Billy Bishop
William Avery ”Billy” Bishop (8. helmikuuta 1894 – 11. syyskuuta 1956) oli kanadalainen ensimmäisen maailmansodan aikainen hävittäjä-ässä, jolla oli virallisesti 72 pudotusta.[1] Se tekee hänestä parhaan kanadalaisen ässän, ja joidenkin lähteiden mukaan myös Yhdistyneen kuningaskunnan parhaan. Hän yleni myöhemmin ilmavoimien kenraaliksi.
| William Bishop | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1894 Owen Sound, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 11. syyskuuta 1956 (62 vuotta) Florida, Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota * Länsirintama * Vimyn harjanteen taistelu toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
| Kunniamerkit | Viktorian risti Bathin ritarikunnan jäsenyys Distinguished Service Order Military Cross Distinguished Flying Cross Canadian Efficiency Decoration Mentioned in Despatches |
| Joukko-osasto |  Kanadan ilmavoimat |
Elämäkerta
Bishop syntyi Owen Soundissa Ontariossa 8. helmikuuta 1894.[2] Hänen vanhempansa olivat William A. ja Margaret Bishop. Perheessä oli yhteensä neljä lasta, joista Bishop oli toiseksi nuorin. Perheen isä oli lakimies ja oli saanut Greyn piirikunnan maistraatin tehtävän tuettuaan vuoden 1896 parlamenttivaaleissa voittajaehdokasta.[3]
Bishop kiinnostui jo nuorena ampumisesta, kun hänen isänsä antoi hänelle joululahjaksi kiväärin ja lupauksen, että hän maksaisi neljännesdollarin jokaisesta oravasta, jonka tämä saisi ammutuksi. Bishop osoittautui ampumisessa lahjakkaaksi ja sai isältään säännöllisesti yli dollarin päivässä, kunnes oravat ehtyivät alueelta.[3]
Koulussa Bishop joutui toistuvasti tappeluihin, osittain siksi, että hänen äitinsä puki hänet yleensä koulunkäyntiä varten muita oppilaita paremmin.[3] Bishop myös pyrki puolustamaan nuorempia oppilaita silloin, kun nämä joutuivat vanhempien oppilaiden kiusaamiksi. Koulunkäynti häneltä ei kuitenkaan sujunut erityisen hyvin, sillä hän menetti yleensä kiinnostuksensa kaikkeen, mitä ei pystynyt hallitsemaan täydellisesti lyhyessä ajassa – kerran hän ilmoittautui mukaan juoksukilpailuun, mutta hänen kiinnostuksensa lopahti, kun hän jäi kilpailussa toiseksi.[4]
15-vuotiaana Bishop sai kuulla lentokoneiden olemassaolosta. Hän päätti yrittää oman lentokoneensa rakentamista, mihin hän käytti pahvia, puulaatikoita ja narua. Hän hyppäsi lentokoneessaan vanhempiensa katolta kymmenen metrin korkeudesta, jolloin lentokone tuhoutui täydellisesti. Bishop itse ei loukkaantunut, ja hän oli enemmän huolissaan siitä, että hänen vanhempansa saisivat kuulla tapauksesta.[5]
Opinnot sotilasakatemiassa
Bishopin vanhempi veli Worth opiskeli Kingstonissa Royal Military College (RMC) -sotilasakatemiassa. Bishop itse yllätti vanhempansa ilmoittamalla 17-vuotiaana, että lähtisi samoin RMC:hen opiskelemaan. Hänen motiivinaan oli hänen heikko koulumenestyksensä, jonka perusteella hänen tuskin olisi ollut mahdollista päästä yliopistoon opiskelemaan.[6]
RMC:ssä Bishop joutui muiden uusien opiskelijoiden tavoin jatkuvan hyväksikäytön, pahoinpitelyjen ja muun alentavan toiminnan kohteeksi.[6] Hän ei läpäissyt ensimmäistä opiskeluvuottaan koulussa. Myöhemmin hänen opintonsa alkoivat sujua paremmin, mutta hän oli silti jatkuvasti oppilaana kuriton ja epätäsmällinen.[7]
