Eduskuntavaalit 2007

Eduskuntavaalien kampanjointi pääsi alkamaan poikkeuksellisen myöhään, vasta tammikuun puolivälissä 2007. Suomi oli ollut Euroopan unionin puheenjohtajamaa vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla, eikä silloin ollut haluttu nostaa esiin sisäpoliittisia kiistakysymyksiä. Hallituspuolueet näyttivät aluksi olevan vahvoilla, koska päähallituspuolueet SDP ja keskusta olivat puolueiden kannatusmittauksissa selvästi suurempia kuin pääoppositiopuolue kokoomus. Todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidettiinkin punamultahallituksen jatkamista.^[3]

Vaalikamppailun aikana ei noussut esiin suuria kiistanaiheita, jotka olisivat kiihottaneet äänestäjien mieliä. Merkittävin väittely käytiin niin sanotusta kansantalouden jakovarasta eli niistä noin neljästä miljardista eurosta, jotka hallituksella oli todennäköisesti käytettävissään alkavalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit ehdottivat, että valtaosa varoista olisi käytettävä tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kokoomus kannatti veronalennuslinjan jatkamista, ja keskustan kanta oli näiden ääripäiden välillä. Keskusta vaati myös ruoan arvonlisäveron alentamista, kun taas kokoomus ja RKP pitivät tärkeänä perintöveron alentamista. Perintöverosta tulikin selvästi poliittista kenttää jakanut ideologinen kysymys: oikealla kannatettiin sen poistamista tai ainakin alentamista, kun taas vasemmisto piti tärkeänä sen säilyttämistä.^[3]

Aivan vaalikamppailun loppumetreillä kokoomuslainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola pohti blogissaan pääministeri Matti Vanhasen ja Vihreän liiton kansanedustajan Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola epäili heillä olevan "vipinää", josta kerrottaisiin vasta vaalien jälkeen. Vanhanen raivostui Korholalle ja ihmetteli kokoomuksen toimintaa, ja Jyrki Katainen joutuikin julkisesti pahoittelemaan Korholan käyttäytymistä. Vanhasen voimakkaaseen reaktioon saattoi vaikuttaa hänen entisen naisystävänsä Susan Ruususen helmikuussa 2007 julkaisema kirja Pääministerin morsian, jossa tämä kertoi avoimesti heidän suhteestaan. Vaalien jälkeen Vanhanen teki kirjan johdosta poliisille tutkintapyynnön siitä, oliko kirjan kustantaja loukannut hänen yksityiselämänsä suojaa. Sen sijaan kiista Korholan kanssa ei enää jatkunut, ja jo viikon kuluttua vaalipäivästä Vanhanen ja Forsius näyttäytyivät julkisesti yhdessä. ^[3]

SAK:n vaalimainoskohu

Suurin kohu vaalikampanjoinnin aikana nousi puolueiden ulkopuolelta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) julkisti helmikuun lopussa televisiomainokset, joiden avulla oli tarkoitus kannustaa palkansaajia vaaliuurnille. Mainoksissa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili herkkupöydän ääressä, kehui metsästyssaaliitaan ja ilkkui samalla työläisille siitä, että nämä eivät edes äänestä. Mainokset herättivät heti tuoreeltaan voimakasta paheksuntaa ja erityisesti niistä pahoittivat mielensä monet yrittäjät. SAK:n johto – mukaan lukien järjestön maltillisena tunnettu puheenjohtaja Lauri Ihalainen – puolusti aluksi voimakkaasti kampanjaa ja kiisti jyrkästi, että sillä olisi ollut tarkoitus hyökätä jotakin kansalais- tai ammattiryhmää vastaan. Kun arvostelu ei ottanut laantuakseen, SAK:ssa alettiin pelätä, että mainoksista olisi työntekijäjärjestöille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta SAK päätti hyllyttää kampanjan, kun monet tunnetut sosialidemokraatit olivat tuominneet sen, ja teetti uudet neutraalimmat mainokset. SAK:n johto katsoi, että ruoalla mässäily oli ärsyttänyt ihmisiä ja vienyt huomion äänestämisen tärkeydestä mainonnan tyyliin. Alkuperäisiä mainoksia ei ehditty esittää televisiossa kertaakaan, mutta ne olivat hyllytyksen jälkeenkin katsottavissa Internetin YouTube-sivustolla.^[4] Mainoskohu saattoi lopulta aktivoida enemmän kokoomuksen kuin vasemmiston kannattajia, koska pääkaupunkiseudulla äänestysaktiivisuus nousi kokoomuksen vahvoilla kannatusalueilla suuremmaksi kuin vasemmiston perinteisillä tukialueilla.^[3]

Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.

