Antiikin Kreikan arkkitehtuuri
Antiikin Kreikan arkkitehtuuri on rakennuskulttuuri, joka kukoisti antiikin Kreikan klassisella kaudella 480–330 eaa. Kreikkalainen arkkitehtuuri sai paljon vaikutteita egyptiläisestä ja minolais-mykeneläisestä kulttuurista. Kreikkalaisen rakennustaiteen huomattavimpia näytteitä ovat kreikkalaiset temppelit, joiden kaikkia sivuja kiersivät pylväät. Pylväiden pylväänpäänmuodon eli kapiteelin mukaan voidaan erottaa kolme tyylisuuntaa: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen.
Antiikin kreikkalainen arkkitehtuuri pyrki yksinkertaisuuteen, harmoniaan ja tasapainoisiin mittasuhteisiin. Se on määrittänyt klassisen arkkitehtuurin muotokielen, ja vaikuttanut suuresti länsimaiseen arkkitehtuuriin aina roomalaisesta arkkitehtuurista renessanssiin ja edelleen uusklassismiin saakka.[1]
Tiedot kreikkalaisesta arkkitehtuurista ovat peräisin paitsi näkyvillä säilyneistä muinaisjäänteistä myös arkeologisista kaivauksista ja antiikin kirjallisuudesta.[2]
Historia
Kreikkalainen arkkitehtuuri sai perusmuotonsa arkaaisella kaudella 600–500-luvuilla eaa. ja saavutti huippunsa klassisen kauden alkupuolella 400–luvulla eaa. Arkkitehtuuri kehittyi kreikkalaisten kaupunkivaltioiden eli polisten kontekstissa, ja siksi sen tärkeimmät rakennustyypit, kuten temppelit, teatterit ja stadionit, ovat rakennuksia, jotka olivat keskeisiä kaupunkivaltioiden ja niiden kulttien kannalta. Kreikkalaisen arkkitehtuurin huipentumana pidetään usein Ateenan Parthenonin temppeliä, joka valmistui vuonna 438 eaa.[1]
Kreikkalainen arkkitehtuuri vaikutti suuresti etruskien arkkitehtuuriin sekä roomalaiseen arkkitehtuuriin.Kreikkalainen arkkitehtuuri on nähtävissä myös 1700- ja 1800-lukujen rakennuksissa; muotiin nousi uusklassismi, joka otti vaikutteita kreikkalaisesta rakennustaiteesta, jota yhdistettiin yksinkertaisiin ja suoraviivaisiin muotoihin.
Osatekijöitä
Pylväsjärjestelmät
- Pääartikkeli: Pylväsjärjestelmät
Kreikkalaisen arkkitehtuurin keskeisin osatekijä olivat pylväsjärjestelmät, jotka määrittivät pylväiden ja palkiston käyttöä, rakenneosia, mittasuhteita ja ulkonäköä harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Klassiset kreikkalaiset pylväsjärjestelmät olivat:[1]
Temppeliarkkitehtuuri
- Pääartikkeli: Kreikkalainen temppeli
Temppelit olivat keskeisellä sijalla kreikkalaisessa arkkitehtuurissa, ja siksi juuri niiden kehityksellä on ollut suuri vaikutus sekä yllä mainittujen pylväsjärjestelmien kehitykseen ja muotoihin että koko klassisen arkkitehtuurin käsitteistöön. Doorilaista tyyliä edustaneen Parthenonin lisäksi maineikkaita kreikkalaisia temppeleitä ovat muun muassa Olympian Zeuksen temppeli ja Sunionin Poseidonin temppeli, jotka edustivat myös doorilaista tyyliä, sekä Ateenan Erekhtheion ja Efesoksen Artemiin temppeli, jotka edustivat joonialaista tyyliä.[1]
Materiaalit
Kreikkalainen arkkitehtuuri tunnetaan ennen kaikkea marmorin käytöstä. Parasta marmoria saatiin Paroksen ja Naksoksen saarilta sekä Attikan Pentelikon-vuorelta. Paljon käytettiin myös yksinkertaisempaa kalkkikiveä, joka peitettiin marmoria jäljittelevällä stukkolla. Alun perin rakennukset ja niiden pylväät olivat puisia. Puiset temppelit alettiin rakentaa vaiheittain uusiksi kivestä 600-luvulta eaa alkaen. Monien koristeaiheiden, kuten joonialaisten kapiteelien, arvellaan olevan peräisin puusta veistetyistä alkuperäisistä muodoista.[1]
Rakennustyyppejä
Kreikkalaiselle arkkitehtuurille ominaisia rakennus- ja rakennelmatyyppejä ovat muun muassa:
Lähteet
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Kreikan arkkitehtuuri Wikimedia Commonsissa
