Jeesus islaminuskossa

Jeesuksen hahmo esiintyy sekä islamissa että kristinuskossa. Uskontojen yhtäläisyyksiä ja eroja on selitetty kolmella tavalla. Muslimit ja historiakriittiset läntiset tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että yhtäläisyydet johtuvat uskontojen vähittäisestä kehityksestä joko niin, että islam muuntui kristinuskoksi, kuten muslimit uskovat tai niin, että jokin kristillinen lahko muuntui islamiksi. Useimmat länsimaiset tutkijat katsovat, että uskontojen yhtäläisyyksillä on vain lyhyt henkilöhistoriallinen taustansa profeetta Muhammedissa.

Islamin mukaan islam on ihmiskunnan alkuperäinen uskonto, ja kaikki Vanhan Testamentin profeetat Adamista alkaen olivat muslimeja, myös Jeesus. Profeettojen kirjat kuitenkin rappeutuivat ajan myötä, ja niiden tekstit vääristyivät. Näin kävi myös Jeesuksen kirjoittamalle "Evankeliumille" (injil). Kristinusko on vääristynyttä islamia, mikä selittää niiden yhtäläisyydet.^[1]

Länsimainen islamintutkimus omaksui 1800-luvulla islamiin kuuluvan käsityksen, että islaminuskon perusti Muhammed. Uskontojen yhtäläisyydet johtuisivat tällöin siitä, että Muhammed oli tutustunut juutalaisuuteen ja kristinuskoon joko kauppamatkoillaan tai Mekassa ja Medinassa ja saanut vaikutteita molemmista.^[2][3]

Kolmannen teorian esittää historiallis-kriittinen islamin tutkimus, joka on hyväksynyt jo keskiajalla vallinneen käsityksen islamista kristillisenä harhaoppina. Teorian mukaan islam oli aluksi itäisen kristillisyyden lahko, joka lopulta kehittyi itsenäiseksi uskonnoksi.^[4] Tämän teorian mukaan Koraanin vanhin osa edustaa kristillisen lahkon ajatuksia, ja siitä johtuu myös Jeesuksen esiintyminen Koraanissa. Koraani kertoo "Jeesuksen seuraajien" välille syntyneistä taisteluista, mikä voisi kuvata uskonnon jakautumista (Koraani 2:253).

Islamilainen profeettaparadigma

Islamilaisessa tulkinnassa Jeesus sulautuu osaksi sen profeettaparadigmaa. Jeesus ei ole Jumalan poika vaan yksi islamin profeetoista. Islamiin sisältyy Vanhan Testamentin pohjalta profeettoja koskeva oppi, jonka mukaan Jumala on lähettänyt yhä uusia profeettoja varoittamaan ihmisiä. Jeesus lasketaan osaksi tätä ketjua, johon myös Muhammed kuuluu sen viimeisenä lenkkinä.^[5]

Islamiin kuuluvan opin profeetoista esitti Ibn Ishaq 700-luvulla, ja tätä kadonnutta teosta on lainausten perusteella ennallistanut C.D. Newby.^[6] Ibn Ishaqin esikuvana olivat Mooseksen kirjat ja Vanhan Testamentin profeetat. Ishaqin profeettaopin mukaan islam oli ihmiskunnan alkuperäinen uskonto, josta ilmoittamaan oli lähetetty katkeamaton ketju profeettoja, Heitä oli yhteensä ollut 124 000 tai 144 000, joista 315 "apostoleita". Profeetoista vain 25 mainitaan nimeltä Koraanissa.^[7][8] Profeetat, joilla on myös kirja ovat "Jumalan lähettiläitä", ja heihin kuuluu Mooses (kirjana Toora), Daniel (kirjana Psalmit), Jeesus (kirjana Evankeliumi) ja Muhammed (kirjana Koraani). Profeetat on vuorollaan lähetetty varoittamaan ihmisiä ja julistamaan pelastusta, mutta vain osa ihmisistä koskaan uskoi heitä.^[6] Kaikki profeetat saarnasivat samaa oppia eli islamia, mutta alkuperäinen julistus vääristyi ajan myötä juutalaisuudessa ja kristinuskossa.^[9]

