Laihia
Laihia (ruots. Laihela) on Suomen kunta Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla. Asukkaita Laihialla on lähes 7 700[2]. Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä.
| Laihia Laihela | |
|---|---|
 |  |
sijainti | |
 | |
| Sijainti | , 022°00′40″E |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Vaasan seutukunta |
| Kuntanumero | 399 |
| Hallinnollinen keskus | Laihian kirkonkylä |
| Perustettu | 1576 |
| Kokonaispinta-ala | 508,44 km² 218:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 505,15 km² |
| – sisävesi | 3,29 km² |
| Väkiluku | 7 682 124:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
| – väestötiheys | 15,21 as./km² (31.12.2023) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 19,8 % |
| – 15–64-v. | 56,7 % |
| – yli 64-v. | 23,5 % |
| Äidinkieli | 2022 [4] |
| – suomenkielisiä | 97,1 % |
| – ruotsinkielisiä | 1,2 % |
| – muut | 1,8 % |
| Kunnallisvero | 9,60 % 48:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kunnanjohtaja | Juha Rikala |
| Kunnanvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2021–2025[6] • Kesk. • Kok. • PS • SDP • Vas. | 10 7 6 3 1 |
| laihia.fi | |
Laihian naapurikunnat ovat Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Laihia ja vuonna 2013 lakkautettu Vähäkyrö käynnistivät terveydenhuollon yhteistyön Vaasan kanssa vuonna 2007.[7] Laihia kuului ennen Kyrönmaan seutukuntaan, kunnes sen lakkautushetkellä ainoana toisena kuntana ollut Isokyrö siirtyi osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa vuonna 2021.
Historia
Esihistoria
Kivikauden alkupuolella vajaa 10 000 vuotta sitten Laihia oli viimeisimmän jääkauden jäljiltä vielä täysin veden peitossa. Noin 7000 vuotta sitten alueen korkeimmat kohdat alkoivat maankohoamisen vaikutuksesta nousta luotoina Litorinamerestä. Kivikauden lopusta pronssikauden halki rautakaudelle saakka Laihia oli rannikkoa ja saaristoa.[8] Varhaisimmat kivikautiset löydöt asutuksesta ovat kampakeraamisesta kulttuurista kunnan kaakkoisosasta ajalta noin 3400 eaa. Pyyntiin ja keräilyyn perustunut asutus on seurannut rantaviivaa.[9]
Pronssikaudella 1500–500 eaa. etenkin Laihian keski- ja länsiosat muodostuivat saaristosta ja sen suojaamasta rannikosta. Myös asutus näyttää keskittyneen tälle alueelle.[10] Tärkeimmät elinkeinot ovat edelleen olleet pyyntivaltaisia, mutta myös pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä on saatettu harjoittaa.[11] Ajanlaskun alun tienoilla varhaisen metallikauden loppupuolella maanviljely alkoi vakiintua Laihianjoen varressa.[12] Laihialta on löydetty tuhansia röykkiöhautoja, ja kunta on Suomen muinaisjäännöstiheimpiä alueita. Röykkiöistä suurin osa ajoittuu pronssikaudelle ja varhaiselle rautakaudelle, loput ovat myöhäiseltä rautakaudelta.[13]
600-luvun rautakauden keskivaiheille saakka asutus siirtyi edelleen rantaviivan mukana. 300–700-luvun keskirautakaudella pääosin Laihianjokilaaksossa eläneen 10–15 asutusyksikön yhteisön väkimäärän on arveltu olleen noin 60–180 henkeä.[14] Merovingiajan kuluessa pohjalainen asutus kuitenkin vähitellen supistui, ja 800–1200-luvun myöhäisrautakaudella alue muodostui pääasiallisesti todennäköisesti Kokemäenjoen asutuksen nautinta-alueeksi. Tältä seudulta Etelä-Pohjanmaa lienee saanut myös ensimmäiset historiallisen ajan asukkaat.[15]
Keskiaika
