Eloy Alfaro

José Eloy Alfaro Delgado (25. kesäkuuta 1842 – 28. tammikuuta 1912) oli Ecuadorin presidentti 1895–1901 ja 1906–1911.^[1]

José Eloy Alfaro Delgado
Ecuadorin presidentti
5. kesäkuuta 1895 – 31. elokuuta 1901
Edeltäjä	Vicente Lucio Salazar
Seuraaja	Leónidas Plaza
16. tammikuuta 1906 – 12. elokuuta 1911
Edeltäjä	Lizardo García
Seuraaja	Carlos Freile Zaldumbide
Henkilötiedot
Syntynyt	25. kesäkuuta 1842 Montecristi, Ecuador
Kuollut	28. tammikuuta 1912 (69 vuotta) Quito, Ecuador
Puoliso	Ana Paredes y Arosemena
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alfaro oli vakaumuksellinen liberaali, josta tuli jo nuorena yksi konservatiivisen presidentin Gabriel Garcia Morenon (1821–1875) vastustajista. Epäonnistuneen kapinan jälkeen Alfaro lähti maanpakoon Panamaan. Siellä hän nai varakkaan perijättären, jonka omaisuudella rahoitettiin tulevia vallankumoushankkeita. Morenon salamurhan jälkeen Alfaro kapinoi maltillista liberaalia Ignacio de Veintemillaa vastaa; kaappausyritykset vuosina 1876 ja 1883 epäonnistuivat. Vuonna 1895 Alfaro syrjäytti presidentti Vicente Lucio Salazarin ja nousi maan diktaattoriksi. Hän vakuutti perustuslakia säätävän kansalliskokouksen, joka teki hänestä virallisen presidentin.^[1]

Alfaro uskoi modernisoinnin olevan välttämätöntä, ja rakennutti rautatien pääkaupunki Quitosta Guayaquilin satamaan. Hän luopui vallasta 1901 kenraali Leonidas Plazan hyväksi, mutta ei ollut tyytyväinen Plazan seuraajaan vaan järjesti uuden vallankaappauksen vuonna 1905.^[1]

Vuoden 1910 vaalit voitti täpärästi Alfaron suosikki Emilio Estrada, ja Alfaro käski hänen erota. Vallankaappaukset seurasivat toisiaan. Alfaro joutui vankilaan, josta väkijoukko sieppasi hänet ja ampui kuoliaaksi vuonna 1912.^[1]