Yrjö O. Alanen
Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022[1]) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi[2] ja tutkija.[3] Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori.[4]
Henkilöhistoria
Alasen vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Aarne Armas Alanen ja Eva Maria Wennerström. Hänen puolisonsa vuodesta 1952 on ollut Hanni Aalto, Alvar ja Aino Aallon tytär.[5] Alanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1947 ja lisensiaatiksi vuonna 1952. Vuonna 1957 hänestä tuli hermo- ja mielitautien erikoislääkäri. Alanen väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1958 Helsingin yliopistosta. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.[3] 1970- ja 1980-luvulla Alanen kehitti kollegoidensa kanssa skitsofrenian tarpeenmukaiseksi hoidoksi nimetyn kansainvälistä huomiota saavuttaneen hoitomallin. Vuonna 2008 Alaselle myönnettiin Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) ensimmäinen Pinel-palkinto.[6]
Alanen toimi Turun yliopiston psykiatrian professorina vuosina 1968–1990. Hän on toiminut myös Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana.[7]
Teoksia
Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä muuta tietokirjallisuutta.
- Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981
- Yrjö O. Alanen: Aallosta Shakespeareen ja Simenoniin. Psykiatrin esseitä klassikoista, 2003
- Yrjö O. Alanen: Entinen aika. Muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta, 2010
- Yrjö O. Alanen: Samassa veneessä - psykiatrin muistelmia ja merkintöjä, 2012
Lähteet
Aiheesta muualla
- Alanen, Yrjö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)