Bolševikit

Bolševikit (ven. большевики; myös bolsevikit^[1]) olivat Vladimir Leninin johtama ryhmä Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa ja sittemmin oma puolueensa. Sosiaalidemokraattien toinen ryhmä tunnettiin nimellä menševikit. Sanat tulevat venäjän enemmistöä (bolšinstvo) ja vähemmistöä (menšinstvo) tarkoittavista sanoista.^[2] Kommunismin leniniläistä haaraa kutsutaan bolševismiksi.^[3]

Sosiaalidemokraattinen puolue perustettiin 1898 Minskissä yhdistämään Venäjän vasemmistoryhmät. Toisessa puolue­kokouksessaan 1903 puolue jakautui kahteen kilpailevaan ryhmään. Leninin päämääränä oli kehittää puolueesta pienen vallankumouksellisen ryhmän puolue, ja hän vastusti eurooppalaisten sosialististen puolueiden suuren jäsenmäärän mallia. Leninin ryhmä itse asiassa hävisi kiistan, mutta sen jäseniä nimitettiin bolševikeiksi, koska he olivat voittaneet äänestyksen Iskra-lehden toimittajakunnan kokoonpanosta. Ryhmien väliset todelliset voimasuhteet olivat varsinkin alkuun epäselvät, koska monet puolueen jäsenet eivät halunneet valita osapuolten välillä.

Bolševikit järjestivät Prahassa vuonna 1912 sosiaalidemokraattien puoluekonferenssin, jonne ei kutsuttu suurinta osaa menševikeistä. Kokoukseen saapui lopulta 18 edustajaa, joista 16 oli bolševikkeja. Prahan konferenssi ilmoitti itsensä oikeutetuksi päättämään koko puolueen asioista, ja se valitsi mm. uuden keskuskomitean. Huhtikuussa alkoi ilmestyä bolševikkien lehti Pravda.^[4] Tästä lähtien ryhmä tunnettiin nimellä Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (bolševikit).^[5] Venäjän parlamentissa, valtioduumassa bolševikit muodostivat sosiaalidemokraateista erillisen ryhmänsä seuraavana vuonna.^[6]

Virallisesti bolševikit erosivat sosiaalidemokraateista ja muodostivat oman puolueensa helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917.^[7] Lenin vaati, että oli heitettävä pois "likapyykki" ja lakattava kutsumasta itseään sosialidemokraateiksi, mitä nimitystä käyttivät myös II Internationaalin puolueet ja menševikit, jotka pettureina olivat tahrineet ja häväisseet tämän nimen. Marxin ja Engelsin "Kommunistien liiton" esimerkin pohjalta bolševikkien tuli kutsua itseään kommunisteiksi.^[8] Marraskuun 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikit muuttivat maaliskuussa 1918 puolueen nimen muotoon Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit)^[9], jolloin myös puolueen jäseniä alettiin kutsua kommunisteiksi.

Alkuaikojen bolševikkeihin kuului paljon juutalaisia, joita oli noin 16 %.^[10]

Neuvostoliiton muodostamisen myötä nimeksi muuttui vuonna 1925 Yleisliittolainen kommunistinen puolue (bolševikit)^[11] ja 1952 Neuvostoliiton kommunistinen puolue.