Alfa Romeo BAT

Alfa Romeo B.A.T. eli Berlina Aerodynamica Tecnica oli vuonna 1950 esitellyn 6C -mallisarjan korvaavan urheilullisen Alfa Romeo 1900 -mallin^[1] (millenovecento, ark. millenove^[2]) tekniikkaan pohjautuva kolmen kappaleen sarja aerodynaamisia tutkielmia^[3]. Ensimmäinen auton virtaviivaisen korin kehittelijä oli italialainen kreivi Marco Rigotti, joka teetätti vuonna 1914 ilmalaivaa muistuttavan korin autoonsa Alfa Romeo 40-60 HP Aerodinamica^[4].

Historia

Koeautojen toimeksiantaja oli Alfa Romeo, yhtiön vakuunnuttua Giovanni "Nuccio" Bertonen ja Franco Scaglionen aiemmasta työstä^[3].^[5]. Arnolt myös osti ensimmäisen B.A.T.-koeauton syksyllä 1953^[6]. Merkittävä B.A.T.-koeautojen esiaskel oli myös Scaglionen suunnittelema ja Bertonen yksittäiskappaleena toteuttama, Abarth 1500 -autoon pohjautuva, myös epävirallisesti B.A.T 1-nimityksellä tunnettu, aerodynaamiseksi muotoiltu 2-paikkainen Biposto-koeauto^[7]. Projekti käynnistyi syksyllä 1952, ja se sai nimekseen Berlina Aerodinamica Tecnica lyh. B.A.T.^[3].

B.A.T. 5

Kaikkien kolmen vuosien 1953-1955 koeauton suunnittelija-muotoilija Franco Scaglione^[8] oli aloittanut aerodynamiikan opiskelut Bolognan avaruus- ja ilmailuteknisessä yliopistossa ennen toista maailmansotaa, sekä sodan aikana asepalvelussa syventynyt alaan. B.A.T.-autojen korit valmisti Carrozzeria Bertone. Sarjan aloitti vuonna 1953 Torinon autonäyttelyssä julkistettu B.A.T. 5^[3], jonka virtaviivainen kori salli sen saavuttaa 15% korkeamman huippunopeuden (123,6 mailia/tunti)^[3] kuin pohjana oleva 1900-malli. Toteutetun korin järjestysnumero 5 juontuu Scaglionen aiemmista neljästä 1:1-mittakaavan savimallista^[9], joilla korimuoto saavutti tavoitellun virtaviivaisuuden (ilmoitettu ilmanvastuskertoin 0,23^[10]). Muotoilu perustui siten tutkimuksiin, ja muutosten empiiriset tulokset ohjasivat muotojen jatkokehitystä^[3]: B.A.T. 7:n ilmanvastuskertoimeksi ilmoitettiin enää 0,19^[10], kun esimerkiksi virtaviivainen Toyota Prius saavutti kertoimen 0,24^[10].

B.A.T. 7

Sensaation aiheuttanutta, ja niin muotoilijan kuin korittajankin maailmanmaineeseen singonnutta^[9] "B.A.T. 5":ttä seurasi vuonna 1954 jälleen Torinon autonäyttelyssä esitelty B.A.T. 7 edelleen tutkimustyön kautta hiotulla, entistäkin radikaalimmalla aerodynamiikalla, missä siivet kietoutuivat lähes matkustamon jättöpinnan ympäri^[3]. Siipien takaosaan oli lisätty aukko sisä- ja ulkopinnan paine-erojen tasaamiseksi, jotta siivet eivät joutuisi hallitsemattomaan flutter-värinäliikkeeseen^[3]. Tämä B.A.T. 7 pääsi monen ajankohdan autolehden kuten sveitsiläisen Automobil-Revue -lehden kansikuvaan^[10]. Väliin jääneet järjestysnumerot 6 ja sittemmin 8 tarkoittivat jälleen aerodynamiikan koemalleja^[11].

B.A.T. 9d

Vuonna 1955 Torinossa esiteltiin B.A.T. 9 (nimitetty myös B.A.T. 9d :ksi^[3]), jonka muotoilussa oli aiemmista koeautoista poiketen jo pohdittu käytännöllisyyttä^[10]. Esimerkiksi tunnusomaiset, takaikkunan näkymää aiemmissa B.A.T. -koeautoissa rajoittaneet, matkustamon ja korin laminaarisen ilmavirtauksen aikaan saaneet siivet oli typistetty merkittävästi pienemmiksi, jo lähes aikakauden "siipiautojen" kaltaisiksi. Myös sen jäähdyttimen ilmanottoaukot sekä pleksilasi-kuvuilla varustetut ajovalot (aiemmin ne oli piilotettu avautuvien luukkujen taa) olivat lähestyneet tavanomaisia automalleja, ja B.A.T. 9:ssä oli nyt Alfa Romeon tyypillinen kolmio-koriste Biscione-käärmetunnuksella^[12] keskellä maskia. Biscione on Visconti-suvun vaakunassa kuvattu myyttinen käärme, mikä esiintyy paitsi Alfa Romeon logossa myös Milanon vaakunassa ja esimerkiksi jalkapalloklubi Inter Milano:n logossa^[13]. Kaikkien kolmen B.A.T.-koeauton jo vuonna 1989 saman omistajan kokoelmiin tullut^[14] triptyykki on myyty Sotheby`s - huutokaupassa New Yorkissa 28.10.2020 peräti 14 840 000 dollarin yhteishinnalla^[15].

2008 Bertone B.A.T. 11 dk

Bertone palasi aiheeseen vuonna 2008 Genevessä autonäyttelyn aikana aiempiin tutkielmiin viittaavalla muotoilututkielma-konseptiautolla B.A.T. 11, mikä pohjautui Alfa Romeo 8C Competizione-sarjamalliin Sen muotoili David Wilkie^[11]. B.A.T.11 -tutkielman toimeksiantaja vuonna 2006 oli hammaskirurgian tohtori (DDS, doctor of dental surgery) Gary Kaberle^[16], joka oli omistanut B.A.T. 9d-auton nuoruusvuosistaan lähtien. Koeauton järjestysnumeron 11 jälkeinen dk-lyhenne juontuu Kaberlen syöpään menehtyneen vaimon Debbie Kaberle nimestä^[16]. Se on puhtaasti muotoilututkielma ja kunnianosoitus^[11], sillä B.A.T. 11dk:ssa ei ole moottoria, vaihteistoa, eikä liioin ajoon tarvittavaa laitteistoa^[16].