Jarmo Korhonen (poliitikko)

Korhonen on opiskellut Joensuun yliopistossa historiaa.^[1]

Korhonen liittyi keskustan jäseneksi 22-vuotiaana vuonna 1987. Vuonna 1994 hänet valittiin Keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajaksi ja Korhonen muutti Itä-Suomesta Seinäjoelle. Ennen valintaansa puoluesihteeriksi Korhonen työskenteli toiminnanjohtajan tehtävien ohella muun muassa Anneli Jäätteenmäen pääministerikampanjan vaalipäällikkönä.^[1] Hän toimi myös europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken kotimaan avustajana^[2] ja kolme kertaa vaalipäällikkönä^[3].

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia ilmoitti vuoden 2006 presidentinvaalin jälkeen jättävänsä tehtävän kesän puoluekokouksessa.^[4] 10. kesäkuuta 2006 Korhonen valittiin puoluesihteeriksi 1 145 äänellä. Toiseksi tullut Mikko Alkio sai 773 ääntä ja Inkeri Räsänen kahdeksan ääntä.^[5] Vuonna 2008 Korhonen valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle puoluesihteeriksi 1 200 äänellä. Hänen vastaehdokkaanaan ollut Kimmo Tiilikainen sai 488 ääntä.^[6]

29. toukokuuta 2010 Korhonen ilmoitti Yle TV1:n Ykkösaamussa tavoittelevansa kolmatta kautta puoluesihteerinä kesän puoluekokouksessa Lahdessa.^[7] Hän kuitenkin hävisi vaalin Suomenmaan päätoimittajalle Timo Laaniselle lukemin 1 675–579.^[8] Marraskuussa 2010 Korhonen kertoi olleensa koko neljän vuoden puoluesihteerikautensa ajan järjestelmällisesti työpaikkakiusattu, muttei eritellyt kiusaajiaan tarkemmin mainiten ainoastaan puoluehallituksen.^[9]

Jarmo Korhonen oli ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja sai 4 401 ääntä, muttei tullut valituksi.^[10]

Vaalirahoituskohu

Korhosen puoluesihteerikaudella keskusta keräsi ennätyssuuria vaalibudjetteja.^[1] Häntä toisaalta kiiteltiin puolueen talousasioiden hoidosta, mutta toisaalta myös kritisoitiin liiallisesta raha-asioihin keskittymisestä ohjelmatyön kustannuksella.^[11]

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa keskustan budjetti oli 1,5 miljoonaa euroa (ottamatta huomioon ehdokkaiden henkilökohtaista kampanjarahoitusta).^[12] Vaalien jälkeen puhkesi vuosia jatkunut vaalirahoituskohu, jossa keskusta ja sitä lähellä ollut Kehittyvien maakuntien Suomi -yhteisö olivat keskeisessä asemassa.

Lokakuussa 2014 ilmestyi Korhosen teos Väyrysen valtakunta, jossa hän käsittelee muun muassa vaalirahoitusta 1970- ja 1980-luvuilla pitäen sitä 2000-luvun vaalirahoituskohuja merkittävämpänä.^[13]

Taistelu Suomenmaa-lehdestä

Kesällä 2010 Korhosta syytettiin keskustassa Suomenmaan kaappaamisesta, kun hänen katsottiin vaihdattaneen lehteä julkaisevan Joutsen Median hallituksen omaan väkeensä kostoksi lehden päätoimittaja Timo Laaniselle asettumisesta hänen vastaehdokkaakseen puoluesihteerikilvassa. Hallituksen puheenjohtajaksi tuli Korhosen ”oikea käsi”, keskustan hallintopäällikkö Aki Haaro. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen erosi hallituksesta protestiksi Korhosen toimille.^[14]

Korhonen kiisti ensin vaikuttaneensa muutoksiin Joutsen Median hallituksessa.^[15][16] Paljastui kuitenkin, että Korhonen oli allekirjoittanut Maaseudun säätiön valtakirjoja vastoin säätiön sääntöjä ja että näiden tuella yhtiökokouksessa vaihdettiin yllättäen hallitus toisenlaiseksi kuin osakkeenomistajien kokouksessa oli sovittu.^[17]

Korhonen on avoliitossa, josta hänellä on kolme poikaa.^[1]

• Väyrysen valtakunta. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7745-4.
• Valtataistelu: Mauno Koivisto murskaa Suomen porvarit. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8390-5.
• Maan tapa. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8472-8.
• & Rusi, Alpo: Kremlin jalanjäljet: Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta. Jyväskylä: Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-391-3.
• Vallantavoittelijat. Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9027-9.