Eri-Aaroni

Eri-Aaroni syntyi 12. heinäkuuta 1932 Sulo Rintalan kasvattamana Seinäjoella.^[1] Sen emä oli 50,0-aikainen, hyvärakenteinen Upeva 1640-V ja isä ravikuningas ja Suomen ensimmäinen tähtijuoksija Murto 2306.^[1][2][3] Eri-Aaroni myytiin vielä syntymävuotenaan Turkuun ja sen jälkeen Ahvenanmaalle Albin Ahlqvistille. Siitä kasvoi komea ja ajan suomenhevosihanteesta poikkeava, jalonnäköinen hevonen. Ahlqvist kilpailutti sitä silloin tällöin Turun raveissa. Eri-Aaroni pantiin siellä merkille, ja hevoskauppias Matti Takanen osti sen Ahlqvistiltä 75 000 markalla. Vuonna 1937 tunnettu hevosmies Fritz Buttenhoff osti 5-vuotiaan Eri-Aaronin Takaselta kartanoonsa Viipuriin sadallatuhannella markalla. Summa vastaa vuoden 2010 arvolla noin 34 000 euroa.^[2][4][5]

Viipurissa Eri-Aaronin hoitajaksi, valmentajaksi ja kilpa-ajajaksi tuli Arvi Räikkönen. Vuonna 1939 7-vuotias Eri-Aaroni rikkoi tuolloin huomattavan tähtijuoksijarajan ajallaan 2.59,9 Seinäjoella kahden kilometrin lähdössä. Saman kauden lopussa se paransi ennätystään ajalla 2.58,2 (29,1 kilometrille).^[5] Raviura katkesi talvisodan sytyttyä seuraavana talvena, ja Eri-Aaroni joutui omistajineen evakkoon Suomenniemelle ja sieltä edelleen Kirkkonummelle. Elokuussa 1940 se teki uuden suomenennätyksen 2.55,6 (27,8 kilometrille). Ennätys säilyi rikkomattomana liki kymmenen vuotta.^[6] Ennen sotia Eri-Aaroni ehti voittaa raveista kymmeniä hopeisia kierto- ja lahjapalkintoja, jotka otettiin evakkoonkin mukaan.^[5] Jatkosodan alettua kilpailutoiminta jäi taas vähiin: vuonna 1941 Eri-Aaroni kilpaili seitsemän kertaa ja seuraavana vuonna vain kaksi kertaa. Vuonna 1943 järjestettiin ainoat sota-ajan kuninkuusravit.^[6] Vuonna 1939 kolmanneksi tullut Eri-Aaroni voitti kuninkuuden vuonna 1943.^[1]

Eri-Aaronin aikana Suomen hevosjalostuksen virallinen päämäärä oli vielä työhevosten tuottaminen. Vierasverisen näköisenä Eri-Aaroni ei juuri menestynyt näyttelyissä, vaikka suoriutuikin pakollisissa vetokokeissa hyvin.^[2] Vuonna 1936 se arvosteltiin nelivuotiaana ja hyväksyttiin työhevoskantakirjaan numerolla 3423. Sitä ei kuitenkaan palkittu. Vuonna 1939 se arvosteltiin uudestaan ja palkittiin kolmannella palkinnolla.^[2] Yksilönä Eri-Aaronin paras näyttelysaavutus oli toinen palkinto vuonna 1946, jolloin se oli jo osoittanut lahjansa sekä ennätysravurina että periyttäjänä.^[2]

Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Eri-Aaroni joutui taas muuttamaan. Se päätyi Porvoon kautta Nastolaan.^[7] Eri-Aaroni oli Ahvenanmaan-ajoistaan lähtien siittänyt jo noin kolmesataa varsaa kun pitkään ilman omaa siitosoria ollut Laihian oriyhdistys vuonna 1946 tarjoutui ostamaan sen Buttenhoffilta siitäkin huolimatta, että Laihian hevoskanta oli jo taajaan Eri-Aaronin isästä Murrosta polveutuvaa.^[8][9] Buttenhoff myöntyi kauppoihin, koska hän kärsi nivelreumasta, ja Eri-Aaronin hoitaja ja valmentaja Räikkönen oli aikeissa ryhtyä maanviljelijäksi. Eri-Aaronia olisi ollut ostamassa useampikin oriyhdistys, mutta Buttenhoff myi sen lopulta Laihialle, koska oli kuullut sikäläisten tammojen olevan korkeatasoisia.^[9] Kauppahinta oli kaksi miljoonaa markkaa^[2][4][9], mikä vastaa vuoden 2019 arvolla noin 164 200:aa euroa^[10]. Summa oli korkein Suomessa hevosesta koskaan maksettu.^[2]

