Kommunistinen puolue
Kommunistinen puolue tai kommunistipuolue[1] on organisoitunut joukkojärjestö, joka pyrkii muuttamaan yhteiskunnan kapitalistisesta sosialistiseksi ja lopulta kommunistiseksi.[2] Puolueiden periaatteet kehittivät Karl Marx ja Friedrich Engels ja niitä muokkasivat Vladimir Lenin ja Josif Stalin.[3][1]
Historia
Venäjä oli ensimmäinen valtio, jossa kommunistit pääsivät valtaan (1917). Vuonna 1918 bolševikit vaihtoivat nimensä Venäjän kommunistiseksi puolueeksi. Nimi valittiin sen takia, että pyrittiin irrottautumaan Toisen internationaalin sosialisteista, jotka olivat tukeneet porvarihallituksia ensimmäisen maailmansodan aikaan.[2]
Neuvostoliitto dominoi kommunistista maailmaa toisen maailmansodan loppuun saakka. Jugoslavia haastoi tämän hegemonian 1948 ja myöhemmin he alkoivat kokeilla markkinasosialismia 1960-luvulla[4][5]. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko tapahtui 1950- ja 1960-luvuilla.[2]
Järjestörakenne
Kommunistiset puolueet jakoivat usein samankaltaiset järjestörakenteet. Korkeinta päätöksentekoelintä kutsuttiin useimmiten politbyrooksi ja siinä oli pieni määrä virka-asemaltaan korkeimpia puolueen edustajia. Useimmiten politbyroo tapasi viikoittain puhemiehen johdolla keskustellakseen korkean tason linjavedoista. Suurempi komitea, jota useimmiten kutsutaan keskuskomiteaksi, sisälsi korkeampia johtajia valtion ministeriöistä; armeijasta, poliisista ja puolueesta itsestään. Näiden korkeiden elinten alaisena oli erillinen hallinnollinen hierarkia, jolla oli täyspäiväisiä puolueen työntekijöitä, jotka jaettiin erilaisiin osastoihin pääkaupungissa, paikallistasolla ja sen välimaastoissa. Puolueen jäseniltä perittiin jäsenmaksu ja he olivat puolueen direktiivien alaisuudessa solussa (paikallistason organisaatio), joita sijoitettiin tehtaisiin ja muille työpaikoille. Kommunistiset puolueet poikkeuksetta käyttivät henkilöstöänsä ydinjoukkona muun yhteiskunnan hallitsemiseen. Neuvostoliitossa henkilöt, jotka nimitettiin tärkeisiin virkoihin piti käydä puolueen virkailijoiden seulan läpi. Tätä prosessia kutsuttiin nomenklaturaksi. Tämä järjestelmä kopioitiin läpikotaisin kommunistiseen maailmaan.[6]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Osa kommunistisista puolueista on selvinnyt Neuvostoliiton romahduksesta (1991), mutta niiden poliittinen merkitys on vähentynyt.[7][2][8][9] Kuuban kommunistinen puolue on edelleenkin vallassa, kuten on periytyvä Pohjois-Korean puolue.[2] Kovan linjan kommunistipuolueet jatkoivat toimintaansa Ranskassa, Kreikassa ja Portugalissa. Kylläkin niillä on melko vähän edustajia ja vaikutusvaltaa lainsäätävissä elimissä. Aikanaan mahtava Italian kommunistinen puolue hajosi kahtia ja suurempi jäljelle jääneestä irtisanoutui marxilaisesta politiikasta.[8]
Suomessa toimii vuonna 2017 kaksi rekisteröityä kommunistista puoluetta: Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) sekä Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue (KTP).
Kommunistiset puolueet on lainsäädännöllä kielletty Virossa, Indonesiassa, Iranissa, Latviassa, Liettuassa, Myanmarissa, Puolassa, Romaniassa, Etelä-Koreassa,[10][11] Ukrainassa,[12] Georgiassa ja Unkarissa.
Maailman suurin kommunistinen puolue on Kiinan kommunistinen puolue, joka hallitsee Kiinan kansantasavaltaa. Maailman suurin ei-hallitseva kommunistinen puolue on ollut Indonesiassa: Indonesian kommunistinen puolue (Partai Komunis Indonesia)[13].
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kommunistinen puolue Wikimedia Commonsissa