Jokaista kansaa varten oli oma profeettansa. Ainoastaan arabeilta sellainen puuttui, kunnes he Muhammedin myötä saivat profeettansa. Samalla profeettojen ketju tuli täyteen, joten Muhammed on heistä viimeinen. Muhammed ei luonut uutta uskontoa, vaan julisti samaa islamia kuin aiemmat profeetat Adamista alkaen. Islamin tärkeimmät varhaiset profeetat ovat Adam (Koraanissa 25 mainintaa), Nooa (33), Abraham (79), Mooses (136) ja Jeesus (23 mainintaa). Tärkein heistä on Muhammed, joka mainitaan Koraanissa vain neljä kertaa.^[10] Muslimit kuitenkin katsovat, että kun Koraanissa puhutaan "Jumalan lähettiläästä" (yli 300 kertaa) tarkoitetaan aina Muhammedia. Siinä missä aikaisempien profeettojen opetukset ja kirjat vääristyivät, Muhammedin välittämä Koraani säilyi ennallaan. Se on ikuisesti muuttumaton ja suojattu vääristämiseltä.^[11]

Islamin käsitys Jeesuksesta vastasi yleiskuvaa profeetasta: Jeesus oli varoittaja ja Jumalan (arab. الله‎, Allah) lähettiläs (rasul Allah), mutta ei itse jumalallinen. Hän ei kuollut ristillä, sillä sellainen ei sopinut profeettakuvaan. Muiden suurten profeettojen tapaan hän sai Jumalalta pyhän kirjan, evankeliumin (إنجيل, Injil), jonka sisältö kuitenkin vääristyi ajan mittaan.^[12] Jeesuksen kohdalla oletus omasta kirjasta syntyi ehkä siitä, että Syyriassa ei pitkään aikaan tunnettu erillisiä evankeliumeja, vaan ainoastaan niistä tehty yhdistelmä eli evankeliumiharmonia, joka tunnetaan nimellä Diatessaron. Sen kokosi 160-luvulla Tatianos Assyrialainen.^[13]

Länsimaisia käsityksiä

Useimmat islamin historian tutkijat pitävät islamilaista kuvausta pääosin luotettavana, vaikka sitä koskeva skeptisyys on lisääntynyt.^[14] Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että läntinen ja islamilainen kulttuuri ovat läheisiä toisilleen ja rakentuvat samalle perustalle.^[15] Islam sai vaikutteita Arabian niemimaalla esiintyneistä uskonnoista, ja vaikutteiden siirtyminen tapahtui varsinkin profeetta Muhammedin kautta.^[2] Vaikutteet näkyvät Koraanissa, joka on melko tarkasti Muhammedin sanelun tulosta.^[16] Ajan myötä kristilliset sisällöt islamissa lisääntyivät, kun islamiin kääntyneet kristityt toivat niitä mukanaan.^[17]

Historiallis-kriittiset tutkijat katsovat, että kristilliset vaikutteet islamissa vähenivät ajan myötä. Se näkyy esimerkiksi neitsyt Marian katoamisena hadith-perinteestä, vaikka hän on näkyvästi esillä hadith-kirjallisuutta vanhemmassa Koraanissa. Koulukunnan monet edustajat hylkäävät islamilaisen kertomuksen uskontonsa synnystä.^[4] Saksalaisen Inarah-projektin tutkijat, kuten Christoph Luxenberg ja Volker Popp ovat esittäneet teorian, jonka mukaan muhammadismi olisi vasta kalifi Abd al-Malik ibn Marwanin (685–705) mukanaan tuoma termi. Sana "Muhammed" esiintyy ensimmäisen kerran al-Malikin Iranissa lyömissä kolikoissa.^[18] Sillä ei kuitenkaan olisi tarkoitettu profeetta Muhammedia, vaan muhammad oli Jeesuksen kunnianimi, arabiaksi "ylistetty".^[19] Kalifi al-Malik olisi omaksunut Jeesukseen liittyvän kultin, jonka keskukseksi hän rakensi Jerusalemiin Kalliomoskeijan vuonna 691. Temppelin friisiteksti kertoi al-Malikin teologian perussanoman, joka korosti sitä, että Jeesus ei ollut Jumalan poika.^[20] Jeesus olisi pysynyt islamiksi kehittyvän arabikristillisyyden tärkeimpänä hahmona, joka väistyi taka-alalle vasta abbasidivallankumouksen myötä vuoden 750 jälkeen.^[21] Tällöin esiin noussut arabiprofeetta Muhammed olisi syntynyt varhaisten muhammad-tekstien kansanomaisen väärinluennan tuloksena.^[22] Jeesuksen tärkeämpää asemaa Koraanissa profeetta Muhammediin verrattuna osoittaisi se, että hänet mainitaan nimeltä useammin kuin Muhammed.^[23][24]

