Viisaan ihmisen onnellisuudesta
Viisaan ihmisen onnellisuudesta (m.kreik. Ὃτι εὐδαίμων ὁ σοφὸς, Hoti eudaimōn ho sofos) on Dion Khrysostomoksen eli Dion Prusalaisen kirjoittama puhe, jonka aiheena on stoalainen käsitys onnellisuudesta.[1][2]
| Viisaan ihmisen onnellisuudesta | |
|---|---|
| Ὃτι εὐδαίμων ὁ σοφὸς | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Dion Khrysostomos |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | puhe |
| Julkaistu | 1. vuosisata/100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Juhana Torkki |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2022 |
| ISBN | 978-951-1-42569-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
Historia
Dion Khrysostomos kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla ja 100-luvun alussa. Viisaan ihmisen onnellisuudesta on yksi hänen kirjoittamastaan kahdestatoista dialogista, jotka ovat keskusteluja opettajana toimivan Dionin ja jonkun hänen oppilaansa välillä. Se vaikuttaa olevan aito keskustelu, jonka Dion on käynyt pyrkiessään esittämään stoalaisen opin siitä, että vain viisas on onnellinen.[2] Puhe on Dionin kirjoitusten luettelossa numerolla 23. Dion kirjoitti myös toisen onnellisuutta käsitelleen puheen, Onnellisuudesta (puhe 24).[1]
Tekstin on suomentanut Juhana Torkki osana Dionin tekstien kokoelmaa Onnellisuudesta (Otava 2022).
Sisältö
Teos on muodoltaan keskustelu Dionin ja jonkun toisen välillä. Ajatuksenkulku on seuraava: Homeros ja Euripides olivat sanoneet, että ihminen on sekä huono-onninen että onneton. Todellisuudessa asia on päinvastoin tai ainakin osittain eri tavoin. Jokaisella ihmisellä on näet oma daimoninsa (δαίμων, daimōn) eli onnettarensa tai suojelushenkensä. Jos tämä suojelushenki on hyvä, tällöin ihminen on onnekas ja onnellinen. Jos suojelushenki sen sijaan on paha, ihminen on huono-onninen ja onneton. Jos suojelushenki on hyvä siinä merkityksessä, että se antaa hyvää onnea, se on hyvä myös merkityksessä ”oikeudenmukainen ja hyödyllinen ja järkevä”, ja koska se antaa omat ominaisuutensa suojatilleen, myös tämä ihminen on samalla kertaa oikeudenmukainen ja hyödyllinen ja järkevä, toisin sanoen viisas. Hyvä suojelushenki, joka on hyvä kummassakin mainitussa merkityksessä, antaa sekä onnellisuutta että viisautta. Nämä kaksi puolta ovat erottamattomat:[2][3]
»Dion: Kutsutko ketään muuta viisaaksi kuin sellaista, joka on järkevä, oikeamielinen, hurskas ja rohkea, ja typerykseksi sitä, joka on epäoikeudenmukainen, epäpyhä ja raukkamainen?
Keskustelija: Juuri näin sanoisin.
Dion: Sitten et ihmettele, kun ihmiset sanovat pitävänsä vain viisasta ihmistä kaikin tavoin onnellisena, eikä typerysten joukossa ole ketään, joka ei olisi onneton.[4]»
Tämän jälkeen Dionin keskustelukumppani esittää kysymyksen, voiko suojelushenki olla paha, sillä sehän on jumalallinen. Dion myöntää, että hän on lähinnä hyväksynyt asiassa yleisen uskomuksen siitä, että jotkut suojelushenget ovat hyviä ja jotkut pahoja, sen sijaan että esittäisi omaa näkemystään. Todellisuudessa hän uskoo filosofien tavoin, että kaikki suojelushenget ovat hyviä. Keskustelun lopputulemaksi tulee se, että jos ihminen kuuntelee omaa hyvää ja viisasta suojelushenkeään, hän saa samalla kertaa sekä onnellisuuden että viisauden; jos taas ei, hän on sekä onneton että typerä. Näin ainoastaan viisas voi olla onnellinen.[2][5]
Lähteet
Kirjallisuutta
Suomennos
- Dion Prusalainen: Viisaan ihmisen onnellisuudesta. Teoksessa Dion Prusalainen: Onnellisuudesta, s. 113–122. Muinaiskreikasta suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhana Torkki. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42569-4.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
- Dio Chrysostom: The Wise Man Is Happy. Teoksessa Dio Chrysostom: Discourses 12–30. Translated by J. W. Cohoon. Loeb Classical Library 339. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1939.
Aiheesta muualla
- Dio Chrysostom: Ὃτι εὐδαίμων ὁ σοφὸς. LacusCurtius. (muinaiskreikaksi)
- Dio Chrysostom: That the Wise Man is Fortunate and Happy. LacusCurtius. (englanniksi)
- Dion Chrysostome: Le sage est heureux. Université catholique de Louvain. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)