Chongzhen

Chongzhen (kiin. 崇禎, 6. helmikuuta 161125. huhtikuuta 1644), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Youjian (kiin. 朱由檢), oli kuudestoista ja viimeinen Ming-dynastiaan kuulunut Kiinan keisari, joka hallitsi vuosina 1627–1644. Hänen aika­kausi­nimensä Chongzhen merkitsee "kunnioitettavaa ja lupaavaa".

Chongzhen
崇禎帝
Kiinan keisari
Valtakausi2. lokakuuta 162725. huhtikuuta 1644
EdeltäjäTianqi
SeuraajaShunzhi (Qing-dynastia)
Syntynyt6. helmikuuta 1611
Fengyang, Kiina
Kuollut25. huhtikuuta 1644 (33 vuotta)
Jingshan, Peking, Kiina
Puolisokeisarinna Zhuang Lie Min
SukuZhu
IsäTaichang
ÄitiXiaochun

Varhaisvuodet

Chongzhenin alku­peräinen nimi oli Zhu Youjian. Hän oli Zhu Changluon eli keisari Taichangin viides poika. Hänen äitinsä, Liu, oli Taichangin vaatimaton jalka­vaimo. Kun Zhu Youjian oli neli­vuotias, Taichang tappoi Liun tunte­matto­masta syystä, ja hänet haudattiin salaisesti. Zhu Youjianin adoptoi keisarin jalka­vaimo Kang, mutta kun tämä muutamaa vuotta myöhemmin synnytti prinsessan ja adoptoi Zhu Youziaon, myöhemmän keisari Tianqin, Zhu Youjiam siirtyi keisarin toisen jalka­vaimon, Zhuangin huostaan.

Näin ollen Zhu Youjian kasvoi jokseenkin yksinäisessä mutta rauhallisessa ympäristössä, sillä useimmat keisarin nuoremmat pojat oli luovutettu muiden huostaan, jotta he välttyisivät valta­taisteluilta, joita Tianqi joutui sietämään. Zhu Youjian seurasi veljeään valta­istuimelle 17-vuotiaana ja otti hallitsija­nimen Chongzhen. Välittömästi tämän jälkeen hän syrjäytti eunukki Wei Zhongzianin ja rouva Ken, jotka olivat tosi­asialli­sesti ryhtyneet hallitsemaan keisari­kuntaa.

Chongzhen yritti hallita itse ja teki parhaansa pelastaakseen Ming-dynastian. Kuitenkin vuosia jatkunut korruptio ja valtion tyhjä kassa tekivät lähes mahdottomaksi löytää kyvykkäitä ministerejä tärkeisiin tehtäviin. Chogzhen oli myös taipuvainen epä­luuloisuuteen niitä harvoja kyvykkäitä alamaisia kohtaan, joita hänellä oli, ja hän teloitti kuuluisan kenraali Yuan Chonghuanin, joka oli 1630-luvulla lähes yksinään puolustanut valtakunnan pohjois­rajaa mantšuja vastaan.

Ming-dynastian kukistuminen

Chongzhen surmaa tyttärensä ennen kuin hirttäytyy itse. (Eurooppalaisen taiteilijan piirros Martino Martinin teoksessa De bello tartarico')

Pienen jääkauden aikana 1600-luvulla Kiinassa esiintyi kuivuutta ja nälänhätiä, ja talonpojat nousivat useita kertoja kapinaan.[1] Kapinoita esiintyi Chongzhenin hallitsijakaudella eri puolilla Kiinaa, ja niitä johtivat muun muassa Zhang Xianzhong ja Li Zicheng.[2] Nämä johtivat osaltaan Ming-dynastian kukistumiseen. Ming-keisarikunnan sotavoimat eivät kyenneet kukistumaan kapinoita, sillä ne joutuivat samaan kovalle koetukselle myös mantšujen uhatessa Kiinaa pohjoisesta käsin.

Huhtikuussa 1644 Li Zicheng valmistautui ottamaan haltuunsa Ming-keisari­kunnan pää­kaupungin Pekingin, ja hän julisti perustetuksi Shun-dynastian. Välttyäkseen joutumasta uusien vallan­pitäjien vangitsemaksi, nöyryyttämäksi ja mahdollisesti teloitta­maksi­kin Chongzhen järjesti juhlan, johon hän kutsui kaikki keisarillisen hovin jäsenet omia poikiaan lukuun ottamatta. Hän surmasi heidät kaikki miekalla huutaen samalla: "Miksi sinunkin piti syntyä perheeseeni?" (汝何故生我家!) Kaikki muut kuolivat paitsi keisarin toinen tytär, 16-vuotias prinsessa Chang Ping, jonka yritys pysäyttää miekan liike johti siihen, että hänen vasen käsi­vartensa katkesi, mutta hän pysyi hengissä.[3] Vielä keisarillinen puku yllään Chongzhen pakeni Jingshamin puistoon palatsin taakse ja teki itsemurhan hirttäy­ty­mällä[2] erääseen puuhun kirjoi­tettu­aan pukuunsa viestin:

Olen riittämätön hyveissä ja heikko käytök­sessäni, mistä taivas rankaisee, ja myös ministerini pettivät minut. Kun en ole arvollinen esi-isieni edessä, minun pitäisi luopua kruunustani ja peittää kasvoni hiuksilla. Silpokaa ruumiini miten haluatte, mutta älkää vahin­goitta­ko yhtäkään siviili­henkilöä.