Nro	Vaalipiiri	Kansan- edustajia	Vaaliliitot	Kartta
01	Helsingin vaalipiiri	21	KD + Köyhien Asialla PS + Itsenäisyyspuolue
02	Uudenmaan vaalipiiri	34	PS + Itsenäisyyspuolue
03	Varsinais-Suomen vaalipiiri	17	Kesk. + RKP
04	Satakunnan vaalipiiri	9	KD + PS + Itsenäisyyspuolue
05	Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri	1
06	Hämeen vaalipiiri	14
07	Pirkanmaan vaalipiiri	18	PS + Itsenäisyyspuolue
08	Kymen vaalipiiri	12	KTP + SKP
09	Etelä-Savon vaalipiiri	6	SDP + Vas. + Vihr. Kok. + KD + PS
10	Pohjois-Savon vaalipiiri	10	Vas. + Vihr. Kok. + PS KTP + SKP + STP Köyhien Asialla + Itsenäisyyspuolue
11	Pohjois-Karjalan vaalipiiri	6	SDP + Vas. Kok. + KD + PS
12	Vaasan vaalipiiri	17	PS + Itsenäisyyspuolue
13	Keski-Suomen vaalipiiri	10	PS + Itsenäisyyspuolue
14	Oulun vaalipiiri	18	KD + Köyhien Asialla PS + Itsenäisyyspuolue
15	Lapin vaalipiiri	7	Kesk. + KD Kok. + Vihr. PS + Itsenäisyyspuolue + Köyhien Asialla

Tuloksia verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Ennen vaaleja edustajien lukumäärät olivat hieman toisenlaiset: vaalikauden aikana kansanedustajista kristillisdemokraattien Lyly Rajala ja keskustan Seppo Lahtela olivat siirtyneet kokoomukseen.

Alkaneella vaalikaudella Vihreän liiton Merikukka Forsius siirtyi kokoomukseen. Keskustan Markku Uusipaavalniemi ilmoitti marraskuussa 2010 siirtyvänsä perussuomalaisten eduskuntaryhmään.^[5] Samalla Kokoomuksesta tuli suurin puolue edustajamäärällä mitattuna^[5], mutta Mari Kiviniemi jatkoi tästä huolimatta vaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtajana pääministerinä vaalikauden loppuun.

