Yhdysvaltain kunniakansalaisuus
Yhdysvaltain kunniakansalaisuus (engl. Honorary citizenship of the United States) on yhdysvaltalainen ani harvoin myönnettävä kunnianosoitus. Ensimmäistä kertaa tämä kunnianosoitus myönnettiin Winston Churchillille vuonna 1963 presidentti John F. Kennedyn allekirjoittamalla julistuksella.[1][2]
Kunniakansalaisilla ei ole Yhdysvaltain kansalaisuuden suomia oikeuksia tai velvollisuuksia, kuten esim. oikeutta hakea Yhdysvaltain passia tai vaatimusta vannoa kansalaisuusvala. Kunniakansalaisuus on puhtaasti symbolinen kunnianosoitus. Churchill sai Yhdysvaltain diplomaattista passia muistuttavan todistuksen kunniakansalaisuudestaan, mutta se ei kelpaa matkustusasiakirjaksi. Muut kunniakansalaiset eivät ole saaneet vastaavaa todistusta.[3]
Yhdysvaltain kunniakansalaiseksi on nimetty vain kahdeksan henkilöä, joista vain kaksi näiden omana elinaikana.[4]
Luettelo Yhdysvaltain kunniakansalaisista
Vuosi | Nimi | Maa | Perusteet ja muuta tietoa | |
---|---|---|---|---|
1963 | Winston Churchill | Britannia | Ohiolainen senaattori Stephen M. Young kutsui Churchilliä "kahden kansakunnan sankariksi" vuonna 1962.[5] Presidentti Kennedy ylisti Churchilliä USA:n ystävänä ja vapauden puolustajana.[6] Todistuksen kunniakansalaisuudesta otti kuitenkin vastaan Churchillin poika Randolph.[2] | |
1981 | Raoul Wallenberg | Ruotsi | Pelasti ainakin 20 000 Unkarin juutalaisia holokaustilta Yhdysvaltain, joka oli sodassa Unkarin kanssa, pyynnöstä. Myönnettiin postuumisti.[7][8] | |
1984 | William Penn | Englanti | Perusti Pennsylvanian siirtokunnan, jossa hän takasi uskonnonvapauden. Myönnetiin postuumisti.[9] | |
Hannah Callowhill Penn | Englanti | William Pennin vaimo, joka johti Pennsylvanian hallintoa kuuden vuoden ajan. Myönnettiin postuumisti.[9] | ||
1996 | Äiti Teresa | Intia Albania | Tunnustus Rakkauden lähettiläät -sääntökunnan perustamisesta sekä "väsymättömästä palveluksesta ja sitoutuneisuudesta yhteisen hyvän vuoksi".[8] | |
2002 | Gilbert du Motier de Lafayette | Ranska | Ansioitui Yhdysvaltain vapaussodassa taistellen mm. George Washingtonin rinnalla ja sai taivuteltua Ranskan kuninkaan tukemaan amerikkalaisia.[10] Vapaussodan jälkeen de Lafayette tunnettiin lisänimellä "kahden maailman sankari".[11] Myönnettiin postuumisti, tosin Marylandin lainsäädäntöelin julisti de Lafayetten syntyperäiseksi kansalaiseksi jo tämän elinaikana.[5] | |
2009 | Casimir Pulaski | Puola-Liettua | Pelasti George Washingtonin hengen vuonna 1777 ja kuoli myöhemmin Yhdysvaltain vapaussodassa. Pidetään myös Amerikan ratsuväen perustajana. Kuoli Savannahin piirityksen jälkimainingeissa vuonna 1779. Myönnettiin postuumisti.[12][13] | |
2014 | Bernardo de Gálvez | Espanja | Tuki Yhdysvaltoja sen vapaussodassa ja "riskeerasi oman henkensä amerikkalaisten vapauden vuoksi". Myönnettiin postuumisti.[14] |