Celtic FC
Celtic Football Club on vuonna 1888 perustettu jalkapalloseura, jonka kotipaikka on Skotlannin Glasgow. Joukkue pelaa Skotlannin korkeimmalla sarjatasolla Skotlannin valioliigassa. Celtic on yksi Skotlannin menestyneimmistä seuroista. Se on voittanut maan mestaruuden 53 kertaa, mikä on toiseksi eniten Rangersin jälkeen. Lisäksi Celtic on saavuttanut myös 41 Skotlannin cupin ja 21 Skotlannin liigacupin voittoa. Celtic voitti Euroopan cupin 1967 ensimmäisenä brittiseurana ja pääsi loppuotteluun Euroopan cupissa myös 1970 sekä UEFA-cupissa 2003.
| Celtic FC | ||||
|---|---|---|---|---|
 | ||||
| Koko nimi | The Celtic Football Club | |||
| Lempinimet | The Bhoys The Celts The Hoops | |||
| Perustettu | 1888 | |||
| Kaupunki |  Glasgow, Skotlanti | |||
| Kenttä | Celtic Park | |||
| – kapasiteetti | 60 830 | |||
| Sarja | Skotlannin valioliiga | |||
| Puheenjohtaja | Ian Bankier | |||
| Päävalmentaja |  Brendan Rodgers | |||
| ||||
Celtic pelaa kotiottelunsa Celtic Parkilla, mihin mahtuu yli 60 000 katsojaa. Seuran peliasussa on ollut lähes koko sen historian ajan vihreitä ja valkoisia vaakaraitoja. Celtic on perinteisesti ollut Glasgow’n katolilaisten seura, kun taas paikallisvastustaja Rangersin kannattajat ovat pääasiassa protestantteja. Old Firm -nimellä tunnettujen seurojen välinen kilpailu on usein kiivasta.[1]
Historia
.jpg)
Celtic Football Club perustettiin virallisesti Caltonissa Glasgow’ssa 6. marraskuuta 1887 hyväntekeväisyysjärjestöksi alueen köyhille irlantilaismaahanmuuttajille. Ensimmäisessä virallisessa ottelussa toukokuussa 1888 Celtic voitti Rangersin 5–2. Celtic saavutti ensimmäisen Skotlannin cupin voiton 1892, ja vuotta myöhemmin se voitti ensimmäisen liigamestaruutensa. Vuonna 1897 Celticistä tuli yksityinen osakeyhtiö. Willie Maley nimitettiin seuran sihteeriksi ja päävalmentajaksi samana vuonna, ja hän valmensi seuraa aina vuoteen 1940 asti.[2][3][4]
Vuosina 1905–1910 Celtic voitti liigan kuudesti peräkkäin, ja 1907 se saavutti ensimmäisenä Skotlannissa ”tuplan” voittamalla myös cupin. Celticin neljän mestaruuden jakso oli 1914–1917. Vuosina 1915–1917 Celtic pelasi kansallisissa kilpailuissa 62 peräkkäistä ottelua ilman tappiota, mikä säilyi Britannian ennätyksenä sata vuotta[5]. Sotien välisinä vuosina Celtic sen sijaan voitti vain viisi mestaruutta. Vuonna 1937 Celtic voitti Aberdeenin Hampden Parkilla pelatussa Skotlannin cupin loppuottelussa, jossa oli 146 433 katsojaa. Lukema on edelleen seurajalkapalloilun Euroopan-ennätys.[2]
Celtic eteni vuonna 1964 Cup-voittajien cupissa välieriin asti. Liigassa ja cupissa seura ei ollut kuitenkaan voittanut kymmeneen vuoteen, joten Jock Stein korvasi Jimmy McGroryn päävalmentajana maaliskuussa 1965. Hän johdatti Celticin heti cupin voittoon ja seuraavalla kaudella liigamestaruuteen ja jälleen Cup-voittajien cupin välieriin. Kausi 1966–1967 oli Celticille loistava. Se voitti liigan, cupin, liigacupin ja Glasgow cupin sekä ensimmäisenä brittiseurana Euroopan cupin kaadettuaan finaalissa Internazionalen 2–1. Steinin johdolla Celtic voitti yhdeksän perättäistä liigamestaruutta 1966–1974. Menestysvuosina se pääsi Euroopan cupin loppuotteluun myös 1970 ja välieriin 1972.[2]
Vuoteen 1994 mennessä Celticin talous oli painunut surkeaan kuntoon. Seura oli hyvin lähellä konkurssia, mutta liikemies Fergus McCann pelasti lopulta seuran, ja samalla Celticistä tuli julkinen osakeyhtiö. Samana vuonna aloitettiin Celtic Parkin uudelleenrakentaminen. 1990-luku oli Rangersin hallitsema, mutta vuonna 1998 Celtic onnistui katkaisemaan Rangersin yhdeksän vuotta kestäneen mestaruusputken alankomaalaisen Wim Jansenin valmentamana.[2]
