NHL-kausi 2013–2014

NHL-kausi 2013–2014
Laji	jääkiekko
Järjestyksessä oleva kausi	96.
Maa	Yhdysvallat; Kanada
Joukkueiden määrä	30
Sarja alkoi	1. lokakuuta 2013
Sarja päättyi	13. kesäkuuta 2014
Runkosarjan voittaja	Boston Bruins
Mestari	Los Angeles Kings
Pistepörssin voittaja	Sidney Crosby
Runkosarjan arvokkain pelaaja	Sidney Crosby
Pudotuspelien pistepörssin voittaja	Anže Kopitar
Pudotuspelien arvokkain pelaaja	Justin Williams
← 2012–2013	2014–2015 →
	Infobox OK

NHL-kausi 2013–2014 oli National Hockey Leaguen 96. kausi. Sen aikana 30 joukkuetta pelasi kukin 82 ottelua. Runkosarja alkoi tiistaina 1. lokakuuta 2013 ja päättyi sunnuntaina 13. huhtikuuta 2014. Liiga piti tauon 9.–25. helmikuuta 2014 Sotšin talviolympialaisten vuoksi. Pudotuspelien ensimmäiset ottelut pelattiin 16. huhtikuuta 2014.^[7] Stanley Cupin voitti Los Angeles Kings, joka kukisti finaalisarjassa New York Rangersin otteluvoitoin 4–1 ja otti seurahistoriansa toisen mestaruuden.^[2] Ensimmäisen Stanley Cupinsa Kings oli voittanut kaudella 2011–2012.^[2]

Kauden aikana NHL:ssä otettiin käyttöön uusi konferenssijako, jossa itäiseen konferenssiin kuuluu 16 ja läntiseen konferenssiin 14 joukkuetta. Seurat on jaettu neljään divisioonaan. Muutoksen myötä Winnipeg Jets siirtyi läntiseen ja Detroit Red Wings sekä Columbus Blue Jackets muuttivat itäiseen konferenssiin.^[8] Kauden aikana kaikki joukkueet pelasivat ainakin kerran kullakin 30 areenalla.^[9]

1. tammikuuta 2014 pelatussa Talviklassikko-ottelussa tehtiin NHL-pelien katsojaennätys Detroit Red Wingsin kohdatessa Toronto Maple Leafsin Michigan Stadiumilla.^[10] Tapahtuma keräsi kaikkiaan 105 491 katsojaa.^[11]^[12] Voittomaalikilpailussa ratkenneen ottelun voitti Toronto Maple Leafs luvuin 3–2.^[11]^[12] Joulukuussa 2010 samaisella Michigan Stadiumilla pelatussa Michiganin ja Michigan Staten välisessä yliopistosarjan ottelussa katsojamääräksi ilmoitettiin 113 411.^[13]^[14] NHL-pelien aiempi katsojaennätys oli vuodelta 2008, jolloin Talviklassikko-ottelua seurasi 71 217 katsojaa.^[10]

Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Pittsburgh Penguinsia edustanut Sidney Crosby. Hän keräsi 80 ottelussa yhteensä 104 tehopistettä, joista 36 oli maaleja ja 68 syöttöpisteitä.^[3] Lisäksi Crosby sai uransa toisen Hart Memorial Trophyn ja kolmannen Ted Lindsay Awardin.^[4]^[15]^[16] Parhaalle tulokkaalle jaettava Calder Memorial Trophy myönnettiin Colorado Avalanchea edustaneelle Nathan MacKinnonille.^[17] Norris Trophyn sai puolestaan Chicago Blackhawks -puolustaja Duncan Keith, joka oli voittanut palkinnon edellisen ja ensimmäisen kerran kaudella 2009–2010.^[18] Vezina Trophy annettiin Boston Bruins -maalivahti Tuukka Raskille, josta tuli toinen Vezina-palkinnon voittanut suomalainen. Miikka Kiprusoff oli saanut palkinnon kaudella 2005–2006.^[19]^[20]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Los Angeles Kingsin Anže Kopitar. Kopitar teki 26 pudotuspeliottelussa 26 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 21 syöttöpisteitä.^[5] Conn Smythe Trophyn sai Kings-laitahyökkääjä Justin Williams, joka keräsi pudotuspeleissä 25 tehopistettä.^[6]