Islamin vanhinta kerrosta edustavan Koraanin antama kuvaus Jeesuksesta on suppea. Se koostuu irrallisista katkelmista, joita löytyy eri suurista. Koraanin esittämät asiat löytyvät myös kristillisistä teksteistä, kuten Diatessarronista, Tuomaan lapsuusevankeliumista  sekä Jaakobin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumeista.^[25] Koraanin Jeesus-kuva sopii yhteen Lähi-idässä esiintyneiden kristillisten käsitysten kanssa, joissa Jeesusta ei pidetty Jumalan poikana eikä hänen ristiinnaulitsemistaan tunnustettu.

Koraanissa Jeesus ei ole Jumalan poika vaan vanhatestamentillinen profeetta, joka vahvistaa Abrahamin ja Mooseksen sanomat, tuo mukanaan "selkeät todisteet", on tullut vahvistamaan Tooran ja Evankeliumin ja kehottaa tottelemaan itseään. Jeesus on Jumalan lähettiläs (rasul Allah) (Koraani 4:171), Messias (al-Masih) (Koraani 3:45), ja Jumalan palvelija (abd Allah) (Koraani 19:30). Häntä ei ristiinnaulita, vaikka siltä näyttää (5:157), vaan korotetaan taivaaseen, josta hän ylösnousemuksen päivänä tulee tuomitsemaan (4:159). Jeesus saa näin ollen myös eskatologisen roolin lopun aikojen Messiaana, kuten kristinuskossakin.

Jeesus teki Koraanin mukaan ihmeitä. Hän puhuu jo kehdossa, herättää savilinnun henkiin, parantaa sokeita ja spitaalisia ja herättää kuolleita (3:49). Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen laskeutuu pöytä taivaasta (5:114), mikä näyttää viittaukselta pääsiäisateriaan. Kaikkein yksityiskohtaisimmat tarinat Jeesuksesta keskittyvät Raamatusta tuttuun Marian ilmestykseen. Myös Jeesuksen syntymä kuvataan tavallista tarkemmin.

Vakiintuneen käsityksen mukaan Koraanissa esiintyvä "Jumalan lähettiläs" on aina Muhammed. Tälle ei kuitenkaan ole ilmeistä perustetta itse tekstissä, sillä myös Mooses ja Jeesus ovat Jumalan lähettiläitä ja esiintyvät Koraanissa Muhammedia useammin.

Jaakko Hämeen-Anttila on tehnyt islamin Jeesus-kuvasta tutkimuksen, jossa hän kuvannut asiaa paitsi pyhien kirjoitusten myös muiden keskiajan islamilaisten kirjoitusten pohjalta.^[26]

Syntymä

Muslimit uskovat Marian kautta tapahtuneeseen neitseestä syntymään, josta kerrotaan useissa Koraanin kohdissa. Koraanin tarinassa enkeli ilmestyy Marian eteen ilmoittamaan lahjastaan, pyhästä pojasta.

