenopistolle ja taidenäyttelyille. Kirjastotalosta tuli valmistuessaan maan nykyaikaisin, ja se maksoi yhteensä 3,5 miljoonaa. Talon vihkiäisissä Aleksis Kiven päivänä 1925 Aaltonen lahjoitti vielä 200 000 markkaa, jotta kirjaston eteen saataisiin Aleksis Kiven patsas. Se pystytettiin 1928.[2][7]
Vuonna 1962 valtuusto ja työväenopisto siirtyivät muualle. Kirjasto sai 1970-luvun alussa koko rakennuksen omaan käyttöönsä. Kirjasto levittäytyi myös Frenckellin tehtaan vanhaan pannuhuoneeseen, johon kunnostettiin lukusali ja varasto vuonna 1973. Tilat olivat silti kirjastolle liian ahtaat. Koska kirjastotalon laajentaminen olisi ollut hankalaa sen suljetun muodon vuoksi, vuonna 1978 järjestettiin arkkitehtuurikilpailu uudesta pääkirjastosta. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema pääkirjasto Metso valmistui Hämeenpuistoon 1986. Kirjasto muutti uusiin tiloihin, ja Paateloiden rakennus sai nimeensä sanan ”vanha”.[8][9][10]
Vanha kirjastotalo peruskorjattiin ja muutettiin virasto- ja kulttuuritiloiksi. Talo avattiin uudelleen vuonna 1988.[1] Siellä toimivat sen jälkeen muun muassa kaupungin kouluvirasto ja Galleria Emil. Rakennus suljettiin joulukuussa 2016 ja remontoitiin kulttuuritaloksi, joka otettiin käyttöön keväällä 2018.[10][11]
Arkkitehtuuri ja status
Paatelat voittivat kirjastotalon arkkitehtuurikilpailun 1922. Heidän alkuperäisessä ehdotuksessaan rakennus oli kaksikerroksinen ja kaareva. Myöhemmin suunnitelmia kuitenkin muutettiin niin, että talosta tuli nelikerroksinen ja suorakaiteen muotoinen. Kasvaneisiin tiloihin tuli kirjaston lisäksi myös muita toimijoita.[12]
Rakennus edustaa 1920-luvun klassisismia, joka on tyyliltään pelkistetympää kuin varhaisempi uusklassisismi.[13] Pääjulkisivua hallitsevat monumentaaliset portaat ja koko talon korkuiset pilarit. Pääsisäänkäynti toimii päätteenä vanhalle puistoakselille, joka on peräisin 1800-luvun alusta.[12]
Rakennus on osa Keskustoria, joka muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kokonaisuuden yhdessä Hämeenkadun ja Hämeensillan kanssa.[14] Talo kuuluu olennaisena osana myös Tammerkosken ja Koskipuiston kaupunkimaisemaan.[15] Rakennusta ei kuitenkaan ole suojeltu; voimassa oleva asemakaava on vuodelta 1938, eikä siihen sisälly suojelumerkintää.[16]
Taideteokset
Rakennuksen kolmannessa kerroksessa on musiikkisali (entinen kaupunginvaltuuston istuntosali), jossa on Allan Salon maalaama suurikokoinen Tampere-fresko (1956). Sisätiloissa on myös Emil Aaltosta esittävä patsas.[10][17] Kulttuuritalo Laikkuun on sijoitettu teoksia myös Tampereen taidemuseon kokoelmista.[5]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kulttuuritalo Laikku Wikimedia Commonsissa