Konferenssijako

Läntinen konferenssi

Pacific-divisioona	Central-divisioona
Anaheim Ducks	Chicago Blackhawks
Calgary Flames	Colorado Avalanche
Edmonton Oilers	Dallas Stars
Los Angeles Kings	Minnesota Wild
Phoenix Coyotes	Nashville Predators
San Jose Sharks	St. Louis Blues
Vancouver Canucks	Winnipeg Jets

Itäinen konferenssi

Metropolitan-divisioona	Atlantic-divisioona
Carolina Hurricanes	Boston Bruins
Columbus Blue Jackets	Buffalo Sabres
New Jersey Devils	Detroit Red Wings
New York Islanders	Florida Panthers
New York Rangers	Montreal Canadiens
Philadelphia Flyers	Ottawa Senators
Pittsburgh Penguins	Tampa Bay Lightning
Washington Capitals	Toronto Maple Leafs

^[9]

Runkosarja

Itäinen konfenrenssi

Atlantic-divisioona

#	Joukkue	O	V	H ja.	H	TM	PM	ME	P
1	Boston Bruins	82	54	9	19	261	177	+84	117
2	Tampa Bay Lightning	82	46	9	27	240	215	+25	101
3	Montreal Canadiens	82	46	8	28	215	204	+11	100
4	Detroit Red Wings	82	39	15	28	222	230	-8	93
5	Ottawa Senators	82	37	14	31	236	265	-29	88
6	Toronto Maple Leafs	82	38	8	36	231	256	-25	84
7	Florida Panthers	82	29	8	45	196	268	-72	66
8	Buffalo Sabres	82	21	10	51	157	248	-91	52

Boston Bruins voitti NHL:n runkosarjan ensimmäisen kerran sitten kauden 1989–1990, jolloin oli tullut seuran historian ensimmäinen runkosarjavoitto.^[1] Bruinsin lisäksi Atlantic-divisioonasta pudotuspeleihin selviytyivät Tampa Bay Lightning, Montreal Canadiens ja Detroit Red Wings.^[21]

Metropolitan-divisioona

#	Joukkue	O	V	H ja.	H	TM	PM	ME	P
1	Pittsburgh Penguins	82	51	7	24	249	207	+42	109
2	New York Rangers	82	45	6	31	218	193	+25	96
3	Philadelphia Flyers	82	42	10	30	236	235	+1	94
4	Columbus Blue Jackets	82	43	7	32	231	216	+15	93
5	Washington Capitals	82	38	14	30	235	240	-5	90
6	New Jersey Devils	82	35	18	29	197	208	-11	88
7	Carolina Hurricanes	82	36	11	35	207	230	-23	83
8	New York Islanders	82	34	11	37	225	267	-42	79

Divisioonavoittaja Pittsburgh Penguinsin ohella Metropolitan-divisioonasta pudotuspeleihin pääsivät New York Rangers, Philadelphia Flyers ja Columbus Blue Jackets.^[21]

Läntinen konfenrenssi

Central-divisioona

#	Joukkue	O	V	H ja.	H	TM	PM	ME	P
1	Colorado Avalanche	82	52	8	22	250	220	+30	112
2	St. Louis Blues	82	52	7	23	248	191	+57	111
3	Chicago Blackhawks	82	46	15	21	267	220	+47	107
4	Minnesota Wild	82	43	12	27	207	206	+1	98
5	Dallas Stars	82	40	11	31	235	228	+7	91
6	Nashville Predators	82	38	12	32	216	242	-26	88
7	Winnipeg Jets	82	37	10	35	227	237	-10	84

