Frits Zernike
Frederik (Frits) Zernike (16. heinäkuuta 1888 Amsterdam – 10. maaliskuuta 1966) oli alankomaalainen fyysikko. Hänet palkittiin vuonna 1953 Nobelin fysiikanpalkinnolla vaihekontrastimikroskoopin keksimisestä.[1] Vaihekontrastimikroskooppi mahdollistaa solujen sisärakenteen tutkimisen ilman väriaineita.
| Frits Zernike | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1888 Amsterdam, Alankomaat |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 1966 (77 vuotta) Amersfoort, Alankomaat |
| Kansalaisuus |  Alankomaalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Andreas Smits |
| Instituutti | Amsterdamin yliopisto Groningenin yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (1953) |
Zernike opiskeli pääaineena kemiaa ja sivuaineina fysiikkaa ja matematiikkaa Amsterdamin yliopistossa vuodesta 1905. Väitöskirjassaan hän sovelsi Gibbsin statistista mekaniikkaa, mikä oli L. S. Ornsteinin erikoisalaa. Ornsteinin ja Zerniken yhteistyön tuloksena syntyi muun muassa Ornsteinin–Zerniken yhtälö, joka kuvaa korrelaatioita monen kappaleen systeemissä integraaliyhtälön muodossa.Vuonna 1915 Zernike siirtyi matemaattisen fysiikan luennoitsijaksi Groningenin yliopistoon Ornsteinin seuraajaksi. Viisi vuotta myöhemmin hän sai täyden professuurin.
Vuodesta 1930 Zernike keskittyi optiikan alan ongelmiin ja keksi muun muassa vaihekontrastimikroskoopin. Keksintö ei tosin saanut ansaitsemaansa huomiota kuin vasta 1941 Saksassa toisen maailmansodan aikana, kun Wehrmacht alkoi valmistaa sitä teollisesti.
Merkittäviä julkaisuja
- L. S. Ornstein and F. Zernike, Proc.Acad.Sci. Amsterdam 17 (1914) 793. Ornsteinin–Zerniken yhtälö
Lähteet
Aiheesta muualla
- Nobelprize.org Frits Zerniken elämäkerta (englanniksi)