Martin O’Neill tuli Celticin valmentajaksi kesällä 2000. Hänen johdollaan seura voitti vuosina 2000–2005 kolme mestaruutta. Kaudella 2000–2001 Celtic voitti myös cupin ja liigacupin. Vuonna 2003 seura pääsi UEFA-cupin loppuotteluun, jonka se hävisi jatkoajalla FC Portolle 3–2.[2] O’Neillin seuraajaksi palkattiin Gordon Strachan, jonka valmentamana Celtic voitti kolme perättäistä mestaruutta 2006–2008 ja eteni kahdesti Mestarien liigan pudotuspeleihin. Strachan lähti seurasta kesällä 2009. Hänen seuraajansa Tony Mowbray sai potkut syksyllä 2010, ja tilalle palkattiin Neil Lennon. Lennon palautti Celticin mestariksi kauden 2011–2012 päätteeksi.[2]
Hävittyään toukokuussa 2016 St. Johnstonelle Celtic pelasi kansallisissa kilpailuissa ennätyksellisesti 69 peräkkäistä tappiotonta ottelua. Putki päättyi joulukuussa 2017 tappioon Heartsille.[5]
Seura
Värit ja logo
Celtic on lähes koko historiansa ajan pelannut peliasussa, jossa on vihreitä ja valkoisia vaakaraitoja. Perustettaessa peliasuna oli valkoinen paita, jossa oli vihreät kaulukset. Vuosina 1889–1903 seuran paidassa oli pystyraidat, ja nykyinen pelipaita otettiin käyttöön 1903.[3][4]
Ensimmäisissä pelipaidoissa Celtic käytti tunnuksenaan kelttiläistä ristiä. Varsinaisen seuratunnuksen Celtic otti paitoihinsa vasta 1977. Ympyrän muotoisessa logossa oli keskellä neliapila, jonka yläpuolta kiersi teksti ”The Celtic Football & Athletic Coy. Ltd.” ja alapuolella oli perustamisvuosi 1888. Kaudella 1988–1989 Celtic pelasi satavuotisjuhliensa kunniaksi tunnuksella, jossa keskellä oli alkuperäinen kelttiläinen risti, mutta seuraavalla kaudella se palasi taas vuoden 1977 versioon. Vuonna 1995 teksti logossa muuttui nykyiseen muotoonsa ”The Celtic Football Club”. Kaudella 2007–2008 Celtic pelasi Euroopan cup -voittonsa 40-vuotisjuhlien kunniaksi erikoistunnuksella, joka oli väritykseltään mustavalkoinen ja jossa oli logon päällä tähti voiton merkiksi. Seuraavalla kaudella palattiin vanhaan väritykseen, mutta tähti jäi.[4]
Stadion
- Pääartikkeli: Celtic Park
Celtic pelaa kotiottelunsa Celtic Parkilla, jonka katsojakapasiteetti on 60 832. Alkuperäinen Celtic Park valmistui 1892, mutta se rakennettiin suurelta osin uudelleen vuosina 1994–1998. Alkuperäisen stadionin yleisöennätys on 83 500 vuodelta 1938, mutta Hillsborough’n onnettomuuden jälkeisten turvallisuusmääräysten jälkeen sinne olisi enää mahtunut vain noin 35 000 katsojaa.[2][6]
Ennen nykyiselle paikalle siirtymistä Celtic pelasi 1888–1892 toisella, niin ikään Celtic Parkiksi nimetyllä, stadionilla. Nykymuotoisen stadionin rakentamisen alkuvaiheessa, kaudella 1994–1995, Celtic pelasi ottelunsa Hampden Parkilla.[2]
Vuonna 2002 Celtic Park valittiin BBC:n äänestyksessä Britannian parhaaksi jalkapallostadioniksi.[7]
Talous
Celtic on toiminut osakeyhtiönä vuodesta 1897 lähtien. Aluksi Celtic oli yksityinen osakeyhtiö, mutta vuonna 1994 siitä tuli julkinen osakeyhtiö sen jälkeen, kun Fergus McCann osti sen ja järjesti julkisen osakeannin, jolla kerättiin lisää rahaa konkurssikypsälle seuralle.[2][6]
Vuonna 2011 Celticin liikevaihto oli 52,6 miljoonaa puntaa. Vuosina 2007–2009 liikevaihto oli noin 75 miljoonaa puntaa.[8] Brand Finance arvioi 2012 Celticin brandin arvolla mitattuna Euroopan 37. suurimmaksi seuraksi.[9] Deloitten tutkimuksen mukaan seura yltää lipputuloissa Euroopan 10. suurimmaksi.[10]
Joukkueet
