Henning Mankell
Henning Mankell (3. helmikuuta 1948 Tukholma, Ruotsi – 5. lokakuuta 2015 Göteborg, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen kirjailija. Hän työskenteli myös teatterin parissa. Mankellin kirjoista suosituimpia ja tunnetuimpia ovat Kurt Wallander -rikosromaanit, joista on tehty myös elokuvia.
| Henning Mankell | |
|---|---|
 Henning Mankell vuonna 2011 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. helmikuuta 1948 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 5. lokakuuta 2015 (67 vuotta) Göteborg, Ruotsi |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | kirjailija, dramaturgi, teatteriohjaaja ym. |
| Puoliso | Eva Bergman |
| Lapset | Jon Mankell 1980– |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Tyylilajit | rikos, trilleri, nuortenkirjallisuus, historiallinen kirjallisuus, yhteiskuntakriittinen kirjallisuus |
| Aiheesta muualla | |
| www.henningmankell.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Mankell kirjoitti paljon romaaneja, näytelmiä ja nuortenkirjoja. Hän kirjoitti muutakin kuin rikosromaaneja, vaikka niistä kirjailija erityisesti tunnetaankin. Mankellin kirjoja on käännetty yli 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta[1].
Elämäkerta
| ” | Mitä ikinä kirjoitan tai keksinkin, todellisuus on aina pahempi. En pystyisi ikinä keksimään niin hirveitä asioita kuin todellisuudessa tapahtuu. | ” |
– Henning Mankell (2012). [2] | ||
Mankellin vanhemmat olivat tuomari Ivar Henningsson Mankell ja Ingrid Birgitta Mankell (o.s. Bergström). Hänen isoisänsä oli tunnettu säveltäjä, joka myös oli nimeltään Henning Mankell.[3] Vanhemmat erosivat Mankellin ollessa vuoden ikäinen, ja hän muutti isänsä, isosiskonsa ja nuoremman veljensä kanssa pieneen Svegin kauppalaan Pohjois-Ruotsiin.[4][5]
Mankellin mukaan äidin puuttuminen ei juurikaan vaivannut häntä, sillä hänellä oli hyvä ja läheinen suhde isäänsä. Hän oli kuitenkin yksinäinen lapsi, sillä hänen sisaruksensa viihtyivät keskenään, mutta Henning oli paljon omissa oloissaan. Myöhemmin perhe muutti Boråsiin. Hän tapasi äitinsä ensimmäisen kerran avioeron jälkeen vasta 15-vuotiaana. Sen jälkeen he olivat ystävällisissä väleissä, mutta äiti jäi kuitenkin etäiseksi. Mankellin äiti teki itsemurhan Mankellin ollessa vähän alle 30-vuotias.[6][4]
Mankell suunnitteli kirjailijan uraa jo nuorena mutta oli kiinnostunut myös teatterista. Hän jätti lukion kesken, työskenteli vajaan vuoden verran Pariisissa yrityksessä, joka puhdisti ja korjasi klarinetteja ja saksofoneja,[7] ja kaksi vuotta merimiehenä.[5] Hän asui norjalaisen avovaimonsa kanssa 1970-luvulla kaksi vuotta Sambiassa. Vuonna 1986 Mankell kutsuttiin vierailulle Teatro Avenidaan Mosambikiin. Hän alkoi työskennellä sen palveluksessa ja asui yli 25 vuotta osittain Maputossa. Hän toimi teatterissa ohjaajana ja taiteellisena johtajana.[8][9] Monet Mankellin romaaneista sijoittuvat Afrikkaan ja kertovat afrikkalaisista elämäntavoista ja Afrikan ongelmista; esimerkiksi jännitysromaani Leopardin silmä tapahtuu Sambiassa.[10] Myös Ruotsissa Mankell oli 1970- ja 1980-luvulla erilaisissa teatteriin liittyvissä tehtävissä eri paikkakunnilla: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, ohjaajana ja teatterinjohtajana.[11]