»Hän sanoi: ”Herrasi on lähettänyt minut antamaan sinulle puhtaan pojan.” Maria kysyi: "Kuinka minä voisin saada pojan, vaikka yksikään ihminen ei ole koskenut minuun enkä ole tehnyt huorin?” Hän vastasi: ”Näin sanoo Herrasi: 'Se on Minulle helppo.' Me annamme hänet sinulle merkiksi ihmisille ja armomme osoitukseksi.” Näin oli päätetty.»
(Koraani 19:19-21, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Henki, joka nähtävästi oli enkeli Gabriel puhalsi Mariaan siten, että tämä tuli raskaaksi (21:91; 66:12).^[27]

»Mainitse myös se nainen, joka pysyi siveänä. Me puhalsimme häneen henkemme ja teimme hänestä ja hänen pojastaan merkin kaikille ihmisille.»
(Koraani 21:91, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanissa Joosefia ei mainita nimeltä. Myöhempi selitysperinne tuntee Joosefin Marian kihlattuna, mikä tarina on kristillistä alkuperää. Erään tarinan mukaan juutalaiset sanoivat Marian tulleen raskaaksi huorinteosta, jolloin Joosef pakeni kihlattunsa kanssa. Matkalla Joosefin mieleen tuli surmata Maria, mutta enkeli Gabriel saapui ja sanoi: ”Tämä on aiheutunut pyhästä hengestä.” Joosef muutti mielensä.^[28]

Koraani hylkää ajatuksen, että neitseellisen syntymän myötä Jeesus olisi jumalallinen. Juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon mukaan myös ensimmäinen ihminen Aadam syntyi ilman isää ja äitiä, eikä hän siitä huolimatta ollut Jumala.

»Jeesus on Jumalan edessä samanarvoinen kuin Aadam, jonka hän loi tomusta ja sanoi: ”Ole”, ja Aadam oli.»
(Koraani 3:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanissa Marian isä on Imran (arab. عمران‎), jonka mukaan on nimetty Imranin perheen suura. Hänen vastineensa Raamatussa on Amram.^[29] Jeesuksen äiti Maria on Koraanin arvostetuimpia naisia ja ainoa, jonka mukaan on nimetty kokonainen suura, Marian suura.

Koraani sekoittaa Jeesuksen äidin Marian Aaronin ja Mooseksen sisareen Mirjamiin, jolloin Jeesus muuttuu Mooseksen aikalaiseksi 1200 vuoden päähän: ”Aaronin sisar, ei isäsi ollut paha mies eikä äitisi tehnyt huorin” (19:28). Jae on tulkittavissa niin, että Koraani hyväksyy kristillisen opin myös neitsyt Marian neitseellisestä syntymästä.

Ihmeteot

Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet. Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta^[30] ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot. Jotkin lapsuustarinat ovat samaa lähtöä kuin Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Tuomaan lapsuusevankeliumi, jonka kertomusten alkuperä on Intiasta.^[31]

»Kerrotaan, että Jeesus potkaisi ohi kulkiessaan maassa lojuvaa pääkalloa ja sanoi: ”Puhu Jumalan luvalla.” Se vastasi: ”Sinä Jumalan henki, olin kerran kuningas. Istuessani kruunu päässä kuninkuudessani, joukkojeni ja palvelijoitteni ympäröimänä kuninkaallisella valtaistuimellani näin kuoleman enkelin. Jokainen jäseneni menetti voimansa ja sieluni lähti hänen luokseen. Kunpa kaikki nuo joukot olisivat olleet poissa ja kunpa olisin elänyt yksinäisyydessä seuraa vailla!”»

Jeesuksen ihmeteoista suosituimpia ovat islamilaisessa kirjallisuudessa olleet henkiinherättämiset.^[31] Jeesus saattoi herättää kuolleen henkilön, jotta hän kertoisi, kuinka tuonpuoleisessa tuomitaan tämänpuoleiset teot. Tämän jälkeen osa henkiin heränneistä jatkoi elämäänsä ja sai jopa lapsia, mutta osan Jeesus komensi takaisin kuolleiksi.^[31]

