Aleksei II

Aleksei II, maalliselta nimeltään Aleksei Mihailovitš Ridiger, alun perin von Rüdiger (ven. Алексей Михайлович Ридигер) (23. helmikuuta 1929 Tallinna, Viro – 5. joulukuuta 2008 Peredelkino, Venäjä) oli Moskovan ja koko Venäjän patriarkka. Aleksei II johti Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalisen ja poliittisen vaikutusvallan uudelleenrakentamista Neuvostoliiton kaatumisen jälkeisenä aikana.^[1]

Aleksei II
Moskovan ja koko Venäjän patriarkka.
10. kesäkuuta 1990 – 5. joulukuuta 2008
Edeltäjä	Pimen I
Seuraaja	Kirill
Henkilötiedot
Syntynyt	23. helmikuuta 1929 Tallinna, Viro
Kuollut	5. joulukuuta 2008 (79 vuotta) Peredelkino, Venäjä
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aleksein isä oli baltiansaksalaista sukua oleva lakia opiskellut pappi Mihail Aleksandrovitš von Rüdiger (Pietari 1902–1964) ja äitinsä Jelena Josifovna Pisareva (1902–1959). Aleksein isän suku oli kääntynyt 1700-luvulla ortodoksiksi, ja isä vihittiin papiksi 1942^[2] Viron saksalaismiehityksen aikana.

Aleksei lähti 1947 opiskelemaan Leningradin hengelliseen seminaariin ja akatemiaan, missä hän valmistui teologian kandidaatiksi 1950. Hänet vihittiin syyskuussa 1961 Tallinnan piispaksi. Marraskuussa 1961 hänestä tuli kirkon ulkomaanosaston varajohtaja. Kesäkuussa 1964 hänet nimitettiin arkkipiispaksi ja joulukuussa Moskovan patriarkaatin kansliapäälliköksi sekä pyhän synodin jäseneksi.^lähde?

Helmikuussa 1968 Alekseista tuli metropoliitta ja kesäkuussa hänen valvontaansa kuului jo aikaisemman Tallinnan hiippakunnan lisäksi myös Leningradin ja Novgorodin hiippakunnat. Patriarkka Pimenin kuoltua kirkolliskokous valitsi toukokuussa 1990 Aleksein Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi.^lähde?

Hänen huomattavimpia diplomaattisia saavutuksiaan oli Venäjän ortodoksisen ulkomaankirkon kanssa neuvoteltu onnistunut yhtymissopimus.^lähde?

Uskonnonvapauden toteutumista entisissä kommunistisissa maissa seuraava brittiläinen Keston Institute on esittänyt, että KGB olisi tukenut Aleksei II:n uraa tämän ollessa nuori pappi Tallinnassa. Venäjän ortodoksisen kirkon edustajat ovat jyrkästi kieltäneet väitteet.^[3]

Aleksei II otti usein vahvasti kantaa ei-kirkollisiin kysymyksiin, muun muassa vastustamalla Martti Ahtisaaren Nobel-ehdokkuutta. Sitä vastoin hänet tunnettiin Vladimir Putinin uskollisena tukijana.^[4]