Vinttikaivo
Vinttikaivo, vintti eli kaivonvintti eli vipukaivo tai salkokaivo on vipua ja vastapainoa hyödyntävä vedennostotyökalu. Vinttikaivo on alkujaan keksitty Mesopotamiassa ja se esitetty Sargonidien sinetissä noin vuonna 2000 eaa.[1]. Se on vielä nykyäänkin laajalti käytössä Afrikassa ja Aasiassa peltojen kastelussa. Egyptissä laitteesta käytetään nimeä shaduf, millä nimellä se tunnetaan laajemmin keksintönä.[2] Suomen maaseudulla vielä 1950-luvun alussa noin 10 prosenttia kaivoista oli vinttikaivoja.[2]
Rakenne
Vinttikaivon osat ovat runko, vipuvarsi, paljunvarsi, palju sekä mahdollinen erillinen vastapaino. Runko kannattelee vipuvartta, jonka toisessa päässä on paino ja toisessa päässä palju kiinteän varren päässä. Vipuvarsi tasapainotetaan siten, että paljun veteen painamiseen tyhjänä ja nostoon täytenä tarvitaan osapuilleen yhtä paljon voimaa. Paljun kiinteä varsi helpottaa sen täyttämistä. Vinttikaivon periaatteella toimivia nostokeventimiä käytetään yleisesti kuormien käsittelyssä varastoissa ja tehtaissa.
Vinttikaivon tyypillinen käyttö on siirtää kasteluvettä altaaseen tai kasteluojaan, joka johtaa veden pellolle. On arvioitu, että vinttikaivoa käyttäen yksi mies voi nostaa 2500 litraa vettä päivässä. Maksiminostokorkeus on noin kolme metriä.[3][4]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vinttikaivo Wikimedia Commonsissa