Ihmekertomusten juuret ovat usein kristillisessä kirjallisuudessa, mutta islamilaisessa kirjallisuudessa ne alkoivat elää omaa elämäänsä.^[31] Aineksia on lainattu eri lähteistä ja sijoitettu Jeesuksen elämään. Islamilaisessa kirjallisuudessa esitetään, että Jeesus oli Jumalalle alisteinen ja ihmeteot tapahtuivat aina Jumalan luvalla.^[31]

Opetukset, saarnat ja rukoukset

Jeesus esiintyy islamilaisessa kirjallisuudessa viisaana opettajana. Hän opettaa opetuslapsiaan niin sanoilla kuin teoilla. Monet Jeesuksen opetuksista ovat peräisin kristillisestä kirjallisuudesta, kuten esimerkiksi kirjanoppineiden moittiminen ja vertaus, kuinka hedelmistään puu tunnetaan.^[32][33]

»Jeesuksen kerrotaan sanoneen: Oppineita on kolmenlaisia. Yksi tuntee Jumalan ja Hänen käskynsä. Toinen tuntee Jumalan mutta ei Hänen käskyjään. Kolmas tuntee Jumalan käskyt mutta ei Häntä itseään.»

Koraani takaa Jeesukselle tärkeän aseman islamissa, mutta toisaalta kristinuskon keskittyminen Jeesuksen ympärille on monimutkaistanut asiaa.^[33][34] Joissakin teksteissä Johannes Kastaja on nostettu jopa Jeesuksen yläpuolelle ja näin korostettu Jeesuksen asemaa vain ihmisenä. Jeesuksen opetuspuheilla ei ole samanlaista asemaa kuin Koraanilla tai profeetta Muhammadin puheilla.^[33]

Islamilaisessa kirjallisuudessa Jeesuksen saarnat ja rukoukset koostuvat erilaisista katkelmista. Osa on lähes suoria käännöksiä evankeliumeista tai sieltä täältä poimittuja katkelmia, jotka on koottu yhteen.^[35] Kuuluisin vastaava kokoelma on Vuorisaarna, jossa eri evankeliumit sijoittavat vuorisaarnan opetuksia Jeesuksen eri elämän vaiheisiin. Tärkeintä niin kristityille kuin muslimeillekin oli koota opetukset yhteen.^[35]

»Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Totisesti minä sanon teille: puu kasvaa ja kukoistaa maassa taivaasta lankeavan sateen voimalla. Samoin sydän näkee kulkea oikeaan viisauden valossa.»

Joidenkin islamilaisten tekstien tarkoituksena on ollut osoittaa, että Jeesus ennakoi profeetta Muhammadin tuloa. Uuden uskonnollisen tekstin sijoittaminen vanhemman hahmon suuhun ei ollut harvinaista antiikin ja keskiajan maailmassa.^[35]

Askeetti

Jeesus on islamilaisessa kirjallisuudessa lempeä, mutta itseään kohtaan ankara. Jeesuksen paasto, kilvoittelu ja kamppailu Paholaista vastaan ovat toistuvia teemoja. Islamin Jeesus-kuvaan ovat vaikuttaneet Syyrian ja Egyptin kristillisyyden askeettinen perinne.^[36] 600-luvun keskivaiheilla kalifi Muawija esiintyi Damaskoksessa Johannes Kastajan kultin suojelijana. Johannes Kastaja oli Raamatun mukaan askeetti, joka pukeutui eläinten nahkoihin ja söi heinäsirkkoja. Jeesus esiintyy islamilaisessa tarinoissa samanlaisena askeettina, mikä viittaa näiden hahmojen sekoittumiseen keskenään:^[37]

»Jeesus tapasi pukeutua karvavaatteisiin ja syödä puiden lehtiä. Hän ei hakenut turvaa talosta eikä hänellä ollut perhettä tai omaisuutta. Hän ei varastoinut mitään huomista varten. Toiset sanoivat, että hänen äitinsä kehräsi ja hän eli äitinsä ansiosta.»

