Lviv

Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 1256,^[8] jolloin siitä on ensimmäinen maininta Galitsian ruhtinaan Daniel Galitsialaisen kronikassa. Puolan jakojen aikaan vuosina 1773–1918 Lviv oli Itävalta-Unkarin Galitsian pääkaupunki.^[8]

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kaupunki kuului Puolaan vuosina 1340–1772 ja uudelleen Puolan itsenäistyttyä vuosina 1919–1939 (muodollisesti vuoteen 1945). Vuosina 1772–1919 se kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan nimellä Lemberg. Lvivissä julistettiin vuonna 1918 Itävalta-Unkarista itsenäinen Länsi-Ukrainan kansantasavalta, joka joutui Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1919 puolalaisten miehittämäksi. Pitääkseen kiinni ukrainalaisuudestaan Länsi-Ukraina sulautui Ukrainan kansantasavaltaan, mutta sodan jatkuessa 1920 alue joutui bolševistisen Venäjän haltuun puna-armeijan edetessä Puolaan Varsovan edustalle saakka. Lopulta puolalaiset voittivat bolševikit ja estivät kommunismin laajentumisen, ja bolševikit karkotettiin takaisin itään. Riian rauhassa Venäjän ja Puolan kesken 1921 sovittiin, että Lviv ympäristöineen tuli kuulumaan Puolaan.

Vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan kaupungin 312 231 asukkaasta oli roomalaiskatolilaisia (eli käytännössä puolalaisia) 50,44 %, juutalaisia 31,9 % ja kreikkalaiskatolilaisia (uniaatteja eli käytännössä ukrainalaisia) 15,9 %. Lviv oli maailmansotien välisenä aikana tärkeä puolalaisen ja juutalaisen kulttuurin keskus. Kielellisesti tiedot olivat seuraavat (1931): 63,5 % väestöstä puhui puolaa, 24,1 % jiddišiä, 7,9 % ukrainaa, 2,4 % ruteenia, 2,1 % muuta (pääasiassa saksaa ja armeniaa). Ennen toista maailmansotaa venäjää ei kaupungissa juuri kuullut puhuttavan: sitä puhui noin 0,1 % kaupungin väestöstä. Venäjänkielisen väestön osuus alkoi kasvaa, kun Lviv liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin kaupunkiin tuli venäläisiä siirtolaisia kauempaa Neuvostoliitosta.

Natsi-Saksan Puolaan 1939 tekemän hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan, ja Lviv joutui neuvostomiehityksen alle. Tuhansia kaupunkilaisia – lähinnä puolalaista ja juutalaista sivistyneistöä – surmattiin ja pakkosiirrettiin Neuvostoliiton itäosiin.

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 Lviv kuului saksalaisten miehityshallintoa edustaneen Puolan kenraalikuvernementin Galitsian piiriin. Natsit murhasivat miehitysaikanaan Lvivin lähes koko juutalaisväestön, arviolta 70 000–85 000 henkilöä. Saksan miehityksen aikana kuoli myös tuhansia Lvivin puolalaisia asukkaita. Vuonna 1941 saksalaiset tappoivat Lvivin puolalaisia ​​intellektuelleja ja tiedemiehiä.

Neuvostojoukot valtasivat Lvivin jälleen vuonna 1944. Muodollisesti Puola joutui 1945 luovuttamaan Itä-Galitsian alueen yhteydessä Lvivin Neuvostoliitolle ja edelleen osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa. Kaupunkiin jääneet puolalaiset (noin 150 000–180 000 ihmistä) pakkosiirrettiin nyky-Puolan alueelle.

• 
  Lvivin yliopisto
• 
  Lvivin valtionooppera ja -baletti
• 
  Lvivin kaupungintalo
• 
  Lvivin kansallismuseo
• 
  Potocki-palatsi
• 
  Lvivin rautatieasema
• 
  Lvivin kansainvälisen lentokentän vanha terminaalirakennus.
• 
  Lvivin kansainvälisen lentokentän uusi terminaalirakennus.
• 
  Dominikaaninen kirkko
• 
  Pyhän Yrjön katedraali.
• 
  Roomalais-katolinen Antonius Padovalaisen kirkko.

Ukrainan tilastokeskuksen väestöarvion mukaan Lvivissä asui vuoden 2022 alussa 717 273 ihmistä.^[1] Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 732 818 ihmistä (kaupunkipiirissä 758 526). Etnisesti väestö jakautui seuraavasti: ukrainalaiset 88,1 prosenttia, venäläiset 8,9 %, puolalaiset 0,9 %, valkovenäläiset 0,4 %, juutalaiset 0,3 % ja armenialaiset 0,1 %. Neuvostoliiton hajoamista edeltävään väestönlaskentaan (1989) verrattuna ukrainalaisten väestöosuus oli noussut yhdeksän ja venäläisten pienentynyt yli seitsemän prosenttia.^[5]

Asukasluvun kehitys

Heinäkuusta 2020 lähtien Lviv on ollut osa Lvivin piiriä (1 141 119 as., 1.1.2022). Lviv on tämän piirin hallintokeskus.^[19][1] Sitä ennen Lviv muodosti aluehallinnon toisella tasolla kaupunkipiirin, joka oli Lvivin alueen hallinnossa. Vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunkipiiri purettiin.

Paikallistasolla Lvivin kaupunki jakautuu kuuteen piiriin: Galitsian piiri (ukr. Галицький район, Halytskyi raion), Ševtšenkon piiri (ukr. Шевченківський район, Ševtšenkivskyi raion), Lytšakivin piiri (ukr. Личаківський район, Lytšakivskyi raion), Syh’ivin piiri (ukr. Сихівський район, Syh’ivskyi raion), Frankon piiri (ukr. Франківський район, Frankivskyi raion) ja Rautatien piiri eli Zaliznytsjan piiri (ukr. Залізничний район, Zaliznytšnyi raion).^[20][21]

Lvivin yliopisto on maan vanhin yliopisto. Se on perustettu vuonna 1661,^[8] ja sen lisäksi Lvivissä on toistakymmentä muuta yliopistoa tai korkeakoulua, muun muassa Lvivin polytekninen yliopisto, lääke­tieteellinen yli­opisto ja Ukrainan katolinen yliopisto.^[4]

Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Lvivin taidemuseon kokoelmat ovat kattavat, museota pidettiin Neuvostoliiton kolmanneksi parhaana eurooppalaisen taiteen kokoelmana Pietarin Eremitaašin ja Moskovan Puškinin taidemuseon jälkeen.^[8]

• Lvivin kansainvälinen lentoasema
• Lvivin rautatieasema
• Lvivin linja-autoasema

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lviv Wikimedia Commonsissa

• EURO 2012 paikkakunnat: Lviv (Arkistoitu – Internet Archive) (ukraine2012.gov.ua) (englanniksi)
• Львівські ремінісценції Фотогалерея Олени Крушинської (ukrainaksi, englanniksi, italiaksi)
• National Museum (encyclopediaofukraine.com) (englanniksi)