Osittain Kyrönjokilaaksosta lähtöisin oleva Ylilaihian eli nykyisen Kirkonkylän eteläpuolisen jokivarren asutus on syntynyt viimeistään 1200-luvun puolivälissä. Alalaihian asutus puolestaan muodostui 1300-luvun vaihteen ruotsalaisen muuttoliikkeen vaikutuksesta.[16] Asuttamisesta lähtien ensimmäiset lähes kolme vuosisataa Ylilaihia kuului Kyrön kirkkopitäjään ja Alalaihia puolestaan Mustasaaren kirkkopitäjään. Kirkkopitäjien välisen rajan tienoille muodostui myös vastaavien hallintopitäjien raja.[17]
Keskiajan kuluessa maatalous voimistui vähitellen, ja tämän seurauksena myös väkiluku alkoi kasvaa voimakkaasti. Viimeistään 1400-luvulla Laihian kylien pääelinkeinoksi pyynnin tilalle tuli maanviljelys ja karjanhoito. Viljaa kasvatettiin jokivarteen raivatulla hyvällä peltomaalla.[18]
Pitäjän perustaminen
Vuonna 1508 perustettiin Laihian kappeliseurakunta ja paikkakunnan ensimmäinen kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon tiedetään sijainneen Mustasaaren puolella, mutta tarkasta paikasta ei ole varmuutta.[19] Tapahtuma oli yhteydessä Mustasaaren ja Kyrön suurpitäjien alkavaan hajoamisprosessiin.[20] Vuonna 1576 Laihia erotettiin Kyröstä ja Mustasaaresta omaksi kirkkopitäjäksi ja 1606 myös hallintopitäjäksi. Tarkemmat pitäjän rajat muodostuivat näiden tapahtumien jälkeen vasta vähitellen. Tuohon aikaan Laihiaan kuului suurin piirtein kunnan nykyisen alueen lisäksi myöhemmin itsenäistynyt Jurva.[21] Pitäjän ensimmäinen kirkko oli käytössä lähes puolitoista vuosisataa, kunnes Laihian toinen kirkko valmistui vuonna 1642 Kirkonkylään nykyisen Napuen puiston kohdalle.[22][23] Pitäjähallinnon tavanomaista kulkua häiritsi jossain määrin 1600-luvulla läänityslaitos. Vuonna 1614 Laihia ja Maalahti annettiin virkalääniksi kansleri Axel Oxenstiernalle. Tämä peruuntui vuonna 1651, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti Laihian vapaaherrakunnaksi valtaneuvos Karl Bondelle. Vapaaherrakunta periytyi Bonden suvun omistuksessa kunnes se vuonna 1674 peruutettiin takaisin kruunulle.[24]
1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin saakka Laihian taloluku pysyi suhteellisen vakaana, vajaassa 150 talossa.[25] Kylissä oli keskimäärin yhdeksän taloa.[26] 1500-luvun lopulla pitkään kestänyt Venäjän sota sekä nuijasota aiheuttivat talojen autioitumista.[27] Ankara sotaväenotto rajoitti edelleen väkiluvun kasvua 1600-luvulla.[28] Lisäksi 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet ja seuraavan vuosisadan Suuri Pohjan sota sekä siitä jatkunut isoviha aiheuttivat kummatkin väliaikaisesti noin 300 hengen loven väestöön. Napuen taistelussa kuoli 120 laihialaista – eli lähes 60 % paikkakunnan täysi-ikäisestä henkikirjaan merkitystä miesväestöstä.[29]
1600-luvulla tervanpoltto nousi maatalouden rinnalle tärkeäksi elinkeinoksi [30] ja tervasta kehittyi nopeasti laihialaisten tärkein kauppatavara. Tätä edesauttoi lyhyt kulkuyhteys vuonna 1606 perustettuun Vaasan kaupunkiin, joka toimi kaupan keskuksena.[31]
Kasvun aikaa
Maataloudessa 1700-luvulla tapahtunut tärkeä uudistus isojako aloitettiin vuosisadan puolivälissä Pohjanmaalta. Laihian pitäjä oli ensimmäinen kohde, ja kuten muuallakin myös Laihialla toimeenpano kohtasi vastustusta.[32] Toimenpiteen yhteydessä myös pitäjän siihen saakka epämääräisiä rajoja selvennettiin.[33] 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella Laihia kuului maan tärkeimpiin salpietarin valmistuksen seutuihin ja parhaimpina aikoina oli jokaisessa talossa ainakin yksi salpietarin valmistukseen tarkoitettu lato.[34]
Laihian väestö alkoi 1700-luvun puolivälin jälkeen lisääntyä voimakkaasti ja kasvu jatkui vahvana seuraavallakin vuosisadalla. Myös Jurvan väkiluku oli kasvanut nopeasti.[34][35]