Alkuvuonna 1914 Bishop joutui kahdesti vakavien kurinpidollisten toimenpiteiden kohteeksi. Ensimmäisellä kerralla hän lähti Townesend-nimisen oppilastoverinsa kanssa veneilemään keskellä yötä[7], mutta vene kääntyi nurin, ja Townesend oli vähällä hukkua. Bishop sai tapauksen johdosta kuukauden poistumiskieltoa. Pari kuukautta myöhemmin Bishop päätti huijata kevään kokeissa, mistä hän jäi kiinni. Bishop päätettiin erottaa syyslukukauden alkaessa.[8]
Lähto ensimmäiseen maailmansotaan
Kun Kanada liittyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaan elokuussa 1914, Bishop päätti jättää RMC:n ja lähteä taistelemaan Eurooppaan.[8] Vapaaehtoisia komentamaan tarvittiin upseereita, joten Bishop nimitettiin luutnantiksi ja sijoitettiin Mississaugan ratsuväkirykmenttiin, joka oli lähdössä ensimmäisten joukossa taistelemaan.[9]
Bishop ei kuitenkaan päässyt Mississaugan ratsuväkirykmentin mukana taisteluun, sillä hän sairastui keuhkokuumeeseen ennen lähtöä.[10] Parannuttuaan hän sai palveluspaikakseen 7. rakuunarykmentin Londonissa Ontariossa, missä jätti palvelustovereineen ravintolalaskun maksamatta ja varasti paikallisen tuomarin auton.[11] Huhtikuussa 1915 hän oli kahdesti vähällä kuolla ratsastusonnettomuudessa.[12]
7. rakuunarykmentti jätti Kanadan ja siirtyi Englantiin 6. kesäkuuta 1915 SS Caledoniassa.[13] 21. kesäkuuta laivasaattueen kimppuun hyökkäsi sukellusveneitä lähellä Irlannin rannikkoa. Kaksi laivaa upposi ja 300 kanadalaista kuoli, mutta Caledonia säilyi vahingoittumattomana ja saapui Plymouthiin 23. kesäkuuta.[14]
Tarkkailijana
Bishop turhautui nopeasti mutaan ja toiminnan puutteseen Shorncliffen tukikohdassa Etelä-Englannissa. Heinäkuussa 1915, kun Bishop näki kuninkaallisten lentojoukkojen lentokoneen palaavan tehtävästä, hän päätti siirtyä ilmajoukkoihin.[1][15]
Koska lentojoukoissa ei ollut Bishopin siirtoa pyytäessä vapaita paikkoja lentäjille, hän valitsi tarkkailijan paikan. Hän sai lentokoulutusta ensin Salisbury Plainin ja myöhemmin Netheravonin lentokoulussa Avro 504:n lentämisessä.[16] Hänen lentäjänään 21. lentueessa hänen koulutusaikanaan toimi Roger Neville.[17] Ilmakuvien ottamisessa hän oli erinomainen, ja hänen kuviaan käytettiin myöhemmin opetusmateriaalina. Hän myös koulutti itse uusia tarkkailijoita kameran käyttämisessä.[18]
 | Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kieli on heikohkoa ja paikoin epätäsmällistä. |
Tammikuussa 1916 21. lentue komennettiin Ranskaan, ja se saapui Boisdinghemin lentokentälle lähelle Saint-Omeria varustettuna R.E.7-tiedustelulentokoneilla.[19] Bishopin ensimmäinen taistelutehtävä oli toimia paikantajana brittien tykistölle. Aluksi lentokoneet eivät päässeet ilmaan ennen kuin ne olivat tyhjentäneet pommilastinsa ja konekiväärinsä. Bishop ja pilotti Neville lensivät Saksan rajojen yli lähelle Boisdinghemiä ja kun saksalainen haupitsi löytyi, he välittivät koordinaatit briteille, jotka pommittivat ja tuhosivat kohteen. Seuraavina kuukausina Bishop lensi tiedustelu- ja pommituslennoilla, muttei koskaan ampunut konekivääreillään vihollista kohti. Erään ilmaannousun aikana Bishopin kone kärsi pahan moottorivian, ja Bishop loukkasi polvensa pahasti. Vamma pahentui Lontoossa toukokuussa 1916, ja Bishop päästettiin sairaalaan Bryanston Squaressa, Lontoossa. Siellä ollessaan hän tapasi ja ystävystyi seurapiirihenkilö Francis Jeunen kanssa, joka oli sekä Winston Churchillin, että ministeri lordi Hugh Cecilin ystävä. Kun hänen isänsä kärsi pienen halvauskohtauksen, Jeune järjesti Bishopin toipumaan Kanadaan, minkä vuoksi Bishop ei ottanut osaa Sommen taisteluun.