"Rikollisen oppineen puu", jonka paikalla olleeseen samanlaiseen puuhun Chongzhen hirttäytyi huhtikuussa 1644

Yleisesti uskottiin, että Chongzhenin viimeisten tuntien aikana hänelle uskollisena pysyi ainoastaan Wang Chen (王承恩). Todelli­suudessa kuitenkin kymmenet korkea-arvoiset hallituksen virka­miehet ja yli 700 oppinutta teki Pekingin kukistumisen jälkeen myös itse­murhan osoittaakseen uskollisuutta Chongzhenille. Yli tuhat palatsin eunukkia kuoli taistelussa yrittäen epä­toivoi­sesti puolustaa palatsia kapinalli­sia vastaan, ja yli 300 neitoa teki itse­murhan kuultuaan keisarin kuolemasta.

Li Zichengin arvio Chongzhenista oli: "Tämä keisari ei ollut huono, mutta hän oli vieraan­tunut monista inhotta­vista ala­maisis­taan. Ministereillä oli kylliksi työtä omien etujensa ja nurkka­kuntaisuuden vuoksi, ja vain harvat pysyivät hänelle uskollisina." Hänen määräyk­sestään kuollut keisari puolisoineen haudattiin hänen jalka­vaimonsa Tianin hautaan.

Mantšut käyttivät nopeasti hyväkseen Chongzhenin kuoleman jälkeen vallinnutta tilannetta ja väittivät kostavansa keisarin kuoleman saadakseen tukea Ming-dynastialle uskollisina pysyneiltä sotilas- ja siviili­henkilöiltä. Shun-dynastia kesti alle vuoden ja päättyi Li Zichengin tappioon Shanhain solan taistelussa, minkä jälkeen mantšujen hallitsija Shunzhi perusti uuden Qing-dynastian, joka hallitsi koko Kiinaa.

Chongzhenin kuoleman jälkeen hänelle uskolliset voimat olivat julistaneet Eteläisen Ming-dynastian perustetuksi Nankingiin ja nimittäneet Zhu Yousongin keisariksi nimellä Hongguang. Vuonna 1645 Qing-dynastian sotajoukot kuitenkin alkoivat sotia Ming-dynastian jäännöksiä vastaan. Eteläinen Ming ei kyennyt puolus­tautu­maan, ja Nanking antautui 8. kesäkuuta 1645. Zhu vangittiin 15. kesäkuuta ja vietiin Pekingiin, jossa hän kuoli seuraavana vuonna. Eteläisen Mingin hupenevat joukot joutuivat vetäytymään jatkuvasti kauemmaksi etelään, ja viimeisen Eteläisen Ming-dynastian keisari Zhu Youlangin teloitti lopulta Burmassa Wu Sangui, entinen Eteläisen Mingin kannattaja, joka oli siirtynyt Qingin puolelle ja johti kenraalina Quingin armeijan etu­joukkoja.

Luonne ja jälkimaine

Vaikka Chongzhen ei ollut erityisen epä­pätevä verrattuna muihin Ming-dynastian loppu­vaiheiden hallitsijoihin, hän kuitenkin sinetöi dynastian kohtalon. Hän teki voitavansa pelastaakseen dynastian. Vaikka hän olikin tunnettu ahkeruudestaan, hänen epä­luuloisuutensa, kärsimättömyytensä, itse­pintaisuutensa ja välin­pitämättömyytensä kansan ahdingosta tuomitsivat hänen rappeutuvan valta­kuntansa. Chongzhen yritti panna toimeen uudistuksia, mutta hän ei ottanut huomioon Ming-dynastian heikkenemistä, joka oli ehtinyt pitkälle jo ennen hänen valtaan­tuloaan. 17-vuotisena hallitsija­kautenaan hän teloitti seitsemän sotilas­kuvernööriä ja yksi­toista alueellista komentajaa, vaihtoi puolustus­ministeriä neljä­toista kertaa ja nimitti ennen­näkemättömän määrän, 50 ministeriä maan hallitukseen. Vaikka Ming-dynastialla oli sen viimeisinä vuosina yhä kyvykkäitä komentajia ja poliitikkoja, Chongzhenin kärsi­mättö­myyden ja vaino­harhaisuuden vuoksi kukaan heistä ei voinut panna toimeen todellista suunnitelmaa vaarallisen tilanteen selvittämiseksi.

Erityisesti Yang Chonghuanin teloitusta äärimmäisen hatarin perustein pidettiin Chongzhengin ratkaisevana virheenä. Kuollessaan Yuan oli kaikkien Ming-valtakunnan koillisten sota­joukkojen ylin komentaja, ja hän oli juuri ryhtynyt so­tatoimiin puolustaakseen pääkaupunkia mantšujen mahdollisen yllätys­hyökkäyksen varalta. Suuren osan edellisistä kymmenestä vuodesta Yuan oli toiminut Ming-keisari­kunnan turvana pohjoisessa, jossa hän vastasi keisari­kunnan rajojen puolustamisesta aikana, jolloin keisarikunta kärsi tappioita toisensa jälkeen. Hänen epä­oikeuden­mukainen teloituksensa tuhosi Ming-keisarikunnan armeijan moraalin ja poisti mantšuilta yhden suurimmista esteistä, joka heillä olisi ollut tiellään heidän valloit­ta­es­saan Kiinan.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Chongzhen Emperor

Lähteet

Viitteet

Edeltäjä:
Tianqi
Kiinan keisari
1627–1644
Seuraaja:
Qing Shunzhi
🔥 Top keywords: