Anders Nilsson

ruotsalainen jääkiekkoilija

Bengt Per Anders Nilsson (s. 19. maaliskuuta 1990 Luulaja, Ruotsi) on ruotsalainen entinen jääkiekkomaalivahti. Nilsson pelasi urallaan kahdeksan kautta NHL-liigassa. Hän voitti kultaa vuoden 2018 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa.[1]

Anders Nilsson
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1990 (ikä 34)
Luulaja, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi
Jääkiekkoilija
LempinimiGrizzlylähde?
Pelipaikkamaalivahti
Hanskavasen
Pituus197 cm
Paino104 kg
SarjaNHL
Pelaajaura
Pääsarjaura2008–2020
SeuratLuleå HF (SEL)
Bridgeport Sound Tigers (AHL)
New York Islanders (NHL)
Ak Bars Kazan (KHL)
Edmonton Oilers (NHL)
Bakersfield Condors (AHL)
St. Louis Blues (NHL)
Buffalo Sabres (NHL)
Vancouver Canucks (NHL)
Ottawa Senators (NHL)
Tampa Bay Lightning (NHL)
NHL-varaus62. varaus, 2009
New York Islanders
KHL-varaus10. varaus, 2011
Dinamo Minsk

Ura

Seuraura

Nilsson on Luleå HF:n kasvatti. Hän purki seuran Elitserien-joukkueen paidan ensimmäisen kerran yhteen otteluun kaudella 2007–2008,[2] mutta teki Elitserien-debyyttinsä kaudella 2008–2009, jolloin Nilsson pelasi yhdessä ottelussa 28 minuuttia. Hän pelasi miesten pelejä myös yhden ottelun verran lainalla Ruotsin I-divisioonan Kalix Ungdoms HC:ssä. New York Islanders varasi Nilssonin kolmannella kierroksella 62. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009. Varsinaisella Elitserienin tulokaskaudellaan 2009–2010 hän jakoi varsin tasaisesti Luulajan torjuntavastuun Mattias Modigin kanssa ja pelasi 27 runkosarjaottelua. Kaudella 2010–2011 Nilsson nousi joukkueen pääasialliseksi vastuunkantajaksi. Hänellä oli koko Elitserienin paras päästettyjen maalien keskiarvo (1.92). Dinamo Minsk varasi Nilssonin ensimmäisellä kierroksella 10. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2011.[1]

Toukokuussa 2011 Nilsson teki kolmivuotisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa.[3] Hän pelasi suurimman osan kaudestaan AHL-joukkue Bridgeport Sound Tigersissa ja valittiin liigan helmikuun 2012 kuukauden maalivahdiksi,[1] mutta Nilsson pelasi kauden aikana myös neljä NHL-ottelua. Hän teki NHL-debyyttinsä 19. marraskuuta 2011 Boston Bruinsia vastaan, kun Nilsson vaihdettiin Islandersin maalille Rick DiPietron tilalle ottelun kolmanteen erään. Nilsson torjui ottelussa 14 kertaa ja päästi kolme maalia. Islanders hävisi ottelun lopulta 0–6.[4] Seuraavassa ottelussa 21. marraskuuta 2011 vieraissa Pittsburgh Penguinsia vastaan hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelun aloittavana maalivahtina. Nilsson torjui Islandersin 5–0-voittoon päättyneessä ottelussa 31 kertaa.[5] Seuraavassa NHL-ottelussaan 4. maaliskuuta 2012 New Jersey Devilsia vastaan Nilsson torjui ensimmäisen NHL-voittonsa ja nollapelinsä, kun Islanders voitti ottelun voittomaalikilpailun jälkeen lukemin 1–0. Hänestä tuli joukkueen seurahistorian ensimmäinen maalivahti, jonka ensimmäinen voitto on päättynyt nollapeliin.[6]

Kauden 2012–2013 Nilsson pelasi kokonaan Islandersin farmijoukkue Sound Tigersissa, mutta hänen kautensa päättyi kuitenkin tammikuussa 2013 B12-vitamiinin puutostilan vuoksi.[7] Kaudella 2013–2014 Nilsson taisteli tasaisesti Islandersin kakkosmaalivahdin paikasta Kevin Poulinin kanssa. Hän pelasi kauden aikana NHL:ssä 19 runkosarjaottelua. Toukokuussa 2014 Dinamo Minsk kauppasi Nilssonin KHL-oikeudet Ak Bars Kazaniin,[8] jonka kanssa hän teki vuoden mittaisen sopimuksen heti seuraavana päivänä.[9] Kaudella 2014–2015 Nilssonin päästettyjen maalien keskiarvo (1.54) oli liigan paras ja hän torjui myös eniten nollapelejä (6). Nilsson valittiin KHL:n helmikuun 2015 kuukauden maalivahdiksi sekä kauden aikana myös neljä kertaa liigan viikon maalivahdiksi (30. marraskuuta 2014, 22. helmikuuta 2015, Gagarin Cup -pudotuspelien puolivälierät sekä välierät). Hänet valittiin kauden päätteeksi KHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[1]

Heinäkuussa 2016 Blackhawks kauppasi Nilssonin oikeudet Edmonton Oilersiin vaihdossa hyökkääjä Liam Coughliniin. Nilsson teki samalla vuoden mittaisen sopimuksen Oilersin kanssa.[10][11] Hän aloitti kauden 2015–2016 seuran NHL-joukkueessa Cam Talbotin aisaparina ja pelasi 26 ottelua. Helmikuussa 2016 Oilers kuitenkin lähetti Nilssonin farmijoukkue Bakersfield Condorsiin, josta seura puolestaan nosti NHL-vahvuuteensa Laurent Broissoitin.[12] Nilsson pelasi siellä kaksi ottelua, kunnes NHL:n siirtotakarajalla, helmikuussa 2016 Oilers kauppasi hänet St. Louis Bluesiin vaihdossa Niklas Lundströmiin ja kesän 2016 viidennen kierroksen varausvuoroon. Siirron taustalla oli Bluesin tarve saada tasokas maalivahti paikkaamaan Brian Elliottin loukkaantumista.[13][14] Nilsson pelasi loppukaudella kolme ottelua, kunnes Elliottin kuntouduttua hän puki muutamaan Chicago Wolvesin otteluun joukkueen AHL-kauden loppuun.

Ottawa Senators kauppasi Nilssonin Tampa Bay Lightningiin ennen kautta 2020–2021 yhdessä Marián Gáborikin kanssa vaihdossa hyökkääjä Cédric Paquetteen ja puolustaja Braydon Coburniin.[15] Nilsson ei kuitenkaan koskaan pelannut Tampa Bayssa, sillä hän oli vuoden sivussa aivotärähdyksen jälkioireiden takia ja elokuussa 2021 hän ilmoitti lopettavansa pelaajauransa terveysongelmien vuoksi.[16]

Maajoukkueura

Mitalit

Nilsson alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010.
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
KultaaTanska 2018jääkiekko
HopeaaSlovakia 2011jääkiekko
 PronssiaMinsk 2014jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
 PronssiaSaskatchewan 2010jääkiekko

Nilsson teki A-maajoukkuedebyyttinsä vuoden 2011 Euro Hockey Challengessa.[1] Hän on voittanut aikuisten arvokisoista maailmanmestaruuden 2018, MM-hopeaa 2011 ja MM-pronssia 2014.

Nilsson pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010, jolloin hän voitti pronssia. Nilsson toimi turnauksessa lähinnä Ruotsin kakkosmaalivahtina Jacob Markströmille ja pelasi yhden ottelun. Yhteensä hän pelasi seitsemän nuorten ja kaksi poikien maaottelua.[1]

Muuta

Nilsson on toisen polven Ruotsin pääsarjatason maalivahti, sillä hänen isänsä Peder Nilsson torjui aikoinaan Djurgårdens IF:ssä. Andersin veli Jens Nilsson on pelannut myös jääkiekkoa.[1]

Tilastot

  Runkosarja Pudotuspelit Palkinnot 
KausiJoukkueLiigaOVHTMINPMNPPMKTP%OVHMINPMNPPMKTP%
2008–2009Kalix UHCRuotsi I159303.0593,0
Luleå HFElitserien128000.00100
2009–2010Luleå HFElitserien2713836122.6589,7
2010–2011Luleå HFElitserien3118766061.9291,8138272701.9693,1
2011–2012Bridgeport Sound TigersAHL25158214415812.4292,1
New York IslandersNHL41202181012.7591,1
2012–2013Bridgeport Sound TigersAHL21811012086012.9389,9
2013–2014Bridgeport Sound TigersAHL291214216847922.8190,1
New York IslandersNHL1987211015703.1189,6
2014–2015Ak Bars KazanKHL38209022486451.7193,62013712073161.5493,5
2015–2016Edmonton OilersNHL261012014147403.1490,1
Bakersfield CondorsAHL2200120402.0193,5
St. Louis BluesNHL301088402.7690,9
2016–2017Buffalo SabresNHL261010014856602.6792,3
2017–2018Vancouver CanucksNHL27714014648423.4490,1
2018–2019Vancouver CanucksNHL123807183703.0989,5
Ottawa SenatorsNHL241111013226422.9091,4
2019–2020Ottawa SenatorsNHL2099010935803.1890,8

Maajoukkuetilastot

VuosiTurnausOVHMINPMNPPMKTP%
2010JMM11060303.0087,5
2014MM9625451421.5493,8
2015MM312154702.7389,9
2018MM770440831.0995,4

Lähteet

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anders Nilsson.

Viitteet