Bishop palasi Englantiin syyskuussa 1916, ja Jeunen vaikutusvallan takia, hänet hyväksyttiin pilotiksi Central Flying Schooliin Upavonissa, Salisbury Plainissa. Hänen ensimmäinen yksinlentonsa oli Farman MF.11:n ohjaimissa.
Ilmataistelut
Marraskuussa 1916, saatuaan siipensä, Bishop liitettiin 37. laivueeseen RFC:ssä Scutton's Farmissa, Essexissä lentäen BE.2c.-konetta. Bishop ei pitänyt lentämisestä yöllä Lontoon yllä saksalaisia koneita etsien, ja pyysi näin siirtoa Ranskaan.
17. maaliskuuta 1917 Bishop saapui 60. laivueen kanssa Filescamp Farmiin lähelle Arrasia, missä hän lentäisi Nieuport 17 -hävittäjää. Siihen aikaan tavallinen elinaika uudelle lentäjälle oli 11 päivää, ja saksalaiset ässät ampuivat alas brittiläisiä koneita viidellä yhtä vastaan. Bishopin ensimmäinen partiolento oli kaikkea muuta kuin onnistunut; hänellä oli vaikeuksia ohjata konettaan, ilmatorjunta lähes ampui hänet alas ja hän eksyi joukosta. 24. maaliskuuta, kun Bishop syöksyi maahan koneellaan harjoituslennon aikana kenraali John Higginsin edessä, hänet määrättiin palaamaan lentokouluun Upavoniin. Mutta ennen kuin hän voisi lähteä, majuri Allan Scott, uusi 60. laivueen komentaja, taivutteli Higginsin antamaan Bishopin jäädä, kunnes sijainen saapuisi. Seuraavana päivänä Bishop saavutti ensimmäisen pudotuksensa, kun hän ohjasi yhtä neljästä Nieuportista, jotka kohtasivat kolme Albatros D.III -konetta lähellä St. Legeria. Bishop ampui alas kuolettavasti haavoittaen luutnantti Theilerin, mutta hänen moottorinsa rikkoutui tapahtumasarjassa. Hän laskeutui ei-kenenkään maalle, 275 metrin päähän saksalaisten etulinjasta. Juostuaan liittoutuneiden juoksuhautaan, Bishop vietti yön maassa vesisateessa. Siellä Bishop kirjoitti kirjeen kotiin, aloittaen: "Minä kirjoitan tämän poterosta 275 metrin päästä etulinjastamme, elämäni jännittävimmän päivän jälkeen. Kenraali Higgins henkilökohtaisesti onnitteli Bishopia ja kumosi käskynsä palauttaa Bishop lentokouluun. 20. maaliskuuta 1917 Bishop nimettiin lentokomentajaksi. Seuraavana päivänä hän sai toisen pudotuksensa. Bishop, lisänä yleisiin partiolentoihin laivueensa kanssa, pian lensi monia epävirallisia "yksinäinen susi" tehtäviä syvälle vihollisen alueelle, majuri Scotin tuurilla. Lopputuloksena hänen kokonaisuutensa kasvoi nopeasti. 8. huhtikuuta hän sai viidennen pudotuksensa ja hänestä tuli ässä. Tämän kunniaksi, Bishopin mekaanikko maalasi lentokoneen nokkaan sinisellä ässän. Laivuetoveri Albert Ball, joka oli siihen aikaan valtakunnan johtava ässä, oli maalauttanut potkurinsa punaiseksi.
30. huhtikuuta Bishop selvisi kohtaamisesta Manfred von Richthofenin, punaisen paronin, kanssa. Toukokuussa hän sai Distinguished Service Order-mitalin, ammuttuaan alas kaksi konetta, vaikka hänen kimpussaan oli samaan aikaan neljä muuta konetta.