Mankell kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan tavallista pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kirjoittaa ilmiöstä rikosromaanin muodossa.[12] Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat kuitenkin menivät Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankellin aiemmat teokset.[13] Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998,[14] ja käännösten myötä Mankellista tuli vähitellen miljonääri.[15]
Vuonna 2012 ilmestyi tanskalaisen Kirsten Jacobsenin Mankellista kertova Mankellin haastatteluihin perustuva kirja, joka on julkaistu suomeksi nimellä Mankell. Tammikuussa 2014 Mankell kertoi sairastavansa syöpää. Hänellä oli kasvain niskassa ja toisessa keuhkossa.[16] Hän piti sairastumisestaan ja hoidoista päiväkirjaa, joka julkaistiin Göteborgs-Postenissa ja suomeksi Helsingin Sanomissa.[17] Välillä hoidot näyttivät tehonneen, ja Mankell uskoi kestävän vielä vuosia ennen kuin sairaus nujertaisi hänet. Hän suunnitteli tulevaisuuttaan ja aikoi kirjoittaa vielä lisää kirjoja.[18][19] Mankell kuitenkin kuoli 5. lokakuuta 2015 varhain aamulla nukkuessaan.[1][20]
Poliittinen aktiivisuus
Nuoruudessaan Mankell oli mukana radikaaleissa äärivasemmistolaisissa liikkeissä. Hän osallistui Vietnamin sodan, Portugalin siirtomaasotien ja Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastaiseen toimintaan.[8] 1970-luvulla Mankell asui Norjassa ja oli avioliitossa norjalaisen naisen kanssa, joka oli maolaisen puolueen jäsen. Mankell osallistui aktiivisesti puolueen toimintaan, vaikka ei liittynyt puolueen jäseneksi.[21] Vuonna 2008 ilmestyneessä romaanissaan Kiinalainen Mankell käsittelee perusteellisesti Kiinan historiaa ja länsimaista maolaisliikettä.[22]
Toukokuussa 2010 Mankell oli mukana Ship to Gaza -järjestön Mavi Marmara -avustuslaivassa, joka yritti murtautua Israelin saarron läpi Gazaan. Israelin joukot kuitenkin nousivat alukseen kansainvälisillä vesillä ja surmasivat yhdeksän mielenosoittajaa.[23]
Liiketoimintaa ja hyväntekeväisyyttä
| ” | Maailmassa on liikaa ihmisiä, jotka vain istuvat ja katselevat rahakasojensa kasvavan, minun on sitä hyvin vaikea ymmärtää. | ” |
– Henning Mankell. [24] | ||
Mankell perusti vuonna 2001 yhdessä kustantaja Dan Israelin kanssa kustantamon Leopard förlagin. Kustantamo julkaisee yhteiskunnallista kirjallisuutta, historiateoksia ja kaunokirjallisuutta 10–15 kirjaa vuodessa. Mankell oli sijoittanut omaisuuttaan neljään muuhunkin yritykseen, joissa hän oli myös hallituksen jäsenenä.[25]
Mankell tunnettiin erilaisten hyväntekeväisyysprojektien tukemisesta. Hän muun muassa lahjoitti 15 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 1,5 miljoonaa euroa) SOS-Lapsikylän rakentamiseksi Mosambikiin.[26][27][24][28] Hän lahjoitti puolet tuloistaan. Dan Israel arvelee Mankellin perinnön menevän stipedirahastoihin ja vastaaviin kohteisiin.[25]
Perhe
