Viestiliput

Viestiliput eli signaaliliput ovat vesiliikenteessä alusten välisessä viestinnässä käytettyjä lippuja. Jokaista latinalaisten aakkosten kirjainta ja numeroita 0–9 vastaa oma lippunsa. Lipuilla tai niiden yhdistelmillä voidaan muodostaa yksi-, kaksi- tai kolmikirjaimisia koodeja, joilla on kansainvälisessä viestikirjassa ilmoitettu tarkoituksensa. Yleinen koodisto käsittelee hätätilanteita, uhreja ja vahinkoja, navigointia ja hydrografisia tietoja, manöövereitä, sekalaisia asioita, säätä, aluksen reittiä, viestintää ja kansainvälisiä terveysmääräyksiä. Lääketieteellisessä osiossa käsitellään sairaustapauksiin liittyvää viestintää.^lähde?

Viestiliput ovat osa kansainvälisen viestikirjan (International Code of Signals) sisältämää viestintäjärjestelmää, joka perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Viestikirjaa hallinnoi kansainvälinen merenkulkujärjestö, jolle asiasta vastaaminen siirtyi kansainvälisen radiokonferenssin (Atlantic City 1947) ehdotuksesta. Kansainvälinen merenkulkujärjestö otti tehtävän yleiskokouksen päätöksellä vastatakseen vuonna 1959^[1] sen jälkeen, kun järjestöä koskeva sopimus oli rekisteröity Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarjassa 17.3.1958/4214. Suomessa kansainvälistä merenkulujärjestöä koskeva sopimus tuli voimaan 21.4.1959, ja sopimus on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla SopS 20/1959.^[2]

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä viestikirjasta vastaaminen kuuluu meriturvallisuuskomitealle mainitun sopimuksen 29.b artiklan nojalla. Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleiskokous vahvisti meriturvallisuuskomitean valmisteleman uuden ajantasaistetun viestikirja 29.7.1965.^[3] Mainitun ajankohdan jälkeen tehdyt muutokset on vahvistanut kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea.^[4][5] Virallinen kansainvälinen viestikoodisto sisältyy kansainvälisen merenkulkujärjestön viestikirjaan International Code of Signals.^lähde?

Viestikirja on osa merilain (1994/674) 22a:1 § (2017/482)^[6] tarkoittamia Suomen kansainvälisiä velvoitteita, jotka Suomi panee presidentin tai valtioneuvoston asetuksilla osaltaan täytäntöön. Kansainvälisen viestikirjan täytäntöönpanevaa asetusta ei löydy Finlexin valtiosopimustietokannasta.^lähde?

Lippujen käyttö keskittyy lähinnä meriturvallisuusviestintään, eikä lippuja ole syytä käyttää tuntematta kansainvälistä viestikirjaa. Kansainvälisen viestikirjan tunteminen on osa hyvää merimiestaitoa ja -tapaa. Kansainvälisen viestikirjan sisällyttäminen aluksen merenkulkua käsitelevään käsikirjastoon on osalle aluksia pakollista,^[7] ja muille sitä voi suositella.^lähde?

Viestinnässä lippuja käytetään vuoroin lähettämällä ja vastaamalla. Lähettävä alus viestittää nostamalla liput ylös. Vastaanottava alus huomatessaan viestin olevan tulossa nostaa vastauslipun ala-asentoon. Ala-asento on nostimen puolessa välissä. Lähettävä alus pitää liput ylhäällä, kunnes vastaanottava alus vastaa. Vastaaminen tapahtuu nostamalla vastauslippu yläasentoon ja laskemalla se takaisin ala-asentoon.^lähde?

Mikäli lähettävä alus ei ilmoita, mille alukselle viesti on tarkoitettu, se on kohdistettu kaikille näköpiirissä oleville aluksille. Mikäli viesti alkaa muodossa YP TUNNUS, se on tarkoitettu alukselle TUNNUS. Mikäli halutun vastaanottajan tunnus ei ole tiedossa, lähettävä alus voi kehottaa vastaanottajaa ilmoittamaan tunnuksensa koodilla VF tai kysymällä tunnusta koodilla CS. Samalla lähettävä alus voi ilmoittaa oman tunnuksensa. Viestejä lähetetään koodi kerrallaan, mutta jos samassa nostossa on useampia koodeja, ne erotetaan parimetrisellä narulla. Lähetyksen loppuessa lähettävä alus nostaa vastauslipun ylös, ja vastaanottava alus kuittaa viestin kuten muutkin viestit.^lähde?

Mikäli vastaanottava alus ei erota viestiä, se ei nosta vastauslippua vaan jättää sen ala-asentoon. Mikäli vastaanottava alus erottaa viestin, mutta ei ymmärrä sitä, se voi vastata ilmoittamalla, että viesti on väärin koodattu nostamalla ylös koodin ZQ. Vastanottava alus voi myös ilmoittaa, ettei ymmärrä viestiä, nostamalla ylös koodin ZL.^lähde?

Korvausviireillä voi toistaa samoja merkkejä viestissä siten, että 1. korvausviiri toistaa ylimmän lipun, 2. korvausviiri toiseksi ylimmän ja 3. korvausviiri kolmanneksi ylimmän. Jos viesti alkaa kirjaimella ja jatkuu numerosarjalla ja korvausviiri on numeron jälkeen, korvausviirit toistavat 1., 2. tai 3. numeron. Viesti voi sisältää myös selväkielistä tekstiä, jolloin se alkaa koodilla YZ. Selväkielisenä ilmoitetaan alusten ja paikkojen nimet.^lähde?

Juhlaliputuksessa nostetaan viestiliput keulasta mastonhuipun kautta perään seuraavassa järjestyksessä (keulasta lukien) A, B, C, 1, D, E, F, 2, G, H, I, 3, J, K, L, 4, M, N, O, 5, P, Q, R, 6, S, U, V, 7, W, Y, Z, 8, ensimmäinen korvausviiri, toinen korvausviiri, kolmas korvausviiri. Huomaa, että Suomen lippua muistuttavaa X-lippua ei juhlaliputuksessa käytetä. Vastaavasta syystä joissakin liputusohjeissa suositellaan Ranskan lippua muistuttavan lipun T jättämistä pois. Aikanaan Neuvostoliiton olemassaolon aikana jotkut ohjeistettuna jättivät myös lipun B nostamatta.^lähde?