1700-luvun kuluessa Jurvaan muodostui aluksi Laihian seurakuntaan kuuluva rukoushuone- ja myöhemmin kappeliseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1764.[36] Laihialla vaikutti 1700-luvun puolivälissä myös Jaakko Kärimäen johtama separatistinen lahko.[37] Vuosisadan loppuvuosina ylipääläiset hakivat kuninkaalta lupaa useaan otteeseen aluksi oman kirkon rakentamiseen ja myöhemmin seurakunnan jakamiseen kahtia Yli- ja Alapäähän, mutta hankkeet raukesivat kielteiseen vastaukseen. Laihian kolmas, nykyinen kirkko valmistui vuonna 1805.[38]
1800-luvulta nykypäivään
Väkimäärän lisääntymisestä huolimatta Jurvan kappeliseurakunta jatkoi Laihian seurakunnan alaisuudessa vielä 1800-luvun alkupuoliskon. Vuoden 1859 syksyllä senaatti hyväksyi anomuksen Jurvan itsenäistymisestä ja ero toteutettiin vuonna 1863. Tuohon aikaan Jurvassa oli noin kolmetuhatta asukasta.[39][40] Pitäjien väliset rajat säilyivät kuitenkin pitkälle 1900-luvun puolelle saakka varsin epäselvinä.[41]
1860-luvun jälkipuoliskon suurina nälkävuosina Laihian väestö pieneni noin 550 hengellä.[42] Muuten väkiluku jatkoi vahvaa kasvusuuntausta vuosisadan loppuun saakka.[43][44]
Laihian ensimmäinen, yksityinen kansakoulu avattiin vuoden 1867 syksyllä ja se oli toiminnassa kaksi vuotta. Ensimmäinen kunnan kansakoulu, nykyinen Isonkylän koulu, avattiin vuoden 1870 syksyllä.[45] Nuorisoseuratoiminta samoin kuin muu yhdistystoiminta oli Laihialla vilkasta jo 1880-luvulta lähtien. Laihialaiset Juho Hietanen ja Santeri Alkio olivat 1880-luvulla mukana nuorisoseuraliikkeen alullepanemisessa, ja Alkiota pidetäänkin liikkeen aatteellisena oppi-isänä. Pari vuotta toiminut Laihian Nuorisoyhdistys perustettiin vuonna 1883 ja varsinainen Laihian nuorisoseura vuonna 1892.[46][47][48]
Vuosina 1890–1909 toimitettiin kunnassa isojaonjärjestely, jossa ympäriinsä pieninä palstoina olleita maatilojen viljelyksiä yhtenäistettiin. Tuloksena maatalouden tuotto moninkertaistui.[49] Suomen sisällissodan alussa Laihialla käytiin Hulmin taistelu, jossa laihialaiset sekä isokyröläiset suojeluskuntalaiset valtasivat venäläisten varuskunnan. Tätä taistelua pidetään Pohjanmaalla jopa koko sodan alkuna.[50]
Nimen etymologia
Nykyisten nimitysten Laihia ja Laihela lisäksi paikkakunnasta on käytetty asiakirjoissa mm. nimiä Laia, Laya, Laiha, Laihala ja Laihiala. On arveltu, että todennäköisesti Laihia on alun perin ollut muinaissuomalainen henkilönimi. Muodosta Laihala on maininta vuodelta 1440 ja muotoa Laihia tai Laihiala esiintyi 1500-luvun veroluetteloissa. Alkuaan nimitys lienee viitannut selvästi nykyistä pienempään alueeseen. Vuonna 1508 kappelin vihkimisen yhteydessä on nimitys ilmeisesti tarkoittanut jo koko jokilaakson asutusta. Toisaalta nimiä Iso-Laihala ja Iso-Laihiala on vielä 1500-luvulla käytetty nykyisistä Isokylän ja Jakkulan alueista.[51]
Maantiede
Asutuksesta suurin osa on keskittynyt Laihianjoen varrelle, josta maatalojen palstat ulottuvat pitkinä, kapeina suikaleina latvamaille. Kunnassa on kaikkiaan 469 maatilaa ja peltoalaa on noin 10 000 hehtaaria[52].
Keskeisiä maamerkkejä ovat kirkonkylän ja Yrjäälän halki virtaava joki, vanha vaaleasävyinen puukirkko sekä Vaasaan, Tampereelle ja Jyväskylään johtavat valtatiet.
Luonto
Laihian länsi- ja eteläosissa levittäytyvät harvaan asutut suot ja kankaat. Levaneva on 3 000 hehtaarin suojeltu suoalue, jolla on runsas linnusto sekä kasviharvinaisuuksia (rauhoitettu punakämmekkä ja kaarlenvaltikka).