2. kesäkuuta 1917 Bishop lensi yksinlennon vihollislinjojen taakse hyökätäkseen Saksan hallussa olevalle lentokentälle. Siellä hän ampui alas kolme lentokonetta jotka olivat nousemassa ilmaan ja tuhosi lukuisia muita maassa olevia koneita. Tästä hyvästä hän sai Viktorian ristin, vaikka on ehdotettu, että hän olisi kaunistellut menestystään.
Heinäkuussa 60. laivue sai uusia S.E.5-hävittäjiä, jotka olivat nopeampia ja raskaammin aseistettuja ja joissa oli parempi näkyvyys lentäjälle. Elokuussa 1917 Bishop ohitti Albert Ballin ilmavoitoissa tullen (väliaikaisesti) ilmavoitoissa mitattuna parhaaksi RFC:n lentäjä-ässäksi. Pian sen jälkeen hän sai Viktorianristin kesäkuun hyökkäyksestään saksalaisten lentokentälle.
Lähtö Kanadaan
Bishop palasi kotiin Kanadaan, jossa hänet vastaanotettiin sankarina. Tämä auttoi suuresti nostamaan sotaan väsyneiden kanadalaisten moraalia. 17. lokakuuta 1917 Timothy Eaton Memorial Churchissa, Torontossa, hän meni naimisiin Margaret Burdenin kanssa. Häiden jälkeen hänet käskettiin brittiläiseen sotilastehtävään Washingtoniin, auttamaan amerikkalaisia rakentamaan ilmavoimat. Siellä ollessaan hän kirjoitti omaelämäkerran nimeltä Winged Warfare.
 | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sotien välinen aika
Vuonna 1919 Bishop perusti Viktorian ristillä palkitun hävittäjä-ässä William Barkerin kanssa oman lentoyhtiönsä nimeltä Bishop-Barker Aeroplanes Limited. Hän myös suoritti Barkerin kanssa taitolentonäytöksiä Canadian National Exhibition -festivaaleilla, kunnes se katkaisi heidän sopimuksensa. Hän loukkaantui vuonna 1921 pakkolaskussa, ja lentoyhtiö lopetti pian toimintansa. Bishop muutti Kanadasta Englantiin, missä hänen ystävänsä Gordon Perry myi oikeuksia Delavaud-prosessin käyttöön raudanvaluteollisuudessa.[1]
Vuoden 1929 pörssiromahdus vei Bishopilta hänen omaisuutensa. Perry tarjosi hänelle öljy-yhtiön varamyyntipäällikön virkaa Montrealissa, minkä Bishop otti vastaan. Hän muutti takaisin Kanadaan vuonna 1930.[1]
Bishop ylennettiin Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien kunniaeverstiksi vuonna 1931, kunniakenraalimajuriksi vuonna 1936 ja kunniakenraaliluutnantiksi vuonna 1938.[1]
Toisessa maailmansodassa
Toisessa maailmansodassa Bishop toimi tammikuusta 1940 lähtien Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien rekrytointipäällikkönä. Marraskuussa 1942 hänellä todettiin haimatulehdus, jonka hoitamiseksi hänelle suoritettiin leikkaus. Hän oli maaliskuuhun 1943 asti sairaslomalla.[1]
Myöhempi elämä
Korean sodan alettua Bishop tarjoutui jälleen ilmavoimien palvelukseen, mutta tällä kertaa hänet käännytettiin pois.[20] Hän alkoi asua talvet Floridassa Yhdysvalloissa.[1]
Bishop kuoli nukkuessaan 10. syyskuuta 1956 62-vuotiaana[20] Floridassa. Hänen hautajaisensa järjestettiin Timothy Eaton Memorial Church -kirkossa, ja 25 000 ihmistä seurasi hänen hautajaiskulkuettaan. Hänen maalliset jäännöksensä sijoitettiin krematoinnin jälkeen hänen kotikaupunkiinsa Owen Soundiin.[1]
Lähteet
- McCaffery, Dan: Billy Bishop: Canadian Hero. James Lorimer & Company, 2002. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billy Bishop Wikimedia Commonsissa
