Erämaa-alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Näkymä Aviaispäältä kohti horisontissa siintävää Hammastunturia.

Erämaa-alueiksi kutsutaan pohjoisimmassa Suomessa olevia laajoja ja asumattomia alueita. Erämaa-alueet on tarkoitus säilyttää lähes luonnontilaisena virkistykseen ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen soveltuvina alueina. Alueet ovat hyvin tärkeitä saamelaiskulttuurille, luontaiselinkeinoille ja luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiselle. Toisin kuin kansallispuistoissa, erämaa-alueilla on vain harvoja retkeilijöitä varten rakennettuja autiotupia tai merkittyjä reittejä. Tästä syystä alueet ovatkin usein kokeneiden ja erämaan rauhaa hakevien vaeltajien suosiossa.

Suomeen säädettiin vuonna 1991 erämaiden säilyttämiseksi erämaalaki (17.1.1991/62)[1], jolla määriteltiin silloiseen Lapin lääniin 12 erämaa-aluetta.

Erämaa-alueet

muokkaa wikitekstiä
Erämaa-alueKunnatPinta-ala (km2)PerustettuViite
HammastunturiInari, Sodankylä, Kittilä1 8251991[2]
KaldoaiviUtsjoki, Inari2 9241991[3]
KemihaaraSavukoski3021997[4]
KäsivarsiEnontekiö2 1841991[5][6]
MuotkatunturiInari, Utsjoki1 5701991[7]
PaistunturiUtsjoki, Inari1 5701991[8]
PuljuKittilä, Enontekiö6141991[9]
PöyrisjärviEnontekiö1 2801991[10]
TarvantovaaraEnontekiö6701991[11]
TsarmitunturiInari1501991[12]
TuntsaSalla, Savukoski2121997[13]
VätsäriInari1 5501991[14]

Erämaa-alueita hoitaa ja ylläpitää Metsähallitus.

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Navigointivalikko