Islam suhtautuu epäluuloisesti askeettisuuteen.^[36] Profeetta Muhammad otti itselleen monia vaimoja, ja ramadanin paastokuukauden öinä jokaisen muslimin velvollisuus on syödä.^[36] Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä hän kuitenkin seuraa Muhammedin sunnaa, ottaa vaimon ja saa lapsia.^[38] Jeesuksen askeettisuus näkyy myös epäluulona omaisuutta, rikkaita ja hallitsijoita kohtaan, kun taas islam suhtautuu omaisuuden hankkimiseen myönteisesti.^[36]

Jeesuksen arvot poikkeavat profeetta Muhammadin arvoista, mutta siitä huolimatta islamilainen kirjallisuus on säilyttänyt Jeesuksen askeettina ja naimattomana vaeltajana lopun aikoihin saakka, jolloin myös Jeesus esiintyy puhdasoppisena muslimina. Jeesus saarnaa pyhän sodan sijasta rauhaa ja kehottaa kääntämään lyöjälle toisenkin posken.^[36]

Korottaminen taivaaseen

Koraani kiistää Jeesuksen kuolleen ristillä.^[39] Koraanissa todetaan, että ainoastaan näytti siltä, että Jeesus olisi ristiinnaulittu. Islamilainen kirjallisuus esittää useita vaihtoehtoja sille, kenet ristiinnaulittiin Jeesuksen sijasta. Osa kirjoittajista uskoo, että Jumala muutti Juudas Iskariotin tai Simon Kyreneläisen näyttämään Jeesukselta johtaakseen vangitsijat harhaan. Joidenkin tarinoiden mukaan yksi epäonninen vangitsija joutuikin itse vangituksi ja ristiinnaulituksi, sillä hänen ulkonäkönsä muuttui kesken etsinnän Jeesuksen näköiseksi. Useimmat muslimit uskovat, että Jumala nosti Jeesuksen elävänä taivaaseen, kun taas osa oppineista uskoo, että hänet todella pelastettiin, mutta hän kuoli ennen ylösnousemustaan.

»ja sanoivat: ”Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään” – mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas.»
(Koraani 4:157–158, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jeesuksen korottaminen taivaaseen seuraa kristillistä käsitystä. Ajatus Jeesuksen sijaiskärsijästä ei ole vieras varhaisessa kristillisessä gnostilaisuudessa. Suuntaus näki aineen pahana ja sen tähden Jeesus ei olisi voinut ottaa ruumista. Joissakin gnostilaisissa teksteissä Jumala muutti Juudaksen Jeesuksen näköiseksi ja laittoi hänet ristille.^[40]

Islamilaisessa hadith-kirjallisuudessa Jeesus on ennen muuta eskatologinen hahmo, joka nousee esiin maailmanlopun koittaessa.^[41] Jeesuksen korostettu rooli tässä vaiheessa saattaa olla perua kalifi Abd al-Malikin apokalyptisesta Jeesus-kultista, jossa pian tulevaa maailmanloppua odotettiin tapahtuvaksi Jerusalemissa, minne sitä varten oli rakennettu Kalliomoskeija.

Jeesuksen asema lopun aikojen ruhtinaana vastaa kristillistä käsitystä, mutta on saanut paljon uusia kerroksia. Jeesus ei tule tuomitsemaan ihmisiä Viimeisellä Tuomiolla, vaan tulee sotimaan Antikristusta vastaan. Jeesuksen rinnalle ilmestyy myös toinen messiaaninen hahmo, Mahdi. Näin islamilaisessa eskatologiassa on rinnakkain kaksi messiaanista sankaria.^[42]

»Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua.»

Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen, maanjäristykset, auringon nouseminen lännestä ja yleinen tapojen turmelus. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Šiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä.

Jeesus palaa nyt maan päälle sotimaan yhdessä Mahdin kanssa muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa. Jeesuksen paluu tapahtuu perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana. Jeesus surmaa Antikristuksen, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole.^[43][44] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus tuomitsee ihmisiä islamin lain, šarian, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia^[45]. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.^[46]

»Muhammad on sanonut: Jumala lähettää Jeesuksen, Marian pojan, hahmossa joka muistuttaa Urwa bin Mas'udia. Jeesus etsii Antikristuksen ja surmaa hänet. Tämän jälkeen kuluu seitsemän vuotta, joiden aikana kenenkään kahden ihmisen välillä ei ole vihamielisyyttä.»

