Aleksandr Vertinski
Aleksandr Vertinski (ven. Александр Николаевич Вертинский, 20. maaliskuuta (J: 8. maaliskuuta) 1889 Kiova – 21. toukokuuta 1957 Leningrad) oli venäläinen esiintyvä teatteritaiteilija, runoilija, säveltäjä ja kabaree-artisti, jonka vaikutus Venäjän näyttämötaiteen kehitykseen ja taidelauluperinteeseen oli huomattava. Vertinskin tulkinta commedia dell'arten Pierrot-hahmosta, "venäläinen Pierrot", oli lähtemätön osa hänen henkilökuvaansa Chaplinin kulkurin tapaan [1]. Vertinskin Pierrot esitti lyhyitä pikku-aarioita (arietta), joilla oli prologi, pääjakso, huipennus ja traaginen loppu.
Elämä
Ukraina ja Venäjä
Aleksandr Vertinski syntyi Kiovassa, Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Ukrainassa. 1912 hän muutti Moskovaan, jossa haki onnistumatta Konstantin Stanislavskin teatteriryhmään. Peittääkseen ujoutensa yleisön edessä [2] Vertinski kehitti 1916 naamioituneen Pierrot-hahmonsa ja alkoi esiintyä kiertueilla, jotka veivät hänet valtakunnan kaikkiin kolkkiin. Hän esiintyi Aleksandr Hanžonkovin mykkäelokuvissa. Samoihin aikoihin hän solmi elinikäisen ystävyyssuhteen Ivan Mozžuhiniin ja kirjoitti Vera Holodnajalle omistetun kappaleen Ваши пальцы пахнут ладаном.
Maanpako, Pariisi
Vallankumouksen jälkeen marraskuussa 1920 Vertinski lähti Venäjältä seurueensa kera – ensin Konstantinopoliin ja sitten Romanian Bessarabiaan, missä hänet leimattiin neuvostoagentiksi. 1923 hän esiintyi Puolassa ja Saksassa ja päätyi lopulta yhdeksäksi vuodeksi Pariisiin jossa hän esiintyi venäläisille emigranteille ja josta käsin hän teki menestyksekkäitä konserttikiertueita ympäri maailmaa. Vertinski oli baletti-impressaario Sergei Diaghilevin ja koreografi Mihail Fokinin henkilökohtainen ystävä.[3]
Yhdysvallat ja Hollywood
Lähi-idän kiertueiden jälkeen Vertinski emigroitui monien muiden mukana Yhdysvaltoihin, jossa hänellä konserttikiertueiden aikana oli henkilökohtaisia tapaamisia Sergei Rahmaninovin, Marlene Dietrichin ja Charles Chaplinin kanssa. Hän esiintyi yksityisesti myös Vanderbiltin suvulle. Hän esiintyi myös monille arvohenkilöille kuten Walesin prinssille, Ruotsin kuningas Kustaalle, Espanjan kuningas Alfonsolle, paroni von Rothchildille ja monille muille. Vertinskille tarjottiin elokuvaroolia Hollywood -elokuvassa, mutta kamppailtuaan kaksi kuukautta englanninkielen kanssa hän päätti jättää haaveet Hollywood-urasta ja keskittyä esiintymiseen venäjäksi ja ranskaksi.[3]
Shanghai, Kiina
Suuri lamakausi pakotti Vertinski jälleen matkaan – tällä kertaa venäläisten pakolaisten suosimaan Shanghaihin, Kiinaan, jossa hän perusti Keikarinkukka (Gardenia) -nimisen, pääasiassa paikalliselle pienelle venäläisyhdyskunnalle suunnatun kabareen.[3]
Neuvostoliitto
1943 Vertinskin pyyntöön saada palata kotimaahansa suostuttiin. Ennakkomainonnan puutteessakin hän piti Neuvostoliitossa toista tuhatta konserttia aina Sahalinista Kaliningradiin. Hänelle tarjottiin jälleen rooleja elokuvissa, joissa hän yleensä esitti menneen maailman aristokraatteja. 1951 hän sai elokuvaroolistaan Stalinin palkinnon. Tästä huolimatta suuren isänmaallisen sodan jälkeisessä kurin kiristämisen aallossa hänen levytyksensä kiellettiin radiossa, eikä hän saanut esiintyä enää maan parhaimmilla estradeilla. Vasta 1980-luvun lopulla hänen kappaleitaan ja levyjään alettiin jälleen julkaista, ja hänestä kirjoitettiin elämäkerta (Юрий Томашевский: Дорогой длинною..., Издательство "Правда", 1990 ISBN 5-253-00063-1)
Aleksandr Vertinski kuoli Leningradissa 21. toukokuuta 1957 ollessaan Astoria-hotellissa esiintymismatkalla.
Vaikutus
Vertinskillä on ollut suuri vaikutus myöhempien sukupolvien esiintyjiin, kuten Bulat Okudžavaan, ja kokonaisen uuden musiikkityylin syntyyn, 1950-luvulla kehittyneeseen akustiseen ja melodiseen bardi-lauluperinteeseen (ven. авторская песня, бардовская песня), jonka tunnetuimpia edustajia on Vladimir Vysotski [4]. Boris Grebenštšikov on levyttänyt ja esittänyt Vertinskin lauluja [5].