Puolue		Äänet				Paikat		Paikkaosuus/ Ääniosuus
		Lukumäärä		Osuus
	Suomen Keskusta	640 428	−48 963	23,11 %	−1,6	51	–4	1,10
	Kansallinen Kokoomus	616 841	+98 937	22,26 %	+3,7	50	+10	1,12
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	594 194	−89 029	21,44 %	−3,1	45	–8	1,05
	Vasemmistoliitto	244 296	−32 856	8,82 %	−1,1	17	–2	0,96
	Vihreä liitto	234 429	+10 865	8,46 %	+0,5	15	+1	0,89
	Suomen Kristillisdemokraatit	134 790	−14 197	4,86 %	−0,4	7		0,72
	Ruotsalainen kansanpuolue	126 520	−2 304	4,57 %	−0,0	9	+1	0,98
	Perussuomalaiset	112 256	+68 440	4,05 %	+2,5	5	+2	0,62
	Borgerlig Allians, gemensam lista	9 561	Uusi	0,35 %	Uusi	1*
	Suomen Kommunistinen Puolue	18 277	−2 802	0,66 %	−0,1	0
	Suomen Senioripuolue	16 715	+11 369	0,60 %	+0,4	0
	Itsenäisyyspuolue	5 541		0,20 %		0
	Suomen Kansan Sinivalkoiset	3 913	−666	0,14 %	−0,1	0
	Liberaalit	3 171	−5 605	0,11 %	−0,2	0
	Köyhien Asialla	2 521	+1 073	0,09 %	+0,0	0
	Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue	2 007	−901	0,07 %	−0,0	0
	Suomen Työväenpuolue	1 764		0,06 %		0
	Socialdemokraterna, gemensam lista	1 607	Uusi	0,06 %	Uusi	0
	Suomen Isänmaallinen kansanliike	821	−1 819	0,03 %	−0,1	0
	Yhteislista sitoutumattomat	499	Uusi	0,02 %	Uusi	0
	Yhteislista A	271	Uusi	0,01 %	Uusi	0
	Yhteisvastuu puolue	164	−240	0,01 %	−0,0	0
	Kai Aaltonen	145	Uusi	0,01 %	Uusi	0
	Oikeusturva yhteislista	142	Uusi	0,01 %	Uusi	0
	Tomi Juhani Syväoja	97	Uusi	0,00 %	Uusi	0
	Risto Flinkman	83	Uusi	0,00 %	Uusi	0
	Ville Samuli Hänninen	80	Uusi	0,00 %	Uusi	0
	Marijan Vitomir Basic	58	Uusi	0,00 %	Uusi	0
	Eero Johannes Varje	45	Uusi	0,00 %	Uusi	0
	Yhteensä	2 771 236	−20 521	100 %		200
	3 suurinta			66,81 %	−0,9	146	−2	1,09
* Ahvenanmaan edustaja, Borgerlig Allians -yhteislista (9 561 ääntä)
Lähde: Oikeusministeriö, ks. myös Yleisradion tulospalvelu

Äänestysaktiivisuus	65,0 %[6]	−1,7
Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat)	67,9 %[6]	−1,8
Äänestäneet	2 790 752[6]	−24 948
Hylätyt äänet	19 516[6]	−4 427
Suurin puolue vaalipiireittäin

Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin

Ennätyksiä ja muutoksia

Eduskuntaan palannut Kokoomuksen Sauli Niinistö teki eduskuntavaalien kaikkien aikojen ääniennätyksen keräten Uudellamaalla 60 563 ääntä. Hertta Kuusisen aiempi ennätys syntyi vaaleissa 1948. Euroopan investointipankin varapääjohtajana työskennellyt Niinistö oli kesällä 2006 ilmoittanut, ettei hän asettuisi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Syksyn kuluessa mieli kuitenkin muuttui, ja hän lähti ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Vaalipäivään saakka ounasteltiin Niinistön pyrkivän pääministeriksi, mikä olisi heikentänyt kokoomuksen nuoren puheenjohtajan Jyrki Kataisen asemaa. Niinistö ja Katainen vakuuttivat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteistyössä ja kokoomuksen noudattavan "kahden kärjen strategiaa".^[3]

Naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi ennätyksellisen suureksi, 84:ään (+9). Aiempi ennätys oli peräisin vuoden 1991 vaaleista, jolloin naisia valittiin 77. Heistä valittiin eduskuntaan vielä viisi; Keskustan Sirkka-Liisa Anttila, Kokoomuksen eduskuntaan palannut, tuolloin LKP:ta edustanut Tuulikki Ukkola, SDP:n Sinikka Hurskainen ja Liisa Jaakonsaari, sekä Vihreiden Heidi Hautala. Naiskansanedustajien osuuden kasvu näkyi myös siinä, että vaalien jälkeen muodostettuun hallitukseen tuli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa naisenemmistö, 12 ministeriä 20:stä.^[3]

Valituista 72 ei ollut kuulunut edelliseen eduskuntaan. 64 oli ollut kansanedustajana jo ennen vuoden 1999 vaaleja ja noin puolet eli 99 vuoden 2003 vaaleja. 11 nyt valittua kansanedustajaa oli tullut eduskuntaan jo Urho Kekkosen presidenttikaudella: Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen (Kesk.), Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen ja Ben Zyskowicz (Kok.), Matti Ahde, Liisa Jaakonsaari, Jouko Skinnari ja Erkki Tuomioja (SDP) sekä Mikko Kuoppa ja Esko-Juhani Tennilä (Vas.). Mauno Koiviston kaudella eduskunnassa työskennelleitä oli edellisten lisäksi 28.

