Ayutthayan kuningaskunta
Ayutthayan kuningaskunta (thaiksi อาณาจักรอยุธยา, RTGS: Anachak Ayutthaya) oli thaitten kuningaskunta 1350–1767 nykyisen Thaimaan alueella. Sen pääkaupunkina oli Ayutthaya, joka oli aikanaan Aasian suurin ja vaurain kaupunki.[1]
| Ayutthayan kuningaskunta | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
| Valtiomuoto | kuningaskunta | ||
| Valtionpäämies | devaraja, thaiksi thewárâat (”jumalkuningas”) | ||
| Pääkaupunki | Ayutthaya | ||
| Uskonnot | theravada-buddhalaisuus | ||
| Historia | |||
| – Perustaminen | 1350 | ||
| Kielet | thain kieli | ||
| Seuraaja(t) | Thonburin kuningaskunta | ||
.svg)
Historia
Ayutthayan perusti kuningas Ramathibodi I 1350. Hänen merkittävin aikaansaannoksensa oli theravada-buddhalaisuuden nostaminen viralliseksi uskonnoksi ohi Angkorin hindulaisuuden. Hän myös kokosi dharmaśāstran, lakikokoelman, jossa vanhat hindukirjoitukset yhdistettiin thailakeihin. 1400-luvulla Ayutthaya sulki valtaansa entiset Sukhothaille kuuluneet alueet, jotka olivat nykyistä Thaimaata laajempia, sillä Angkor saatiin vallattua khmereiltä. Kuningaskunta, jonka mahtavat temppelit ja rikkaudet olivat muinaisen khmerien valtakunnan veroisia, kävi vilkasta kauppaa Intian ja Kiinan kanssa ja avasi yhteydet myös Eurooppaan 1511, kun luultavasti ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat portugalilaisen diplomaattisen delegaation hahmossa. 1516 Portugalille myönnettiin oikeus kaupankäyntiin kuningaskunnassa, ja Hollannille 1592.[2]
Kuningas Narain aikana (1656–1688) Ayutthayaa verrattiin mahtavuudessaan Pariisiin. Hänen aikanaan ulkovaltojen edustajien vaikutusvalta kasvoi huippuunsa. Thait lähettivät valtuuskunnan Ranskaan kuningas Ludvig XIV:n hoviin, ja aurinkokuningas haaveili käännyttävänsä thaikuninkaan kristinuskoon. Vaikka Narai yritti taitavasti ohjailla ulkovaltoja toisiaan vastaan ulkoministerinsä, kreikkalaisen Konstantin Faulkonin avulla, seurasivat aatelisto ja papisto Ranskan kasvavaa vaikutusvaltaa huolestuneina. Kun kuningas yllättäen sairastui ja kuoli, he hankkiutuivat eroon kristitystä kruununperijästä ja kreikkalaisesta ulkoministeristä. Faulkonin murhan jälkeen valtaistuimelle noussut Phetracha (1688–1693) karkotti lähetyssaarnaajat, ja maa sulkeutui länsivalloilta pitkälle 1800-luvun puoliväliin saakka.[3] Perinteiset viholliset burmalaiset tuhosivat Ayutthayan 1767, jonka jälkeen vallan keskus siirtyi lyhyen Thonburin välikauden jälkeen Chao Phraya -joen suulle 1782 perustettuun uuteen pääkaupunkiin Bangkokiin.
Ayutthayan kuninkaat[4]
| Nimi | Syntymäaika | Hallituskauden alku | Hallituskauden loppu | Kuolinaika | Sukulaisuussuhde edeltäjiin |
|---|---|---|---|---|---|
| Somdet Phra Chao U Thong (Kuninkaalliselta nimeltään Ramathibodi I) | 1314 | 1350 | 1369 (20 vuotta) | Ayutthayan ensimmäinen kuningas | |
| Ramesuan (Ensimmäinen hallituskausi) | 1339 | 1369 | 1370 (alle vuoden) Luopui vallasta | 1395 | Uthongin poika |
| Boromrajadhiraj I (Khun Luang Pha Ngua) | ? | 1370 | 1388 (18 vuotta) | Kaappasi vallan Suphanburin valtias, Uthongin veli | |
| Thong lan (Chao Thong Chan) | ? | 1388 (7 päivää) Serkku Ramesuan surmasi hänet ja kaappasi vallan | Boromrajadhiraj I:n poika | ||
| Ramesuan (Toinen hallitaskausi) | 1339 | 1388 | 1395 (7 vuotta) | Oli ollut jo aiemmin vallassa Uthongin poika | |
| Rama Rajadhiraj | 1356 | 1395 | 1409 (14 vuotta) Syöstiin vallasta | ? | Ramesuanin poika |
| Indradhiraj (Phra Chao Nakhon Int) | 1359 | 1409 | 1424 (15 vuotta) | Boromrajadhiraj I:n veljenpoika Suphanburin valtias, kuningas Uthongin veljenpoika | |
| Boromrajadhiraj II (Chao Sam Phraya) | ? | 1424 | 1448 (24 vuotta) | Indradhirajin poika | |
| Boromtrailokanat | 1431 | 1448 | 1488 (40 vuotta) | Boromrajadhiraj II:n poika | |
| Boromrajadhiraj III | ? | 1488 | 1491 (3 vuotta) | Boromtrailokanatin poika | |
