Ivan Pidkovin muistopatsas (Lviv)

Ivan Pidkovin muistopatsas (ukr. Пам'ятник Івану Підкові (Львів), Pamjatnyk Ivanu Pidkovi (Lviv)) on Ukrainan ja Moldovan[1] itsenäisyyden puolesta taistelleen hetmanin Ivan Pidkovin muotokuvapatsas Lvivin vanhassakaupungissa, Länsi-Ukrainassa.[2]

Ivan Pidkovin muistopatsas
Pamjatnyk Ivanu Pidkovi
NimiIvan Pidkovin muistopatsas
Pamjatnyk Ivanu Pidkovi
Tekijäkuvanveistäjä Petro Kulyk
ja arkkitehti Volodymyr Bljusjuk
Valmistumisvuosivalmistui vuonna 1981
pystytettiin vuonna 1982
Taiteenlajikuvanveisto
SijaintiIvan Pidkovin aukio
PaikkakuntaLviv, Ukraina Ukraina
Koordinaatit

Muistopatsaan saanti

Kasakkapäällikkö Ivan Pidkov jäi historiaan turkkilaisia anastajia vastaan käytyjen vapaustaistelujen sankarina.[3] Hänet teloitettiin julkisesti turkkilaisorjuuttajien uhkavaatimuksista[4] ja Puolan valtiopäivien määräyksestä 16. kesäkuuta 1578 Lvivissä keskeisellä Rynok-aukiolla.[5] Vuonna 1946 hänen mukaansa nimettiin kaupungin yksi pienimmistä aukioista ja kuvanveistäjä Petro Kulyk valmisti ensimmäisen Pidkovin patsaan näyttelyyn ”Lvivin taiteilijat”,[6] joka järjestettiin 18. marraskuuta 1981 Kiovassa.[4][7] Näyttelyn jälkeen taiteilija lahjoitti veistoksen Lvivin kaupungille, ja ensi alkuun pidettiin Rynok-aukiota paikkana, jonne se voitaisiin asentaa. Toukokuussa 1982 Lvivin kaupungin arkkitehtuuri- ja suunnitteluosaston arkkitehti- ja taiteilijaneuvosto hyväksyi[8] lopulliseksi paikaksi Kulykin tekemälle monumentille Ivan Pidkovin kunniaksi nimetyn aukion.[6][8] Joidenkin lähteiden mukaan patsasta ei asennettu Rynok-aukiolle, koska varsinaisella teloituspaikalla oli jo veistos merenjumalatar Amfitritesta.[4]

Ajatus muistomerkin pystyttämisestä syntyi sen jälkeen, kun Ukrainan SNT:n ministerineuvosto hyväksyi 18. syyskuuta 1965 päätöksen kasakkojen historiaan liittyvien muistomerkkien säilyttämisestä. Patsas Pidkoville oli yksi niistä, joka lueteltiin ministerineuvoston päätöslauselmassa ”Zaporižžjan historiaan liittyvien monumenttien säilyttämisestä”. Tarinan mukaan kun haettiin petturin käden kautta vangiksi joutuneen, kuolemaantuomitun ja surmatun Pidkovin ruumis, siihen ensin ommeltiin takaisin hänen päänsä. Tämän jälkeen vainaja laitettiin vihreään arkkuun, jonka hän oli väitettävästi itse valmistanut, ja vietiin läheiseen taivaaseenastumisen kirkkoon, jossa hänet haudattiin kryptaan.[9] Kuusi kuukautta myöhemmin kasakat kuitenkin olivat varastaneet hänen arkkunsa ruumineen ja kuljettaneet ne Kaniviin, jossa he hautasivat päällikkönsä ortodoksiseen luostariin lähellä Tšernetša Hora -nimistä kukkulaa.[10][11]

Muistopatsaan kuvaus

Monumentti koostuu kahdesta päällekkäisestä kivipalkasta kootusta jalustasta ja metallista valetusta päällikön muotokuvasta. Pidkovin pronssinen pää hiussäikeineen on asetettu päällimmäiseksi louhituille kivipalikoille niin, että patsaan pitkät riippuvat viikset koskettavat jalustaa. Metallikirjaimilla kirjoitettu hetmanin etunimi ”Ivan” on kiinnitetty muotokuvan alle kiveen, ja sukunimen paikalla siinä on metallinen hevosenkenkä kasakoiden antaman samasanaisen lempinimen innoittamana.[12] Legendan mukaan kasakkajohtaja tunnettiin upeasta ratsastustaidostaan, ja hän ratsasti oriilla niin kovaa, että niiden kengät rikkoutuivat. Pidkovilla oli uskomaton fyysinen voima ja paljain käsin hän saattoi helpostikin taivuttaa hevosenkengät. Näiden piirteiden ansiosta sanotaan hänen saaneen johtavan aseman Zaporižžjan kasakkojen joukossa, joka hallitsi Etelä-Ukrainaa ja suurta osaa Dnestrjokea ympäröivästä alueesta. Patsaskokoelmaan kuuluu vielä pieni tykin piippu, jonka vieressä on useita kanuunankuulia. Omistusteksti, joka on kaiverrettu vanhaan tyyliteltyyn puolisääntöön, oli alun perin seuraava: ”Ivan Pidkov on Venäjän, Ukrainan ja Moldavian kansojen yhteisen taistelun sankari turkkilaisia orjuuttajia vastaan. Puolan aatelisto teloitti hänet Lvivissä. 16. kesäkuuta 1578.”

Sana ”Venäjä”, joka oli tekstiin lisätty kolme tai neljä päivää patsaan pystyttämisen jälkeen[12], peitettiin 1990-luvun alussa metalliseoksella, jonka keskellä oli hevosenkenkä ja sivuilla koiranheisioksia.[8]

Lähteet

Aiheesta muualla