Central-divisioonasta pudotuspeleihin ylsivät divisioonan voittaneen Colorado Avalanchen lisäksi St. Louis Blues, Chicago Blackhawks, Minnesota Wild sekä Dallas Stars.^[21]

Pacific-divisioona

#	Joukkue	O	V	H ja.	H	TM	PM	ME	P
1	Anaheim Ducks	82	54	8	20	266	209	+57	116
2	San Jose Sharks	82	51	9	22	249	200	+49	111
3	Los Angeles Kings	82	46	8	28	206	174	+32	100
4	Phoenix Coyotes	82	37	15	30	216	231	-15	89
5	Vancouver Canucks	82	36	11	35	196	223	-27	83
6	Calgary Flames	82	35	7	40	209	241	-32	77
7	Edmonton Oilers	82	29	9	44	203	270	-67	67

Pacific-divisioonasta pudotuspeleihin selviytyivät läntisen konferenssin voittaneen Anaheim Ducksin ohella San Jose Sharks ja Los Angeles Kings.^[21]

Pelaajatilastot

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, ± = plus-miinus, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	±	RM
Crosby, SidneySidney Crosby	Pittsburgh Penguins	80	36	68	104	+18	46
Getzlaf, RyanRyan Getzlaf	Anaheim Ducks	77	31	56	87	+28	31
Giroux, ClaudeClaude Giroux	Philadelphia Flyers	82	28	58	86	+7	46
Seguin, TylerTyler Seguin	Dallas Stars	80	37	47	84	+16	18
Perry, CoreyCorey Perry	Anaheim Ducks	81	43	39	82	+32	65
Kessel, PhilPhil Kessel	Toronto Maple Leafs	82	37	43	80	−5	27
Hall, TaylorTaylor Hall	Edmonton Oilers	75	27	53	80	−15	44
Ovetškin, AleksandrAleksandr Ovetškin	Washington Capitals	78	51	28	79	−35	48
Pavelski, JoeJoe Pavelski	San Jose Sharks	82	41	38	79	+23	32
Benn, JamieJamie Benn	Dallas Stars	81	34	45	79	+21	64

^[3]

Maalivahtien tilastot

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, Min. = peliminuutit, V = voitot, H = häviöt, Jatk. = häviöt jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa, PM = päästetyt maalit, NP = nollapelit, T% = torjuntaprosentti, PMK = päästettyjen maalien keskiarvo.

Pelaaja	Joukkue	O	Min.	V	H	Jatk.	PM	NP	T%	PMK
Harding, JoshJosh Harding	Minnesota Wild	29	1667.40	18	7	3	46	3	0,933	1,65
Elliott, BrianBrian Elliott	St. Louis Blues	31	1624.19	18	6	2	53	4	0,922	1,96
Schneider, CoryCory Schneider	New Jersey Devils	45	2679.54	16	15	12	88	3	0,921	1,97
Rask, TuukkaTuukka Rask	Boston Bruins	58	3386.27	36	15	6	115	7	0,930	2,04
Quick, JonathanJonathan Quick	Los Angeles Kings	49	2904.26	27	17	4	100	6	0,915	2,07
Johnson, ChadChad Johnson	Boston Bruins	27	1510.49	17	4	3	53	2	0,925	2,10
Bishop, BenBen Bishop	Tampa Bay Lightning	63	3586.21	37	14	7	133	5	0,924	2,23
Halák, JaroslavJaroslav Halák	Washington/St. Louis	52	2938.35	29	13	7	110	5	0,921	2,25
Crawford, CoreyCorey Crawford	Chicago Blackhawks	59	3395.01	32	16	10	128	2	0,917	2,26
Andersen, FrederikFrederik Andersen	Anaheim Ducks	28	1569.26	20	5	0	60	0	0,923	2,29

^[22]