Henning Mankell oli kolme kertaa naimisissa. Hänellä on yksi biologinen lapsi, vuonna 1980 syntynyt Jon Mankell, joka on työskennellyt elokuvatuottajana. Toisen vaimonsa kolmea poikaa Mankell piti kuin ominaan.[29][30]
Mankellin viimeinen puoliso oli ohjaaja Eva Bergman, joka on elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tytär.[8] Mankell vietti paljon aikaa appensa kanssa, joka pyysi häntä kirjoittamaan itsestään. Mankell tekikin käsikirjoituksen Bergmanista kertovaan televisiosarjaan, joka valmistunee lähivuosina.[18]
Palkinnot
Mankell sai kirjoistaan useita palkintoja:[31]
- Tähtiin karkaava koira -kirjasta
- Deutscher Jugendliteraturpreis -palkinto, 1993
- Wallander-kirjasta Kasvoton kuolema
- Ruotsin dekkariakatemia – vuoden paras dekkari, 1991
- Lasiavain-palkinto – Pohjoismaiden paras dekkari, 1991
- Wallander-kirjasta Väärillä jäljillä
- Ruotsin dekkariakatemia – vuoden paras dekkari, 1995
- Crime Writer's Associationin Kultainen tikari, 1995
- Comédia infantile -kirjasta
- August-palkintoehdokas, 1996
- Sveriges Radio P1:n romaanipalkinto, 1996
- Viides nainen -kirjasta
- Bokhandels medhjälparföreningen -palkinto Din bok vårt val, 1996[32]
- Astrid Lindgren -palkinto, 1996
- Vuoden kirjailija SKFT, 1997
- Pyryssä nukkuva poika -kirjasta
- Expressenin lastenkirjapalkinto Heffaklumpen, 1997
- Tulen arvoitus -kirjasta
- Berliinin kaupungin palkinto ulkomaiselle kirjailijalle, 1997
- Wallander-sarjasta
- Kunniakirja, Vuoden johtolanka 1998[33]
- Katholischer Kinder- und Jugendbuchpreis, 1999
- Resan till världens ände -kirjasta
- August-palkinto, 1998[34]
- Askeleen jäljessä
- Deutscher-Krimi-Preis (ulkomaiset kirjailijat) 2001
- Corine-palkinto kirjasta Askeleen jäljessä 2001
- Golden Dagger kirjasta Väärillä jäljillä 2001
- Piccadilly Circus ligger inte i Kumla -kirjasta
- Vuoden kirjailija SKFT, vuoden kirjailija 2002
- Tanssinopettajan paluu kirjasta:
- Deutscher Bücherpreis in der Kategorie ”Publikumsliebling des Jahres”, 2003
- Suvaitsevaisuuspalkinto, Evangelischen Akademie Tutzing 2004
Teokset
Kurt Wallander -sarja
- Kasvoton kuolema (Mördare utan ansikte, 1991)
- Riian verikoirat (Hundarna i Riga, 1992)
- Valkoinen naarasleijona (Den vita lejoninnan, 1993)
- Hymyilevä mies (Mannen som log, 1994)
- Väärillä jäljillä (Villospår, 1995)
- Viides nainen (Den femte kvinnan, 1996)
- Askeleen jäljessä (Steget efter, 1997)
- Palomuuri (Brandvägg, 1998)
- Pyramidi (Pyramiden, 1999)
- Haudattu (hollanniksi 2004, ruotsiksi Handen, 2013)
- Rauhaton mies (Den orolige mannen, 2009)
Linda Wallander -romaani
- Ennen routaa (Innan frosten, 2002)
Muut rikosromaanit
- En seglares död (1981)
- Tanssinopettajan paluu (Danslärarens återkomst, 2000)
- Savuna ilmaan (Labyrinten, 2000)
- Kennedyn aivot (Kennedys hjärna, 2005)
- Kiinalainen (Kinesen, 2007)
Muut romaanit
- Panokset (Bergsprängaren, 1973)
- Vettvillingen (1977)
- Kadonneiden miesten metsä (Fångvårdskolonin som försvann, 1979)
- Dödsbrickan (1980)
- Daisy Sisters (Daisy Sisters, 1982)
- Isidorin tarina (Sagan om Isidor, 1984)
- Leopardin silmä (Leopardens öga, 1990)
- Comédia infantil (Comédia infantil, 1995)
