Yksityiskoulu

Vuonna 2007 Suomessa oli 75 yksityistä yleissivistävää koulua. Näistä 47 oli Yksityiskoulujen liiton jäseniä. Sen jäsenkoulussa oppilaista oli erityispedagogisten koulujen lisäksi aikuislukioissa 13 %, 8 % kielikouluissa, 8 % erityispedagogisissa kouluissa (Steinerkoulut ja Freinet-koulut) ja 5 % kristillisissä kouluissa.^[1]Yleisradion mukaan parikymmentä yksityiskouluista oli vuonna 2011 kristillisiä.^[2]

Yksityiskouluja alettiin perustaa Suomeen 1800-luvun puolivälissä, ja niiden määrä oli suurimmillaan 346 koulua vuosina 1965–1966, minkä jälkeen niiden lukumäärä alkoi laskea 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla kunnallistamisten, valtiollistamisten ja lakkauttamisten vuoksi.^[3] Suomen lukioista yli 80 prosenttia on ollut alun perin yksityisen kannatusyhdistyksen tai osakeyhtiön perustamia ja ylläpitämiä.^[1] Yksityiset peruskoulut tarvitsevat valtioneuvoston ja muut oppilaitokset opetusministeriön luvan toimiakseen. Suurin osa yksityisistä kouluista noudattaa kansallista opetussuunnitelmaa. Tästä ovat poikkeuksena kansainväliset ja vieraskieliset koulut (kuten International Baccalaureate -koulut). Lukukausimaksuja ei suomalaisissa yksityiskouluissa saa periä (poikkeuksena jotkut vieraskieliset koulut), vaan koulujen toiminta rahoitetaan valtiolta ja kunnilta saatavilla oppilaskohtaisilla avustuksilla. Yksityisen koulun ylläpitäjän tulee olla yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa.

Suurin suomalainen yksityinen oppilaitos on Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, joka on samannimisen säätiön omistama. Myös Suomen Liikemiesten Kauppaopisto – Atk-Instituutti (SLK) on yksityinen keskiasteen oppilaitos, jota myös ylläpitää oppilaitoksen mukaan nimetty säätiö.

Sanomalehti The Guardian on esittänyt kritiikkiä yksityiskouluja kohtaan. Kishore Singhin mukaan yksityiskoulut kasvattavat eriarvoisuutta ja niiltä puuttuu humanistinen koulutusmissio.^[8]

Toinen The Guardianin kolumnisti Owen Jones kirjoittaa yksityiskouluista, että niissä on rajallinen määrä paikkoja opiskelijoille ja ne ovat maksullisia, mikä johtaa siihen että kaikki kansalaiset eivät pääse yksityiskouluihin ja yksityiskoulujen oppilaat tulevat varakkaista perheistä, jotka kuuluvat yläluokkaan tai yhteiskunnalliseen eliittiin. Yksityiskoulujen lukukausimaksuja myös nostetaan korkeammiksi, jotta yhä harvemmilla olisi varaa opiskella siellä ja tällä tavalla yksityiskoulusta tulee entistäkin eksklusiivisempi. Tämä tarkoittaa että opiskelijavalinta suoritetaan varakkuuden perusteella eli syrjitään niitä jotka eivät ole varakkaita. Jonesin mukaan opiskelijavalinta pitäisi tehdä kyvyn eikä varakkuuden mukaan.^[9]

Englantilainessa ajatuspajassa Fabian Societyssä Karin Smyth kirjoittaa, että yksityiskoulujen varakkaista perheistä tulevat oppilaat ovat koulukavereita. Myöhemmin samat henkilöt muodostavat paikalleen jämähtäneen yhteiskuntaluokkarakenteen, jossa yhteiskunnan avainpaikoilla olevat henkilöt tuntevat toisensa jo kouluajoilta ja valitsevat henkilöitä koulukavereidensa joukosta.^[10]

The Weekin kolumnisti Jack Schneider kirjoittaa, että yksityiskoulu on tapaus erityislaatuisesta hyödykkeestä, jonka tarkoituksena on antaa etulyöntiasema muihin nähden. Yksityiskoulun antamalla opetuksella ei ole luontaista arvoa, vaan sen arvo syntyy suhteessa siihen mitä muilla on. Tämä aiheuttaa kahdenlaista haittaa: yksityiskoulun opetuksen sisällöllä ei ole juurikaan merkitystä jos oppilaitoksen tarkoitus on antaa etulyöntiasemaa, ja kun oppilaitos on osa statuskilpailua se välttämättä tarkoittaa että on paljon häviäjiä. Yksityiskoulujen tarjoaman opetuksen sisältö ei siis välttämättä ole korkeampitasoisempaa verrattuna julkisiin kouluihin, mutta yksityiskoulut aiheuttavat statuskilpailun kautta tilanteen, jossa suuri osa kansalaisista vetää lyhyen tikun.^[11]

• Kansainvälinen koulu
• Kristillinen koulu
• Peruskoulu
• Lukio
• Luettelo erityisen koulutustehtävän saaneista lukioista
• Steinerkoulu

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yksityiskoulu.

• Yksityiskoulujen Liitto ry