Pudotuspelit

Konferenssien puolivälierät

Konferenssien välierät

Konferenssien finaalit

Stanley Cup -finaali

A1

Boston Bruins

4

VK

Detroit Red Wings

1

A1

Boston Bruins

3

A3

Montreal Canadiens

4

A2

Tampa Bay Lightning

0

A3

Montreal Canadiens

4

A3

Montreal Canadiens

2

Itäinen konferenssi

M2

New York Rangers

4

M1

Pittsburgh Penguins

4

VK

Columbus Blue Jackets

2

M1

Pittsburgh Penguins

3

M2

New York Rangers

4

M2

New York Rangers

4

M3

Philadelphia Flyers

3

M2

New York Rangers

1

P3

Los Angeles Kings

4

C1

Colorado Avalanche

3

VK

Minnesota Wild

4

C3

Chicago Blackhawks

4

VK

Minnesota Wild

2

C2

St. Louis Blues

2

C3

Chicago Blackhawks

4

C3

Chicago Blackhawks

3

Läntinen konferenssi

P3

Los Angeles Kings

4

P1

Anaheim Ducks

4

VK

Dallas Stars

2

P1

Anaheim Ducks

3

P3

Los Angeles Kings

4

P2

San Jose Sharks

3

P3

Los Angeles Kings

4

^[23]^[24]^[25]^[26]^[27]

Jokaisesta divisioonasta pudotuspeleihin pääsi kolme parasta seuraa. Lisäksi molemmista konferensseista pudotuspeleihin otettiin runkosarjapisteiden perusteella kaksi seuraavaksi parasta joukkuetta. Näitä neljää kutsuttiin villin kortin joukkueiksi. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella konferenssin runkosarjan voittanut seura kohtasi vähiten pisteitä keränneen villin kortin joukkueen. Konferenssissa toiseksi eniten pisteitä kerännyt divisioonavoittaja puolestaan pelasi toiseksi vähiten pisteitä kerännyttä villin kortin joukkuetta vastaan. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella toisensa kohtasivat myös omassa divisioonassaan toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet seurat.^[8]^[9]

Ensimmäisellä kierroksella Los Angeles Kings voitti San Jose Sharksia vastaan pelaamansa ottelusarjan vaikka hävisi sarjan kolme ensimmäistä peliä. NHL:n historiassa vastaavaan saavutukseen oli ylletty vain kolmesti aiemmin. Toronto Maple Leafs voitti ottelusarjansa kolmen ensimmäisen pelin häviämisestä huolimatta 1942, New York Islanders 1975 ja Philadelphia Flyers 2010. Mike Richards ja Jeff Carter pelasivat Flyersissa 2010 ja Kingsissä 2014. Näin ollen heistä tuli ensimmäiset pelaajat, jotka ovat olleet kaksi kertaa mukana 0–3-tappioasemasta ottelusarjan voittoon edenneessä NHL-joukkueessa.^[28]^[29]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja	Joukkue	O	M	S	Pist.	RM
Anže Kopitar	Los Angeles Kings	26	5	21	26	14
Jeff Carter	Los Angeles Kings	26	10	15	25	4
Justin Williams	Los Angeles Kings	26	9	16	25	35
Marián Gáborík	Los Angeles Kings	26	14	8	22	6
Patrick Kane	Chicago Blackhawks	19	8	12	20	8
Drew Doughty	Los Angeles Kings	26	5	13	18	30
Jonathan Toews	Chicago Blackhawks	19	9	8	17	8
Ryan McDonagh	New York Rangers	25	4	13	17	8
Brandon Saad	Chicago Blackhawks	19	6	10	16	6
Martin St. Louis	New York Rangers	25	8	7	15	2

^[5]