Kylät
Seuraavat ovat Laihian kyliä: Allinen, Aronkylä, Isokylä, Jakkula, Jokikylä, Jokiperä, Jokisalo, Kasinkylä, Keskikylä, Kirkonkylä, Kumaala, Kupparla, Kylänpää, Käyppälä, Lounaala, Lyyskilä, Maunula, Miettylä, Nikkari, Peltomaa, Perälä, Poola, Potila, Pukkala, Ratikylä, Ruto, Suorttila, Torstila, Tyllijoki, Valjoo, Vedenoja ja Yrjäälä.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Laihialla oli 8 051 asukasta, joista 6 587 asui taajamassa, 1 422 haja-asutusalueilla ja 42:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Laihian taajama-aste on 82,2 %.[53] Kunnassa on vain yksi taajama, Laihian kirkonkylä.[54] Laihian kirkonkylä sijaitsee pääosin Laihialla, mutta pieneltä osin myös Vaasassa.[54]
Talous
Laihialla on erityisen paljon yrityksiä teollisuusalalla. Laihian suurimpia yrityksiä ovat mallastuotteita valmistava Laihian Mallas, putkentyöstöratkaisuja tuottava T-Drill, viljakaupan palveluja tarjoava Maatalousliike Puska sekä puutuotteiden valmistaja Jukajan Ristikko.[55] Laihian suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuului vuonna 2021 myös ohjelmistoyritys Devatus[56]
Väestö
Laihialla puhutaan suurelta osin eteläpohjalaista murretta.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Laihialla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[58]
Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Laihialla toimii Laihian Saalem-seurakunta.[59]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Laihian alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[60]
Kulttuuri
Nuukuus ja laihialaisvitsit
Laihia on koko maassa tunnettu nuukuudestaan,[61] josta kertovat lukuisat laihialaisvitsit.[62] Tämän vuoksi Laihiaa kutsutaan myös Suomen Skotlanniksi, joka sekin tunnetaan säästeliäisyydestään. Laihialla sijaitsee Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo, jossa esitellään loppuun käytettyjä esineitä sekä entisajan elämää, jossa kaikki käyttökelpoinen otettiin talteen ja hyötykäyttöön.[61] Laihialaisuutta on käytetty myös positiivisessa mielessä jopa eräiden yritysten säästötoimenpiteiden projektinimenä.
Laihialaiseen nuukuuteen liittyvät taide- ja koriste-esineet
- Laihian euro
- Laihian kukkaro
- Laihian kuppi
- Laihian markka
- Laihialainen kahvikuppi
- Laihialainen nisufati
- Laihialaiset viinipikarit
- Kynttilänjalka yksikin piisaa
- Nuukan tuoppi
Tapahtumat
Herättäjäjuhlat järjestettiin Laihialla vuonna 1994.[63]
Nähtävyydet
Muistomerkkejä
- Alkion hautapatsas
- Alkion muistopatsas nuorisoseuramuseon edustalla
- Napuen taistelussa kaatuneiden laihialaisten muistomerkki
- Raivaajapatsas
- Vapaussodan aloituksen muistopatsas Hulmilla
Suojellut rakennukset
Ruoka
Laihian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kaljavelli.[66]
Urheilu
Laihialla toimivat mm. urheiluseurat Laihian Luja ry, Laihia Sports Club, autourheiluseura Laihian Urheiluautoilijat ry sekä Laihian Ylipään Nuorisoseura ry ja MLL Laihian yhdistys ry.
Laihian monitoimihalli valmistui kesän 2007 alussa. Hallin avajaiset olivat 30. elokuuta kun Suomen lentopallomaajoukkue pelasi harjoitusmaaottelun Moskovan EM-kisoja varten Espanjaa vastaan. Hallissa on tilaa vähän yli tuhannen hengen yleisömäärälle.
Laihialla on mahdollista harrastaa eri urheilulajeja kuten painia, jalkapalloa, salibandya, taekwondoa, uintia, ja lentopalloa.
Liikenne
Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asema on lakkautettu vuonna 2016. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä. Maantietä pitkin Vaasaan on noin 26 kilometriä, josta osa on moottoritietä.
Kansainvälinen matkailutie, Sininen tie, kulkee Laihian kautta.
