Columbia (avaruussukkula)

Nasan sukkulalaivaston ensimmäinen avaruuskelpoinen avaruussukkula

Columbia (Nasan avaruussukkuloiden (orbital vehicle) luokituksessa OV-102) oli Nasan sukkulalaivaston ensimmäinen avaruuskelpoinen avaruussukkula. Ennen Columbiaa oli valmistunut testisukkula Enterprise, mutta se pystyi ainoastaan ilmakehässä tapahtuviin koelentoihin. Sukkulan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1975. Columbian ensimmäinen lento (STS-1) tapahtui 12. – 14. huhtikuuta 1981 ja viimeinen (STS-107) 16. tammikuuta1. helmikuuta 2003. Sukkula tuhoutui palatessaan Maan ilmakehään, surmaten samalla sen koko seitsenhenkisen miehistön.

Avaruussukkula Columbia
Columbiaa siirretään laukaisualustalle
Columbiaa siirretään
laukaisualustalle
Yhteenveto
LyhenneOV-102 (OV eli Orbital Vehicle)
ValtioYhdysvallat
Rakennussopimus26.7.1972
Tilatuhoutui 1.2.2003
EnsilentoSTS-1 12.–14.4.1981
Viimeinen lentoSTS-107 16.1.–1.2.2003
Lentoja28
Avaruuslentäjiä160
Aika avaruudessa300 päivää 17 h 40 min 22 s
Kierretty maapalloa4 808 kertaa
Kuljettu matka201 497 772 km
Satelliittilaukaisuja8
Telakointeja
Miriin
0
Telakointeja
ISS:ään
0
Avaruussukkula Columbia lähtöalustalla.

Lennot

Avaruussukkula Columbia lensi 28 lentoa, oli avaruudessa 300,74 päivää, kiersi kiertoradan 4 808 kertaa ja lensi kaikkiaan 201 497 772 kilometriä. Se ei kertaakaan vieraillut aikanaan toiminnassa olleilla avaruusasemilla eli Mirillä tai ISS:llä.

Columbian laukaisu lennolle STS-1. Valkoiseksi maalattu ulkoinen tankki erottuu selvästi.
Columbian laukaisu sen viimeiseksi jääneelle lennolle.

Viimeinen lento

Avaruussukkula Columbia tuhoutui 1. helmikuuta 2003 28. lennollaan. Sukkula hajosi ilmakehään palaamisen aikana Texasin yläpuolella lennolla STS-107. Onnettomuudessa sai surmansa sukkulan koko seitsemän hengen miehistö. Onnettomuuden jälkeen kaikki sukkulat olivat kaksi vuotta lentokiellossa.

Onnettomuuden syyksi todettiin, että polttoainetankin lämpöeristeestä irtosi vaahtomuovin palanen lähtönousun aikana ja se vaurioitti yhtä sukkulan lämpösuojan paneeleista siiven etureunassa. Hauraaseen keraamiseen materiaaliin jäi tällöin reikä, josta kuuma plasma pääsi aluksen rakenteeseen sen palatessa takaisin ilmakehään. Varioituminen havaittiin tutkimalla videokuvaa lähdöstä aluksen ollessa kiertoradalla.[1]

Onnettomuuden jälkeen tehtiin arvioita mahdolliselle pelastussuunnitelmalle. Hiilidioksidin kertyminen alukseen asetti aikarajan, jonka puitteissa pelastamista olisi pitänyt yrittää. Kansainvälinen avaruusaseman (ISS) kiertoradalle siirtyminen telakoitumista varten olisi vaatinut moninkertaisesti enemmän energiaa kuin mitä Columbialla oli käytettävissä eikä siten ollut mahdollinen.[1]