Palkinnot

Stanley Cup:	Los Angeles Kings ^[2]
Presidents’ Trophy:	Boston Bruins ^[1]
Prince of Wales Trophy:	New York Rangers ^[30]
Clarence S. Campbell Bowl:	Los Angeles Kings ^[31]
Art Ross Trophy:	Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins ^[32]
Bill Masterton Memorial Trophy:	Dominic Moore, New York Rangers ^[33]
Calder Memorial Trophy:	Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche ^[17]
Conn Smythe Trophy:	Justin Williams, Los Angeles Kings ^[34]
Frank J. Selke Trophy:	Patrice Bergeron, Boston Bruins ^[35]
Hart Memorial Trophy:	Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins ^[4]^[16]
Jack Adams Award:	Patrick Roy, Colorado Avalanche ^[36]
James Norris Memorial Trophy:	Duncan Keith, Chicago Blackhawks ^[18]
King Clancy Memorial Trophy:	Andrew Ference, Edmonton Oilers ^[37]
Lady Byng Memorial Trophy:	Ryan O’Reilly, Colorado Avalanche ^[38]
Ted Lindsay Award:	Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins ^[15]^[16]
Mark Messier Leadership Award:	Dustin Brown, Los Angeles Kings ^[39]
Maurice ”Rocket” Richard Trophy:	Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals ^[16]
Vezina Trophy:	Tuukka Rask, Boston Bruins ^[19]^[20]
William M. Jennings Trophy:	Jonathan Quick, Los Angeles Kings ^[40]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä	Pelipaikka	Kakkostähtikenttä
Tuukka Rask, Boston Bruins	maalivahti	Semjon Varlamov, Colorado Avalanche
Duncan Keith, Chicago Blackhawks	puolustaja	Shea Weber, Nashville Predators
Zdeno Chára, Boston Bruins	puolustaja	Alex Pietrangelo, St. Louis Blues
Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins	keskushyökkääjä	Ryan Getzlaf, Anaheim Ducks
Jamie Benn, Dallas Stars	vasen laitahyökkääjä	Joe Pavelski, San Jose Sharks
Corey Perry, Anaheim Ducks	oikea laitahyökkääjä	Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals

^[41]

Suomalaiset pelaajat

Kenttäpelaajat

Valtteri Filppula, Lightning

Mikko Koivu, Wild

Jussi Jokinen, Penguins

Olli Jokinen, Jets

Aleksander Barkov, Panthers

Mikael Granlund, Wild

Saku Koivu, Ducks

Teemu Selänne, Ducks

Kimmo Timonen, Flyers

Lauri Korpikoski, Coyotes

Olli Määttä, Penguins

Sean Bergenheim, Panthers

Sami Vatanen, Ducks

Tuomo Ruutu, Devils

Sami Salo, Lightning

Ville Leino, Sabres

Erik Haula, Wild

Jesse Joensuu, Oilers

Rasmus Ristolainen, Sabres

Joonas Nättinen, Canadiens

Markus Granlund, Flames

Teemu Pulkkinen, Red Wings

Teuvo Teräväinen, Blackhawks

Maalivahdit

Antti Niemi, Sharks

Kari Lehtonen, Stars

Tuukka Rask, Bruins

Karri Rämö, Flames

Niklas Bäckström, Wild

Antti Raanta, Blackhawks

Pekka Rinne, Predators

Joni Ortio, Flames

Sami Aittokallio, Avalanche

Katso myös

NHL:n varaustilaisuus 2013

Lähteet

[7]

[2]

[1]

[3]

[4]

[5]

[6]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]

[30]

[31]

[32]

[33]

[34]

[35]

[36]

[37]

[38]

[39]

[40]

[41]

Search

NHL-kausi 2013–2014

Sisällys

Konferenssijako

Runkosarja

Itäinen konfenrenssi

Atlantic-divisioona

Metropolitan-divisioona

Läntinen konfenrenssi

Central-divisioona

Pacific-divisioona

Pelaajatilastot

Runkosarjan pistepörssi

Maalivahtien tilastot

Pudotuspelit

Pudotuspelien pistepörssi

Palkinnot

Tähdistökentälliset

Suomalaiset pelaajat

Kenttäpelaajat

Maalivahdit

Katso myös

Lähteet