Etäisyyksiä Laihialta
Hallinto ja politiikka
Laihian kunnanjohtaja on Juha Rikala. Hänet valittiin tehtävään huhtikuussa 2011.[67] Kunnanvaltuustossa on yhteensä 27 paikkaa.[6]
Annetut äänet viimeisimmissä kuntavaaleissa.[68][69]
| Vuosi | KESK | KOK | PS | SDP | VAS | KD | ||||||||||||
| Ääniä | % | Paikat | Ääniä | % | Paikat | Ääniä | % | Paikat | Ääniä | % | Paikat | Ääniä | % | Paikat | Ääniä | % | Paikat | |
| 2012 | 1 465 | 37,7 | 10 | 862 | 22,2 | 6 | 715 | 18,4 | 5 | 516 | 13,3 | 3 | 201 | 5,2 | 1 | 131 | 3,3 | 2 |
| 2017 | 1 592 | 40,7 | 11 | 880 | 22,5 | 6 | 500 | 12,8 | 3 | 555 | 14,2 | 4 | 300 | 7,7 | 2 | 87 | 2,2 | 1 |
| 2021 | 1 161 | 32,8 | 10 | 910 | 25,7 | 7 | 818 | 23,1 | 6 | 355 | 10,0 | 3 | 235 | 6,6 | 1 | 62 | 1,8 | 0 |
Tunnettuja laihialaisia
- Juho Alasaari, seiväshyppääjä
- Paavo Alkio, hovioikeudenneuvos
- Santeri Alkio, Maalaisliiton perustaja ja kansanedustaja
- Erkki Annila, metsäntutkija ja professori
- Teppo Hakala, kauppaneuvos
- Hannu Hietanen, raviohjastaja ja -valmentaja
- Markku Hietanen, raviohjastaja ja -valmentaja
- Mikko Iipponen, maanviljelijä ja kunnallisneuvos
- Sisko Istanmäki, kirjailija
- Manne Jokela, maanviljelysneuvos
- Tauno Krossi, harmonikan ja huuliharpun soittaja
- Merja Kuusisto, hiihtäjä
- Frans Kärki, kappalainen, rovasti ja kansanedustaja
- Toivo Kärki, säveltäjä ja musiikintuottaja
- Israel Reinius, pappi, tutkimusmatkailija ja paikallishistorioitsija
- Juhani Rinta, maanviljelijä ja osuustoimintaliikkeen vaikuttaja, maanviljelysneuvos
- Perttu Rinta, ekonomi, kauppaneuvos
- Sara Siipola, laulaja[70]
- Keijo Suila, Finnairin entinen pääjohtaja
- E. M. Tarkkanen, maanviljelysneuvos ja kansanedustaja
Ystävyyskunnat
Katso myös
Lähteet
- Miettinen, Mirja: Laihian historia I: Esihistoria. Jyväskylä: Laihian kunta, 1998. ISBN 951-97971-0-6.
- Luukko, Armas: Laihian historia II: Asutuksen alusta isovihan loppuun. Vaasa: Laihian historiatoimikunta, 1975. ISBN 951-99066-1-4.
- Seppälä, Santeri: Entisaikojen Laihiaa. Vaasa: Laihian historiatoimikunta, 1951.
- Laihia. Vaasa: Laihian historiatoimikunta ja Laihianpäivätoimikunta, 1937.
- Ikola, Kaisa: Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa: Kappeliseurakunta 1508-1576, itsenäinen seurakunta 1576-2000. Laihia: Laihian seurakunta, 2004. ISBN 952-91-6820-9.
- Lehtinen, Jouko: Persoonia ja elämänsä sankareita. ISBN 978-952-92-3660-2
- Sinervo, Elvi: Palavankylän seppä. Gummerus 1939
- Alkio, Paavo: Sotatuomarin päiväkirjat. ISBN 951-20-6449-9
- Oksanen, Tapio: Laihian energiansäästökylä. ISBN 951-720-814-6
- Jauhiainen, Marjatta: Justhin piisas kun kesken loppuu. ISBN 951-717-669-4
- Lehtinen, Ilpo: 365 vitsiä laihialaisista. ISBN 951-9374-10-8
- Ei makiaa mahan täyreltä. (Arkistoitu – Internet Archive) Lions Club Laihia.
- Pöntinen, Benjam: Kyrönmaa. ISBN 951-96382-8-8
Viitteet
Aiheesta muualla
- Laihian kunnan kotisivut.
- Tilastokeskus – Laihian avainluvut.
- Yleistiedot. Facta.Fennica.Net
- Matkailupalvelujen kartta.
- MTV3 Matkailu. 11.4.2005 Kannattaa käyrä Laihialla
- Tiekartta (MapQuest).
- Ilmakuva (Google Local).
- Suomen kunnat: Laihia. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Napuen puisto (Arkistoitu – Internet Archive) ja vanhan kirkon historia.
- Laihian asutushistoriasta. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pohjaveden korkeus Länsi-Suomen kunnissa.
- Laihela hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)