Toinen sukkula Atlantis oli valmisteltavana seuraavaa lentoa varten, mutta sen käyttöön saamiseen ajoissa olisi pitänyt normaalisti viikkojen pituiset valmistelut puristaa valmiiksi paljon lyhyemmässä ajassa. Valmistelussa olisi myös pitänyt onnistua kerralla ilman virheitä. Aluksen laukaisun olisi onnistuttava ilman samaa vaahtomuovin irtoamista ja osumista kriittiseen paikkaan. Kiertoradalla olisi tehtävä vaikea operaatio miehistön siirtämiseksi aluksesta toiseen. Avaruuspuvun käyttö ei onnistu ilman avustajaa, joka olisi myös hidasta ja vaikeaa. Columbia-alusta ei olisi voitu pelastaa, koska eräitä toimintoja ei voinut ohjata etänä.[1]

Columbian viimeinen miehistö

Lennon miehistö

Lennot

LaukaisuLaskeutuminenTunnusTehtävä ja muita huomioitaLähde
12. huhtikuuta1981STS-1ensimmäinen sukkulalento
12. marraskuutaSTS-2ensimmäinen miehitetyn avaruusaluksen uudelleenkäyttö
22. maaliskuuta1982STS-3ensimmäinen lento maalaamattomalla ulkoisella tankilla
27. kesäkuutaSTS-4sukkulan viimeinen koelento
11. marraskuutaSTS-5ensimmäinen nelihenkinen miehistö ja ensimmäinen kaupallisen satelliitin laukaisu
28. marraskuuta1983STS-9ensimmäinen kuusihenkinen miehistö ja ensimmäinen Spacelab-laukaisu
12. tammikuuta1986STS-61-CYhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja Bill Nelson mukana lennolla ensimmäisenä poliitikkona ja viimeisin onnistunut lento ennen Challengerin lentoa STS-51-L.
8. elokuuta1989STS-28KH-11 vakoilusatelliitti.
9. tammikuuta1990STS-32LDEF:n takaisinhaku
2. joulukuutaSTS-35useiden röntgen- ja UV-teleskooppien kuljettaminen
5. kesäkuuta1991STS-40viides Spacelab biologia
25. kesäkuuta1992STS-50Yhdysvaltojen mikrogravitaatiota tutkiva Laboratory 1 (USML-1)
22. lokakuutaSTS-52Laser Geodynamic Satellite II:n laukaisu
26. huhtikuuta1993STS-55saksalainen Spacelab D-2 mikrogravitaatiotutkimus
18. lokakuutaSTS-58Spacelab Life Sciences
4. maaliskuuta1994STS-62Yhdysvaltain mikrogravitaatiotutkimus – mikrogravitaatio hyötykuorma-2 (USMP-2)
8. heinäkuutaSTS-65Kansainvälinen mikrogravitaatiolaboratorio – International Microgravity Laboratory (IML-2)
20. lokakuuta1995STS-73Yhdysvaltain mikrogravitaatiolaboratorio (USML-2)
22. helmikuuta1996STS-75Tethered Satellite System Reflight (TSS-1R) ja USMP-3
20. kesäkuutaSTS-78biologia ja mikrogravitaatio Spacelab (LMS)
19. marraskuutaSTS-80Wake Shield Facilityn (WSF) kolmas lento ja pisin sukkulalento (2006)
4. huhtikuuta1997STS-83mikrogravitaatiolaboratorio (MSL)
1. heinäkuutaSTS-94MSL
19. marraskuutaSTS-87Yhdysvaltojen mikrogravitaatiohyötykuorma (USMP-4)
13. huhtikuuta1998STS-90Neurolab – Spacelab
23. heinäkuuta1999STS-93Chandra-avaruusröntgenobservatorion laukaisu
1. maaliskuuta2002STS-109Hubble-avaruusteleskoopin huoltotehtävä (HSM-3B)
16. tammikuuta2003STS-107lukuisia mikrogravitaatio ja maatieteiden tutkimustehtäviä
1. helmikuutaSukkula tuhoutui ilmakehään paluussa ja seitsenhenkinen miehistö kuoli.

Lähteet

Aiheesta muualla

🔥 Top keywords: