David Goodall
David William Goodall AM (4. huhtikuuta 1914 Edmonton, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta – 10. toukokuuta 2018 Liestal, Sveitsi[1]) oli brittiläissyntyinen, vuonna 1948 Australiaan muuttanut kasvitieteilijä ja ekologi.[2]
Goodall teki laajalti tieteellisiä julkaisuja. Hänen tutkimuksellisiin mielenkiinnon kohteisiinsa kuuluivat menetelmien kehittäminen todennäköisyyslaskennalliselle luokittelulle ja niiden soveltaminen kihokkeihin sekä kasvillisuustietojen kerääminen Josias Braun-Blanquet'n menetelmällä. Goodall oli Ecosystems of the World -kirjasarjan päätoimittaja.[2]
Elämä
Opinnot ja ura
Goodall sai luonnontieteiden kandidaatin oppiarvon Lontoon yliopistosta vuonna 1935. Samana vuonna hän sai Royal College of Sciencelta Forbes Memorial Prizen. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Lontoon yliopistossa vuonna 1941. Ennen muuttoaan Australiaan (1948) Goodall oli jo työskennellyt Isossa-Britanniassa ja Ghanassa. Vuosina 1948–1952 hän toimi kasvitieteen vanhempana luennoitsijana Melbournen yliopistossa. Hän sai luonnontieteiden tohtorin arvon Melbournen yliopistosta vuonna 1953. Vuosina 1952–1954 Goodall oli jälleen Ghanassa, jossa hän työskenteli University College of the Gold Coastissa (nykyinen Ghanan yliopisto). Vuosina 1954–1956 Goodall oli professori Readingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän siirtyi CSIRO:n (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation) palvelukseen.[2]
Goodall johti CSIRO:n tupakkatutkimuksen instituuttia Mareebassa Queenslandissa vuosina 1956–1961. Samalla hän oli vanhempi päätutkija CSIRO:n kasvitieteen jaoksessa. Vuosina 1961–1967 Goodall oli vanhempi päätutkija CSIRO:n matemaattisen tilastotieteen jaoksessa Perthissä. Vuosina 1965–1967 hänellä oli myös Honorary Reader -asema kasvitieteessä Länsi-Australian yliopistossa. Vuosina 1967–1968 Goodall toimi biologisten tieteiden professorina Kalifornian yliopistossa ja vuosina 1968–1974 systeemiekologian professorina Utah State Universityn Ecology Centressa. Vuosina 1974–1979 hän oli vanhempana päätutkijana CSIRO:n maaresurssien hoidon jaoksessa Canberrassa, Deniliquinissa ja Perthissä.[2]
Goodall kuului myös eri lehtien, kuten vuosina 1958–1980 Plant Ecologyn (aiemmin Vegetatio) toimituskuntiin. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1979. Samana vuonna hän sai Honorary Research Fellow -arvon CSIRO:n maaresurssien hoidon, myöhemmin villieläinten ja ekologian jaoksessa. Vuonna 1990 Goodall sai luonnontieteiden kunniatohtorin arvon Triesten yliopistosta. Vuonna 1998 hänestä tuli Edith Cowan Universityn ekosysteemin hallinnan keskuksen (Joondalupin kampus) Honorary Research Associate. Vuonna 2008 Goodallille myönnettiin Ecological Society of Australian kultamitali. Vuonna 2016 hänestä tehtiin Australian ritarikunnan jäsen tunnustuksena palveluksistaan tieteelle akateemikkona, tutkijana ja kirjoittajana kasviekologian sekä maaresurssien hoidon alueilla.[2]
Yksityiselämä
Goodall oli kolmesti naimisissa ja sai neljä lasta. Hän oli pitkäaikainen Exit Internationalin jäsen.[3]
Viimeiset vaiheet
Goodall teki avustetun itsemurhan. Hän saapui Sveitsiin 7. toukokuuta 2018 vierailtuaan sukulaistensa luona Ranskan Bordeaux'ssa. Hän puhui ennen kuolemaansa eutanasiaoikeuden puolesta ja toivoi eutanasian laillistamista Australiassakin. Goodall toteutti avustetun itsemurhansa suonensisäisesti annostellulla barbituraatti Nembutalilla. Hän ei ollut kuolemansairas, mutta koki menettäneensä riittävän elämänlaadun näkö- ja kuuloaistien heikkenemisen myötä.[3]