Edustusjoukkueen ohella Celticillä oli aiemmin reservijoukkue, joka pelasi erillisessä reserviliigassa, mutta se lopetettiin 2009. Seuran alle 20-vuotiaiden joukkue pelaa ikäluokkansa valioliigassa.[11]
Celticillä on myös naisten edustusjoukkue, joka perustettiin 2007, ja tyttöjen joukkueita eri ikäluokissa. Edustusjoukkue pelaa naisten valioliigassa.[12]
Kannattajat
Vuonna 2003 Celticillä arvioitiin olevan noin yhdeksän miljoonaa kannattajaa, joista miljoona Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[13] Vuonna 2009 markkinointiyhtiö SportsRevolution arvioi, että Celticillä on Japanissa seitsemän miljoonaa kannattajaa, jotka se oli pitkälti saanut Celticissä vuosina 2005–2009 Shunsuke Nakamuran ansiosta.[14]
Kaudella 2011–2012 Celticin kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 50 904, mikä oli Skotlannin suurin.[15] Edellisellä kaudella sen yleisökeskiarvo oli Euroopan 12. suurin.[16]
Celtic FC:llä on 1990-luvulta asti ollut tiivis ystävyyssuhde Hampurin FC St. Paulin kanssa. Syitä tähän ovat muun muassa molempien vasemmistolaisuus ja se, että Celticin vastustajalla Rangersillä on ystävyyssuhde HSV:n kanssa, joka on St. Paulin päävastustaja.[17]
Old Firm
- Pääartikkeli: Old Firm
Celticin perinteinen kilpailija on niin ikään Glasgow’sta kotoisin oleva Rangers. Seuroista käytetään yhteistä nimitystä Old Firm. Celtic ja Rangers ovat Skotlannin menestyneimmät seurat, ja niiden välinen kilpailu on ankaraa.[1]
Seurojen välinen kilpailu juontaa juurensa myös uskonnosta ja Pohjois-Irlantiin liittyvästä politiikasta. Celticin kannattajat ovat perinteisesti olleet Skotlannin irlantilaisyhteisön katolilaisia ja Rangersin kannattajat puolestaan protestantteja. Vuoteen 1989 saakka Rangers ei suostunut palkkaamaan katolilaisia, mutta sen jälkeen uskonnolliset jännitteet ovat lieventyneet.[1]
Vaikka uskonnolliset ja poliittiset jännitteet ovat aiempaa pienemmät, ne eivät ole hävinneet. Otteluissa lauletaan edelleen usein IRA:n kannatuslauluja ja katolilaisten vastaisia lauluja. Old Firm -otteluiden aikaan sairaalakäynnit yhdeksänkertaistuvat, ja vuosina 1999–2004 on kuollut ainakin kahdeksan ihmistä.[18]
Pelaajat ja valmentajat
Edustusjoukkue
- Päivitetty 1. tammikuuta 2021.[19]
|
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lainassa olevat pelaajat
|
| |||||||||||||||||||||||||
Päävalmentajat
Celticin päävalmentajina ovat toimineet:[20]
|
|
|
Entisiä pelaajia
Vuonna 2002 kannattajat äänestivät Celticin kaikkien aikojen joukkueen:[21]
Ronnie Simpson- Danny McGrain
- Tommy Gemmell
- Bobby Murdoch
- Paul McStay
- Billy McNeill
- Bertie Auld
- Jimmy Johnstone
- Bobby Lennox
- Kenny Dalglish
Henrik Larsson
Skotlantilaisen jalkapalloilun Hall of Fameen on päässyt 21 Celticin pelaajaa ja valmentajaa:[22]
|
|
Saavutukset
- Euroopan cup: 1967
- Skotlannin mestaruus (53): 1893, 1894, 1896, 1898, 1905, 1906, 1907, 1908, 1909, 1910, 1914, 1915, 1916, 1917, 1919, 1922, 1926, 1936, 1938, 1954, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1974, 1977, 1979, 1981, 1982, 1986, 1988, 1998, 2001, 2002, 2004, 2006, 2007, 2008, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2022, 2023
- Skotlannin cup (41): 1892, 1899, 1900, 1904, 1907, 1908, 1911, 1912, 1914, 1923, 1925, 1927, 1931, 1933, 1937, 1951, 1954, 1965, 1967, 1969, 1971, 1972, 1974, 1975, 1977, 1980, 1985, 1988, 1989, 1995, 2001, 2004, 2005, 2007, 2011, 2013, 2017, 2018, 2019, 2020, 2023
- Skotlannin liigacup (21): 1957, 1958, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1975, 1983, 1998, 2000, 2001, 2006, 2009, 2015, 2017, 2018, 2019, 2020, 2022, 2023
