Cobden–Chevalierin kauppasopimus
Cobden–Chevalierin kauppasopimus on vuonna 1860 Ison-Britannian ja Ranskan välillä solmittu sopimus, jonka niin sanottu suosituimmuuslause edisti merkittävästi vapaakauppaa ja alhaista tullisuojelua.[1]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/35/Lord-Palmerston-Addressing-The-House-Of-Commons-During-The-Debates-On-The-Treaty-Of-France-In-February-1860%2C-1863.jpg/250px-Lord-Palmerston-Addressing-The-House-Of-Commons-During-The-Debates-On-The-Treaty-Of-France-In-February-1860%2C-1863.jpg)
Suosituimmuuslausekkeen (most favored nation clause) soveltaminen laajeni pian eri valtioiden välisiin kauppasopimuksiin. Se on siitä lähtien ollut keskeinen ulkomaankauppapoliittinen väline.[1]
Lausekkeen mukaan maan A maalle B myöntämä suosituimmuusasema merkitsee, että jos maa A antaa jonkin kauppaedun, yleensä tullialennuksen, maalle C, tämä etu koskee siten ilman eri sopimusta myös maan B tuotteita.[1]
Vuoteen 1908 mennessä Isolla-Britannialla oli tällainen sopimus jo 46 valtion kanssa, ja se käsitti myös siirtomaissa valmistettuja tuotteita. Saksalla ja Ranskalla oli sopimuksia jonkin verran vähemmän.[1]