Siitosoriina Eri-Aaroni osoittautui hyväksi. Sen ensimmäisenä Laihian-kautenaan astumista tammoista tiinehtyi 75,2 prosenttia. Tammoista se haistoi tarkkaan, olivatko ne kiimassa. Tiineitä se ei vaivautunut astumaan.^[11] Ongelmia aiheutti lähinnä sen haluttomuus astua varsallisia tammoja.^[12] Kiireisimpinä aikoina tammoja oli astuttavaksi jopa kolmen tunnin välein, mutta hyväsyöntisenä Eri-Aaroni ei uupunut.^[11][12]

Laihialla Eri-Aaroni tiineytti vuosittain kymmeniä tammoja, parhaina vuosina jopa yli 200.^[13] Astutusmaksu oli huomattavan korkea 15 000 markkaa, joka vuoden 2010 arvolla vastaa noin 5000 euroa.^[2][4] Sille syntyi yli 1100 jälkeläistä, joista 73 saavutti suur-, 24 huippu- ja 22 tähtijuoksijan tason.^[2][13] Ensimmäisen polven jälkeläisistä neljä oria tuli ravikuninkaiksi ja yksi tamma ravikuningattareksi; kuusi oritta ja yksitoista tammaa saivat jalostusvalion arvon; oreista 167 ja tammoista 381 merkittiin kantakirjaan.^[2] Eri-Aaronille myönnettiin valtion hevosnäyttelyissä jälkeläistensä perusteella ensimmäinen palkinto kolme kertaa, ja vuonna 1952 se oli yksi ensimmäisistä hevosista, joille myönnettiin jalostusvalion arvo.^[2] Sen vaikutus suomenhevosrotuun jäi erittäin tärkeäksi, ja 1990-luvulla yli 90 prosenttia suomenhevosista polveutui siitä yhden tai useamman linjan kautta.^[2]

Vuonna 1952 aiemmin terveenä ja reippaana pysynyt Eri-Aaroni sai muutamia kertoja ähkyn, joista kuitenkin hyvällä hoidolla parani. Vuoden 1953 elokuussa se sai tavallista rajumman ähkyn, joka toipumisvaiheessa uusi kaviokuumeen kanssa, minkä seurauksena se kuoli 1. syyskuuta.^[2][14]

Epätyypillisen jaloa Eri-Aaronia epäiltiin tietyissä piireissä sekarotuiseksi.^[2][15][16] Suomen Kuvalehdessä julkaistiin vuonna 1992 juttu, jossa eläinlääkäri Gösta Broberg esitti "nykyään tunnettuna asiana", että Eri-Aaroni olisi syntynyt Ruotsissa lämminverisestä David's Boysta, ja että se olisi kaksivuotiaana ostettu Suomeen teurashinnalla. Eri-Aaroni kuitenkin muistutti väriltään ja erityisesti merkeiltään isäänsä Murtoa, joka tunnettiin ravilahjojen periyttäjänä.^[2][16] Myös Murtoa oli aikanaan epäilty sekarotuiseksi.^[13]

• Aalto, Jouni: Eri-Aaroni, Merkitykseltään kestävä. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0515-6.
• Raevuori, Antero (toim.) et. al.: Eri-Aaroni - hevosten Tauno Palo. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11192-9.
• Toivonen, Veijo (toim.): Matti Torkko löysi Eri-Aaronin uudestaan ja haki sen takaisin synnyinmaakuntaansa. Arkmedia, 2008. ISBN 978-952-67028-1-0.

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eri-Aaroni Wikimedia Commonsissa