Et ole koje

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Et ole koje: Manifesti
You Are Not a Gadget: A Manifesto
Alkuperäisteos
KirjailijaJaron Lanier
Kielienglanti
Julkaistu2010
Ulkoasusidottu
Sivumäärä209
ISBN978-1-846-14342-7
Suomennos
SuomentajaKimmo Pietiläinen
KustantajaTerra Cognita
Julkaistu2010
Ulkoasunidottu
Sivumäärä230
ISBN978-952-5697-34-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Et ole koje: Manifesti (alkuteos You Are Not a Gadget: A Manifesto) on Jaron Lanierin vuonna 2010 myös suomeksi ilmestynyt kirja. Teoksen on julkaissut suomeksi Terra Cognita, ja sen suomentaja on Kimmo Pietiläinen.[1] Teos koostuu lyhyistä poleemisista kirjoituksista, joissa hän muun muassa suree digitaalisen maailman humanisminvastaisuutta.[2]

Kirjassaan Lanier arvostelee internetin nykyistä kehitystä[1]. Hänen mielestään internetin kehitys pelkillä kaupallisilla ja teknisillä ehdoilla uhkaa tuhota luovan yksilön. Esimerkiksi Facebookissa ihmisen monimuotoinen persoonallisuus pelkistyy muutamiksi ominaisuuksiksi. Ihmiset eivät enää käytä tekniikkaa, vaan tekniikka käyttää ihmisiä.[2] Hänen arvostelunsa kohteita on myös Wikipedia, joka Lanierin mukaan alentaa ihmisen arvon tukemalla nimettömyyttä ja joukkoidentiteettiä.[3]

Hahmottaessaan tapoja, miten kehityksen voisi ohjata parempaan suuntaan hän antaa esimerkkinä ongelmista tietotekniikan varhaisvaiheissa tehdyt päätökset, jotka ovat lukinneet kehityksen. ”Tiedosto” on yksi niitä lukkiutuneita käsitteitä, joiden elämä jatkuu, koska ohjelmat ovat niistä riippuvaisia.[1]

Lanier on laitonta tiedostojenjakamista, piraattiliikettä ja avoimen lähdekoodin ylivaltaa vastaan. Hänen mielestään ajattelulla ja taiteella on omat tekijänsä, joilla on oikeuksia. Luovan työn tuloksia ei tule paloitella osiin, irrottaa yhteydestään ja jakaa nimettöminä aineksina eteenpäin.[2]

Arviotmuokkaa wikitekstiä

Heikki Poroila toteaa, että vaikka ei pitäisi Lanierin tyylistä, hänen ajatuksiinsa on terveellistä tutustua ja pohtia verkkomaailman liukuhihnalta tuottamia itsestäänselvyyksiä.[4]

Jussi Ahlroth huomauttaa kommentissaan, että kun suomalaisen kustantajan budjetti on tiukka, se näkyy jäljessä: ”käännös on jo kohtuuttoman heikko. Lukeminen on tuskallisen vaikeaa”.[1]

Lähteetmuokkaa wikitekstiä

Aiheesta muuallamuokkaa wikitekstiä

Navigointivalikko