Islamilaisen eskatologian vaiheita

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Mahdi ilmestyy islamilaiseen teologiaan myöhään.^[34] Šiialaisten keskuudessa kehittyi näkemys poliittisesta hahmosta, Jumalan johdattamasta Mahdista, joka nostaisi šiiat valtaan. Moni kapinajohtaja esiintyikin Mahdin puolesta tai itse Mahdina. Alun perin odotus Mahdiin liittyi lähitulevaisuuteen eikä maailmanloppuun.^[34] Kätkeytyneen imaamin viipyminen aiheutti sen, että hänet siirrettiin lopun aikoihin. Mahdi ymmärrettiin Muhammadin sukuun kuuluvaksi messiaaksi ja näin Jeesus osittain syrjäytettiin. Jotkut oppineet, kuten Javed Ahmad Ghamidi (s. 1951) ja Amin Ahsan Islahi (1904–1997), ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen toisen tulemisen. Jeesuksen asema on Hämeen-Anttilan mukaan saanut tukea islamin sisäisistä kiistoista. Sunni-muslimit kaventavat Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun aikojen sankarina.^[42]

Koraanin antama kuva kolminaisuusopista vaikuttaa edelleen siihen, millaiseksi kristinuskon kolminaisuus ymmärretään islamilaisessa maailmassa. Muslimit luulevat usein virheellisesti, että kristityt palvovat Jumalan, Jeesuksen ja Marian muodostamaa kolminaisuutta.^[47]

»Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?", Jeesus vastaa: "Jumala varjelkoon minua! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet."»
(Koraani 5:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Käsitys on vieras kristityille teologeille, sillä pyhän kolminaisuuden muodostavat Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Toisaalta käsitys on lähellä silloista kristillistä kansanuskoa, jossa Marian asemaa korostettiin. Esimerkiksi Muhammadin ajan Etiopiasta tunnetaan laaja Mariaa ylistävä runous.^[48]

Useimpien kristillisten suuntausten opeissa Jeesus on Jumalan poika ja osa pyhää kolminaisuutta. Islamin käsityksen mukaan kristittyjen kolminaisuusoppi on monijumalaisuutta eli polyteismia. Kristinuskon mukaan kyse on yhdestä, kolmiyhteisestä Jumalasta. Erimielisyys ei ole pelkkä väärinkäsitys, sillä muslimien näkemys kristinuskon monijumalaisuudesta on tärkeä opinkappale islamin oman identiteetin kannalta. Se ilmensi jo 600-luvulla arabikalifaatin vastakkaisuutta Bysanttiin ja sen edustamaan uskontoon.

Vaikka islamissa korostetaan, että Jeesus ei ole Jumalan poika, Koraanissa on kuitenkin melkein sama tarina kuin evankeliumeissa Marian raskaaksi tulosta. Koraanissa Jeesus sai alkunsa, kun henki, joka ilmeisesti oli enkeli Gabriel, puhalsi Marian raskaaksi. Koraani joka tapauksessa kieltää Jeesuksen jumalallisuuden useassa suurassa.

»He sanovat: ”Jumala on valinnut itselleen lapsen.” Jumala varjelkoon meitä! Hänellehän kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa, ja kaikki nöyrtyvät Hänen edessään.»
(Koraani 2:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Hän on taivaan ja maan luoja. Kuinka Hänellä olisi lapsia, vaikka Hänellä ei ole puolisoa? Hän on luonut kaiken ja Hän on Kaikkitietävä.»
(Koraani 6:101, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki Hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme”, vaan lopettakaa, se on parasta teille. Jumala on yksi jumala. Jumala meitä varjelkoon! Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies.»
(Koraani 4:171, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sanan alkuperä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Koraanin termi Isa eroaa termeistä, joita kristityt käyttävät viitatessaan Jeesukseen. Suomenkielinen nimi Jeesus tulee latinan sanasta Iēsus, joka perustuu kreikan sanaan Iēsoûs (kreik. Ἰησοῦς). Tämä puolestaan on transkriptio alkuperäisestä arameankielisestä nimestä, Jēšūa‘ (ישוע), joka taas on kehittynyt Vanhan testamentin hepreankielisestä muodosta J^ehōšūa‘ (יהושע). Nimen alkuperäinen merkitys on ”Jahve pelastaa”. Myös arabiankieliset kristityt käyttävät arameasta johdettua nimimuotoa Yasū‘ (يسوع).