- Ajan rannalla (Berättelse på tidens strand, 1998)
- Tuulten poika (Vindens son, 2000)
- Nimeltään Tea-Bag (Tea-Bag, 2001)
- Syvyys (Djup, 2004)
- Italialaiset kengät (Italienska skor, 2006)
- Likainen enkeli (Minnet av en smutsig ängel, 2011)
- Ruotsalaiset saappaat (Svenska gummistövlar, 2015)
Nuortenromaanit
- Sandmålaren (1974)
- Tähtiin karkaava koira (Hunden som sprang mot en stjärna, 1990)
- Varjot kasvavat hämärässä (Skuggorna växer i skymningen, 1991)
- Katten som älskade regn (1992)
- Tulen salaisuus (Eldens hemlighet, 1995)
- Pyryssä nukkuva poika (Pojken som sov med snö i sin säng, 1996)
- Matka maailman ääriin (Resan till världens ende, 1998)
- Tulen arvoitus (Eldens gåta, 2001)
- Tulen raivo (Eldens vrede, 2005)
Muita kirjoja
- I sand och i lera (essee -ja artikkelikokoelma, 1999)
- Jag dör, men minnet lever (tositarinoihin perustuvia aids-potilaiden elämäkertoja, 2003)
- Darwins kapten och andra pjäser (viisi näytelmää: Darwins kapten, Antiloperna, Gatlopp, Mörkertid, Möte om eftermiddagen, kirja julkaistu 2010)
- Juoksuhiekka (Kvicksand, muistelmateos, 2014)
Näytelmiä
- Nöjesparken
- Apelsinträdet (1983)
- Älskade syster (1983)
- Lampedusa
Elokuvia ja televisiosarjoja
Mankell on ohjannut ja käsikirjoittanut kuuden minuutin mittaisen lyhytelokuvan Löpet (1981)[35].
Mosambikin katulapsista kertova kirja Comédia infantil on elokuvattu, ja siinä on esiintyjinä muun muassa oikeita mosambikilaisia katulapsia. Elokuvan ensi-ilta oli 1998.[36] Rikosromaanista Tanssinopettajan paluu on tehty kaksiosainen tv-sarja vuonna 2004[37]. Kennedyn aivot (2010)[38] ja Kiinalainen (2011)[39] myös filmattu televisiolle.[40]
Norjalainen neliosainen jännityssarja Seuraaja valmistui 1999. Käsikirjoitus oli Mankellin, mutta Kurt Wallanderia tässä sarjassa ei nähty – sarja tapahtui Mosambikissa.[41] Televisiosarja Labyrinten esitettiin vuonna 2000 Ruotsissa televisiossa, ja sarjasta muokattu romaani ilmestyi samana vuonna[42] (suomennettu nimellä Savuna ilmaan 2010).
Mankell on kirjoittanut yhdessä Jan Guilloun kanssa kahdeksanosaisen rikossarjan Talisman (2003), jossa Wallander on mukana (häntä näyttelee Lennart Jähkel).[43] Mankellin ideoiden pohjalta on myös käsikirjoitettu kaksi Rikospaikalla-elokuvasarjan jaksoa, joissa molemmissa on pääosassa Axel Milbergin esittämä komisario Klaus Borowski.[44]
32-osainen Wallander-sarja (2005–2013) perustuu Mankellin suunnittelemiin juoniin, joiden pohjalta muut ovat tehneet käsikirjoitukset (kaksi perustuu Wallander-kirjoihin).[8][45] Wallanderia esittää sarjassa Krister Henriksson.[46] Aiemmin kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa Wallanderin roolissa on Rolf Lassgård.[47]
Lähteet
- Kristen Jacobsen: Mankell. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26158-2
- Henning Mankell: Juoksuhiekka. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2015. 978-951-1-28864-0
- Uusimaa, Terttu: Henning Mankell Tornion kirjasto. 2015. Tornion kaupunki. Viitattu 7.9.2015.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henning Mankell Wikimedia Commonsissa