Vaaleissa ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat mm. Jari Isometsä ja Henri Vähäkainu ("Pikku G") (Kesk.), Lotta Backlund ja Raakel Lignell (Kok.), Miranda Vuolasranta (SDP), Tea Vikstedt (Vas.), Helena Molander ja Anne Pohtamo (Kd.), Ilkka "Frederik" Sysimetsä (Ps.), Marko Björs (Vihr.) sekä Seppo Lampela ("Steen1"), Kari Peitsamo, Matti Rossi ja Anneli Sauli (SKP). ^[7]

Keväällä 2008 vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaiden saama rahoitus herätti laajaa keskustelua.

Pääartikkeli Luettelo Suomen vaalikauden 2007 kansanedustajista

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Keskustan Juha Mieto, Tuomo Puumala ja Markku Uusipaavalniemi, Kokoomuksen Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Henna Virkkunen, SDP:n Marko Asell, Maria Guzenina-Richardson, Krista Kiuru ja Tommy Tabermann, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen, Sauli Niinistön veljenpoika Vihreiden Ville Niinistö, Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner sekä RKP:n Anna-Maja Henriksson ja Stefan Wallin. Pääministeri vuosina 1995–2003 ja vaalikaudella 2003–2007 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (SDP) ei asettunut enää ehdolle vaaleihin. Muita vapaaehtoisia luopujia oli muun muassa Keskustan Matti Väistö, Kokoomuksen Kaarina Dromberg, sekä Vihreiden Osmo Soininvaara.

SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen siirtyi syyskuussa 2007 Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli entinen ministeri ja Uudenmaan läänin maaherra Jacob Söderman, joka oli toiminut myös Euroopan oikeusasiamiehenä vuosina 1995–2003.^[8]

Keskustalainen toisen kauden kansanedustaja Susanna Haapoja kuoli kesken vaalikauden toukokuussa 2009, ja Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puolueen entinen puheenjohtaja Claes Andersson sai heikentyneen terveytensä vuoksi pyytämänsä eron eduskunnasta syysistuntokauden alkaessa 2009. Haapojan ja Anderssonin tilalle tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Lasse Hautala ja Kari Uotila.^[9]

SDP:n kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermann kuoli heinäkuussa 2010 ja hänen tilalleen tuli Risto Kuisma, joka oli aikanaan toiminut perustamansa Remonttiryhmän kansanedustajana vuosina 1998–2001. Syksyllä 2010 Keskustan kansanedustaja Liisa Hyssälä siirtyi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi, Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtajaksi sekä Keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen Perheyritysten Liiton toimitusjohtajaksi. Heidän tilalleen uusiksi kansanedustajiksi tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Mauri Salo (Kesk.), Lasse Viren (Kok.) ja Seppo Särkiniemi (Kesk.).^[10]

Ääniharavat

Vaalipiirikohtaiset äänikuninkaat tulivat joko SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan tai RKP:n listoilta. Varsinais-Suomen vaalipiirin ääniharava Stefan Wallin (R.) oli ainoa, joka tuli kolmen suuren ulkopulelta.

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan äänimäärä romahti täysin vain pieneen osaan edellisestä, mutta riitti vielä läpipääsyyn; toisin kävi Martin Saarikankaan. Tunnetuista ääniharavista myöskään Antti Kalliomäki ja Esko-Juhani Tennilä eivät saaneet enää yli 10 000 ääntä.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen, oli Leena Luhtanen. Pudonneita olivat myös Keskustan Kauko Juhantalo, Petri Neittaanmäki ja Jukka Vihriälä, Kokoomuksen Maija Perho, sekä SDP:n Jouni Backman ja Maija Rask.

