Diboraani

Huoneenlämpötilassa diboraani on herkästi syttyvää makeantuoksuista kaasua. Aine polymerisoituu suhteellisen helposti, jolloin syntyy pentaboraania. Veden kanssa kosketukseen joutuessaan aine hajoaa muodostaen boorihappoa ja vetyä.^[1]

Diboraania voidaan valmistaa useilla eri tavoilla. Ensimmäinen diboraanin synteesi perustui magnesiumdiboridin hajottamiseen. Myöhemmin ainetta syntetisoitiin sähköpurkauksien avulla boorihalideista ja vedystä. Näiden reaktioiden tuotto oli kuitenkin alle 10 %.^[2]

Nykyään diboraania syntetisoidaan alkalimetallihydrideistä, kuten litiumhydridistä, ja booritrifluoridista. Tuotteena syntyy lisäksi litiumfluoridia.^[2]

6LiH + 2BF₃ → B₂H₆ + 6LiF

Valmistuksessa voidaan käyttää myös natriumborohydridiä^[3] tai litiumalumiinihydridiä.^[4]

4 BF₃ + 3 LiAlH₄ → 2 B₂H₆ + 3 LiF + 3 AlF₃

4 BF₃ + 3 NaBH₄ → 2 B₂H₆ + 3 NaBF₄

Diboraania käytetään hiilivetyjen hydroboraatio-oksidaatiossa, jossa boraani liittyy hiilivetyyn. Boraani on kuitenkin hyvin epästabiili aine. Diboraanin eetteriliuos onkin korvannut pelkän boraanin. Usein käytetään diboraanin tetrahydrofuraaniliuosta.^[5]

Muita diboraanin käyttökohteita ovat rakettien polttoaineet, muiden niin sanottujen korkeampien boraanien valmistus ja polymeraatioreaktioiden katalyyttinä toimiminen. Ainetta voidaan myös käyttää pelkistimenä orgaanisissa synteeseissä.^[6]

Diboraani on myrkyllinen kaasu. Aineen joutumisesta hengitysteihin seurauksena on pahoinvointia, hengenahdistusta sekä ruumiin lämpötilan kohoamista. Pitkäaikainen altistus voi johtaa keuhkopöhöön.^[1]

• Diboraanin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 18.1.2015.
• Molecule of the Month: Diborane. Bristol University School of Chemistry. (englanniksi)