| Rama Thibodi II (Phra Chettathiraj) | 1473 | 1491 | 1529 (38 vuotta) | Boromrajadhiraj III:n nuorempi veli Boromtrailokanatin poika | |
| Boromrajadhiraj IV (Somdet Phra Borommaracha Nor Buddhankoon) (Phra Athitawongse) | ? | 1529 | 1533 (4 vuotta) | Rama Thibodi II:n poika | |
| Rasadadhiraj | 1529 | 1533 (4 kuukautta) Syösty vallasta | Boromrajadhiraj IV:n poika Hallitsi holhouksen alaisena lapsikuninkaana | ||
| Chairajadhiraj (Somdet Phra Chairacha Thirat) | ? | 1533 | 1546 (13 vuotta) | Ratsadathiratin setä Rama Thibodi II:n poika Kaappasi vallan | |
| Yodfa (Phra Keowfa) | 1535 | 1546 | 1548 (2 vuotta) | Chairajadhirajin poika | |
| Khun Vorawongsa (Khun Chinnarat) (Bun Si) | ? | 1548 (42 päivää) | Chairajadhirajin poika | ||
| Maha Chakrapat (Phra Chao Chang Pueak) | 1509 | 1548 | 1564 (16 vuotta) | Rama Thibodi II:n poika kaappasi vallan veljenpojaltaan Meni munkiksi Peguiin 1564–1568 | |
| Mahintradhiraj | 1569 | 1569 (kuoli burmalaisten hyökkäyksessä alle vuoden hallittuaan) | Maha Chakrapatin poika Häneltä valta siirtyi burmalaismiehityksen jälkeen hänen sisarensa Visutthi Kasatin miehelle Mahathammarajalle | ||
| Burman vasallivaltiona 1569–1584 | |||||
| Mahathammaraja (Khun Pirenthep) | 1517 | 1569 | 29 heinäkuuta 1590 (21 vuotta) | Aiemmin Sukhotain valtias ja Burman vasalli, julistautui itsenäiseksi 1584. Vaimo Visutthi Kasat oli kuningas Maha Chakrapatin ja kuningatar Suriyothain tytär | |
| Naresuan Suuri ( Khun Pirenthep II) | 25 huhtikuuta 1555 | 29 heinäkuuta 1590 | 7 huhtikuuta 1605 (15 vuotta) | Mahathammarajan poika vapautti maan burmalaisten vallasta | |
| Ekathotsarot | 1557 | 25. huhtikuuta 1605 | 1620 (15 vuotta) | Mahathammarajan poika Naresuanin veli | |
| Sri Saowaphak | ? | 1620 (hallitsi alle vuoden) | Ekathotsarotin poika | ||
| Songtham ( Borommaracha I) | ? | 1620 | 12. joulukuuta 1628 (8 vuotta) | Ekathotsarotin avioton poika | |
| Chetthadhiraj ( Borommaracha II) | circa 1613 | 1628 | 1629 (1 vuosi) (salamurhattu) | Songthamin poika | |
| Phra Athitayawongse | 1618 | 1629 (36 päivää) (syrjäytettiin vallasta) | Chetthadhirajin nuorempi veli Songthamin poika | ||
| Prasat Thong (Somdet Phra Sanphet V) | 1599 | 1629 | 1656 (27 vuotta) | Kaappasi vallan ja perusti Prasat Thong -dynastian Ekathosarotin poika | |
| Chai (Somdet Phra Sanphet VI) | ? | 1656 (syöstiin vallasta) | Prasat Thongin poika | ||
| Sri Suthamaraja (Somdet Phra Sanphet VII) | ? | 1656 (2 kuukautta 17 päivää) (otti vallan veljenpojaltaan) | 26. elokuuta 1656 (teloitettu) | Kaappasi vallan Chailta Prasat Thongin nuorempi veli | |
| Narai Suuri (Somdet Phra Ramathibodi III) | 1629 | 26. elokuuta 1656 | 11. heinäkuuta 1688 (32 vuotta) | Kaappasi vallan sedältään, Prasat Thongin poika Chain velipuoli | |
Ban Pluluang -dynastia (1688-1767)
| Nimi | Syntymäaika | Hallituskauden alku | Hallituskauden loppu | Kuolinaika | Sukulaisuussuhde edeltäjiin |
|---|---|---|---|---|---|
| Petraja | 1632 | 1688 | 1703 (15 vuotta) | Narain serkku, kaappasi vallan pakotti Narain sisaren ja tyttären vaimoikseen Aiempi kuninkaallisten elefanttijoukkojen komentaja | |
| Sua Tiikerikuningas (Somdet Phra Sanphet VIII) (Phra Chao Suea) | ? | 1703 | 1708 (5 vuotta) | Petrajan poika aikaisemmasta avioliitosta | |
| Taisa (Somdet Phra Sanphet IX) | ? | 1708 | 1733 (24 vuotta) | Suan poika | |
| Boromkot | ? | 1733 | 1758 (26 vuotta) | Taisan veli Suan poika | |
| Uthumporn (Somdet Phra Ramathibodi IV) (Khun Luang Hawat) | ? | 1758 (4 kuukautta) ryhtyi munkiksi) | 1796 vankina Burmassa | Boromkotin poika | |
| Suriyat Amarin (Somdet Phra Chao Yu Hua Phra Thinang Suriyat Amarin) | ? | 1758 | 7 Huhtikuuta 1767 (9 vuotta) | Pakeni burmalaisia ja kuoli nälkään | Uthumpornin veli Kaappasi vallan, Boromkotin poika |
| Ayutthayan valtakunnan loppu | |||||
Lähteet
- Garnier, D: Ayutthaya. Venice of the East. Thailand: River Books Co, Ltd, 2004. ISBN 974 8225 60 7. (englanniksi)