Paikastaan luopuneet kansanedustajat

Ehdolle asettuneista istuvista kansanedustajista 44:ää ei valittu uudelleen. Edustajapaikastaan luopui omaehtoisesti kaikkiaan 27 kansanedustajaa.^{[13][14][15][16][17][18]} Europarlamenttivaaleissa 2004 valituiksi tulleet viisi kansanedustajaa, Satu Hassi (Vihr.), Ville Itälä (Kok.), Anneli Jäätteenmäki (Kesk.), Henrik Lax (RKP) ja Hannu Takkula (Kesk.), eivät pyrkineet takaisin eduskuntaan. Silloisista europarlamentaarikoista ehdolle asettui ja valittiin ainoastaan keskustan Paavo Väyrynen. ^[19][20] Valituista kansanedustajista kaksi kolmannesta toimi kansanedustajana jo ennestään.

Uudelleen valitsematta jääneet kansanedustajat

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen oli Leena Luhtanen.

Eduskuntaan palanneet entiset kansanedustajat

• Sauli Niinistö, Kokoomus, Uusimaa, entinen ministeri ja puolueenjohtaja, kokoomuksen ehdokas presidentinvaaleissa 2006, ei ehdolla enää 2003. Edusti Turun eteläistä vaalipiiriä 1987–1999 ja Helsinkiä 1999–2003.
• Paavo Väyrynen, eniten ääniä saanut ehdokas lähes 11 000 äänellä Lapin vaalipiirissä. Väyrynen ilmoitti, ettei tule eduskuntaan, vaan jatkaa Euroopan parlamentissa. Väyrynen muutti kuitenkin mielensä, kun keskusta päätti ministerinsä ja Väyrynen nousi ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.
• Pekka Haavisto, vuoden 1995 vaaleissa pudonnut vihreiden entinen puheenjohtaja ja vuosina 1995–1999 ympäristöministerinä. Eduskuntaan noin 5 000 äänellä Helsingin vaalipiiristä.
• Pertti Salolainen, Helsingistä eduskuntaan palannut entinen ministeri ja entinen kokoomuksen puheenjohtaja sekä entinen Lontoon suurlähettiläs, noin 8 000 ääntä.
• Claes Andersson, eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä nousten eniten ääniä saaneeksi vasemmistoliiton ehdokkaaksi ja iäkkäimmäksi kansanedustaksi noin 9 000 äänellä.
• Pekka Ravi, Pohjois-Karjala, kokoomus, putosi 2003
• Anu Vehviläinen, Pohjois-Karjala, keskusta, kansanedustaja 1995–2003, jolloin putosi.
• Tuulikki Ukkola, vuosina 1991–1995 LKP:ta edustanut ja vuoden 1995 vaaleissa pudonnut, palasi eduskuntaan kokoomuksesta.
• Veltto Virtanen, vuosina 1995–1999 Ekologista puoluetta edustanut ja vuoden 1999 vaaleissa pudonnut, sitoutumattomana perussuomalaisista.
• Håkan Nordman, Vaasa, rkp, putosi 1995, palasi 1999 ja putosi jälleen 2003. Ensimmäisen kerran eduskuntaan 1983.

Paluussa epäonnistuneet entiset kansanedustajat

• Jacob Söderman, sdp, Helsinki, ei päässyt eduskuntaan, mutta nousi sinne varasijalta Tuula Haataisen lähdettyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi syyskuussa 2007.
• Hannele Luukkainen, kok, kansanedustajana vihreä
• Pekka Räty, kesk., kansanedustajana vihreä
• Jouko Jääskeläinen, kd.
• Seppo Kanerva, kesk., kansanedustajana kok./kesk./Lib.
• Jouni Lehtimäki, kok.
• Terho Pursiainen, vihr., kansanedustajana skdl.
• Ismo Seivästö, kd.
• Leea Hiltunen, kok, kansanedustajana kd.
• Marja-Leena Kemppainen, kd.
• Timo Ihamäki, kok.
• Anssi Joutsenlahti, ps.
• Urpo Leppänen, ps.
• Pentti Kettunen, ps.
• Tauno Pehkonen, ps., kansanedustajana skl.
• Mikko Ekorre, vas.
• Mauri Salo, kesk., putosi 2003, mutta nousi jo takaisin 2006.
• Lea Mäkipää, ps.
• Katja Syvärinen, vas.
• Tuija Pohjola, sdp.
• Esko Almgren, kd.
• Kalle Könkkölä, vihr.

Ehdokashakemusten piti olla perillä viimeistään 6. helmikuuta ja ehdokasasettelu vahvistettiin 15. helmikuuta.

Kokoomus arvosteli Taloustutkimuksen viimeistä kannatusmittausta sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, koska ne ovat viiden viime vaalin kohdalla osoittaneet puolueen kannatuksen lopullista vaalitulosta pienemmäksi. ^[23][24] Arvostelun vuoksi Yle ilmoitti keskeyttävänsä mittausten julkaisemisen toistaiseksi. ^[25]

Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät 28. maaliskuuta 2007. Puhetta johti iäkkäin kansanedustaja Claes Andersson. Timo Kalli äänestettiin puhemieheksi hallitusneuvottelujen ajaksi. Kalli sai murskavoiton 189 äänellä. Martti Korhonen, Raimo Vistbacka ja Sirkka-Liisa Anttila saivat kaikki yhden äänen. Hylättyjä ääniä tuli 8, jotka kaikki menivät Paavo Väyryselle. Varapuhemiehiksi valittiin Ilkka Kanerva ja Johannes Koskinen.

Eduskuntavaaleista seuranneissa asetelmissa punamultahallituspohjan jatko kyseenalaistui Kokoomuksen vaalivoiton ja SDP:n vaalitappion vuoksi. Hallitusneuvottelut ilmoitettiin käytävän hallitusohjelman pohjalta, jolloin käytännössä kaikilla eduskuntapuolueilla oli mahdollisuus päästä hallitukseen.

Hallitusohjelma neuvoteltiin Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen, Vihreän liiton ja RKP:n pohjalta. Ministerinsalkut jaettiin suhteessa Keskusta 8, Kokoomus 8, Vihreät 2 ja RKP 2 ministeriä. Pääministeriksi valittiin parlamentaarisen käytännön mukaisesti hallituksenmuodostaja, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Vanhasen II hallitus nimitti itsensä sinivihreäksi hallitukseksi.

Puolueiden valtuuskunnat ja eduskuntaryhmät päättivät hallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja ministereistään maanantaina 16. huhtikuuta 2007.^[26] Keskusta ilmoitti ministereidensä nimet 17. huhtikuuta. Eduskunta äänesti pääministeriksi Matti Vanhasen 17. huhtikuuta ja uuden valtioneuvoston pitäisi tulla nimitetyksi 19. huhtikuuta 2007.^[27]

Sauli Niinistöstä tuli eduskunnan puhemies. Seppo Kääriäinen valittiin 1. varapuhemieheksi Kanervan tilalle. Johannes Koskinen jatkoi 2. varapuhemiehenä.

Vaalien jälkeen, 4. toukokuuta, oikeusministeriön puoluerekisteristä poistettiin kahdeksan puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla, Liberaalit, Muutosvoimat Suomi, Suomen Isänmaallinen kansanliike, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Suomen Työväenpuolue ja Yhteisvastuu puolue [sic].^[28] Kuitenkin STP, Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla palasivat myöhemmin rekisteriin.

• Eduskuntavaaleissa 2007 kansanedustajiksi valitut
• Suomen vaalirahoitusskandaali 2008

• Ville Pernaa, Mari K. Niemi ja Ville Pitkänen (toim.): Mielikuvavaalit. Kevään 2007 eduskuntavaalien mediailmiöt. Kirja-Aurora, 2007. ISBN 978-951-29-3245-0.

• Lisää luettavaa aiheesta Nykyisten eduskuntapuolueiden vertailua on Wikiaineistossa
• Vaalit.fi − Eduskuntavaalit 2007 tulokset (Oikeusministeriö)
  • Kuntien sijoittuminen vaalipiireihin (pdf)
• Yleisradion eduskuntavaalisivusto
• Vaalimaatti 2007: Puolueiden vaali- ja periaateohjelmat, hakumahdollisuus (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto)
• Doria.fi − Eduskuntavaalit 2007, tilastokeskuksen julkaisu