Koraanin Jeesuksesta käyttämästä nimestä Isa on eri käsityksiä.

• Ensimmäisen käsityksen mukaan nimen alkuperäiset juurikonsonantit j-š-‘ on käännetty jonkin syyn takia takaperin muotoon ‘-s-y, jotka ovat arabiankielisen ‘Īsān taustalla. Tämän teorian tukena on ollut se, että ”muinaisessa Mesopotamiassa tietyt jumalalliset nimet kirjoitettiin yhdellä tapaa ja lausuttiin toisella; esimerkiksi EN-ZU luettiin ZU-EN”.
• Toinen käsitys on, että ”juutalaiset kutsuivat Jeesusta Esauksi (hepr. ‏עשו‎, ‘Ēśāw) vihasta ja että Muhammad oppi tämän nimen heiltä ymmärtämättä, että se oli loukkaus”. On sanottu, että arabian kielen Esau kirjoitettiin ‘Īsū, ja tämä saattaa olla muuttunut muotoon ‘Īsā muistuttaakseen Koraanin nimiä, jotka loppuvat -ā:han. Tätä käsitystä vastaan puhuu se, ettei ole todisteita siitä, että juutalaiset olisivat kutsuneet Jeesusta Esauksi. Lisäksi Muhammad arvosteli juutalaisia siitä, että he loukkasivat Jeesuksen äitiä.^[49] Todennäköisesti myös ne kristityt, jotka olivat Muhammadin tuttavia, olisivat kertoneet hänelle, että nimi oli loukkaava.
• Kolmannen käsityksen mukaan Koraanissa käytettiin muotoa Isa, jotta se muistuttaisi Musaa (Mooses), sillä nimet esiintyivät joskus pareina. Muita esimerkkejä nimipareista ovat Talut ja Jalut (Saul ja Goljat) sekä Ya’juj ja Ma’juj (Gog ja Magog).
• Viimeisimmän käsityksen mukaan Arabian kristityt olivat johtaneet termin Isa syyrialaisesta muodosta Ješu‘ tai Išu‘. Näissä sanoissa ain-konsonantti tosin on sanan lopussa eikä ‘Īsān tapaan sanan alussa. Joissakin manikealaisissa teksteissä on kuitenkin todisteita siitä, että sananloppuinen ain on kadonnut hepreasta lainatuista sanoista.

Jeesuksen eri nimet Koraanissa

• kalimatu-llah tarkoittaa ”Jumalan sanaa”.^[50]
• ruhun minhu tarkoittaa ”henki Hänestä”.^[51]
• al-Masih tarkoittaa ”Messiasta”, mainittu 11 kertaa.
• nabi tarkoittaa ”profeettaa”.^[52]
• rasul tarkoittaa ”sanansaattajaa, Jumalan apostolia”.^[53][54]
• ibn Maryam, Isa ibn Maryam tarkoittaa "Marian poikaa" tai ”Jeesusta, Marian poikaa”, mainittu 33 kertaa. Tämä ilmaisu esiintyy vain kerran evankeliumeissa.
• min al-muqarrabin tarkoittaa ”niiden joukossa, jotka ovat lähellä Jumalaa”.^[50]

• Jeesus
• Jeesuksen historiallisuus
• Kristinuskon vaikutus islamiin
• Islamin profeetat
• Barnabaan evankeliumi
• Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006a. ISBN 951-607-330-1.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006b. ISBN 951-662-924-5.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Verlag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
• Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.
• Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio.
• Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
• Newby, G. D.: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989.
• Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1.

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeesus islaminuskossa Wikimedia Commonsissa

• Jeesus islaminuskossa