Korjo-saram
Korjo-saram (kor. 고려사람, Goryeo saram, ven. Корё сарам, Korjo saram, ukr. Корьо-сарам, koro-saram, uzb. Koryo-saram) on nimitys entisen Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton alueille muuttaneista korealaistaustaisista henkilöistä ja näiden jälkeläisistä. Nimitys korjo-saram tarkoittaa koreaksi sananmukaisesti "korealaista ihmistä".[1]
| Korjo-saram | |
|---|---|
| Väkiluku | noin 500 000 |
| Asuinalueet |  Uzbekistan Venäjä Ukraina (jopa 40 000) Kazakstan Turkmenistan Tadžikistan |
| Kielet | korjo-mar, paikalliset kielet |
| Uskonnot | kristinusko, buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, ateismi |
_at_2018_Summer_Youth_Olympics_by_Sandro_Halank%E2%80%93011.jpg)
_2017.png)
Historia
Joseon-dynastian luhistuessa suuri joukko korealaisia muutti rajan toiselle puolelle Venäjälle paremman elämän toivossa. Venäjälle pakeneminen oli monille ainoa vaihtoehto, sillä Qing-dynastian viranomaiset olivat sulkeneet Kiinan vastaisen rajan. Venäjällä korealaiset alkoivat viljelemään riisiä ja kalastamaan, mikä osoittautui menestykseksi.[2]
Stalinin valtaannousun jälkeen Neuvostoliitossa aloitettiin kaikenlaisten "ei-toivottujen" kansojen karkottamiset. Korjo-saramit, joista tällöin alettiin käyttää myös nimitystä neuvostokorealaiset, olivat ensimmäisten karkotettujen joukossa 1930-luvulla. Monien muiden vähemmistöjen tavoin nämä karkotettiin Keski-Aasiaan, erityisesti Uzbekistanin neuvostotasavaltaan. Arviolta noin 172 000 korealaistaustaista henkilöä karkotettiin syytettynä Japanin hyväksi vakoilemisesta.[3] 1970-luvulla Neuvostoliitto poisti joitakin liikkumisrajoituksia, minkä johdosta korjo-saramit levittäytyivät Uzbekistanin ulkopuolelle.[4]
Nykyään
Kaiken kaikkiaan korjo-sarameita arvioidaan olevan puolisen miljoonaa. Suurempia keskittymiä on Uzbekistanissa, Kazakstanissa ja Ukrainassa.[2]
Perinteisesti korjo-saramit ovat harjoittaneet samoja uskontoja kuin korealaisetkin Korean niemimaalla: buddhalaisuutta, kungfutselaisuutta ja taolaisuutta. Venäjälle muuttaneiden keskuudessa myös ortodoksisuus on saanut käännynnäisiä. Neuvostoaikoina syntyneet ja eläneet ovat usein olleet ateisteja. Neuvostoliiton romahdettua Etelä-Koreasta saapuneet protestanttiset lähetyssaarnaajat ovat levittäneet suuntausta korjo-saramien keskuudessa esim. Tadžikistanissa.[5]
Vuonna 2007 julkaistiin Y. David Chungin ja Matt Dibblen ohjaama dokumenttielokuvat Koryo Saram - The Unreliable People, joka käsittelee kyseisen ihmisryhmän historiaa.[1]
Osa korjo-sarameista puhuu omaa korean kielen murretta korjo-maria.[6] Se perustuu suurilta osin Pohjois-Koreassa puhuttuun hamgyongin murteeseen.[5]
Uzbekistanin korjo-saramit
Suurin osa seuraa edelleen ainakin osittain perinteistä korealaista kuukalenteria ja viettää perinteisiä juhlapyhiä. Korjo-saramien karkotuksesta 1930-luvulla nimenomaan Uzbekistaniin johtuu myös se, että maassa syödään edelleen nimenomaan korealaistyyppistä riisiä.[4]
Ukrainan korjo-saramit
Neuvostoliiton romahdettua kymmeniä tuhansia korjo-sarameita pakeni Uzbekistanista ja muutti Ukrainaan, erityisesti maan eteläosiin.[7] Erityisesti Apostoloven kaupungissa on merkittävä korjo-saramien keskittymä. Assimilaatiosta huolimatta monet korjo-saramit ovat alkaneet elvyttää kieltään ja kulttuuriaan Ukrainassa. Maassa järjestetään vuosittainen Koreada-festivaali, jossa juhlitaan Ukrainan korealaisia.[3]
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Ukrainassa arvioitiin olevan 20 000 – 40 000 korjo-saramia, joista noin 15 000 on paennut maasta sodan alettua. Pakolaisten kohdemaita ovat muiden ukrainalaisten tavoin olleen mm. Puola ja Romania.[8]
Venäjän korjo-saramit
Venäjällä asuvia korjo-sarameita on joutunut osittaisen liikekannallepanon kohteeksi Venäjällä, minkä vuoksi osa heistä on paennut maasta.[9]
Etelä-Korean suhtautuminen
Etelä-Korean maahanmuuttoviranomaiset ovat laskeneet ulkokorealaisiksi sellaiset henkilöt, joiden vanhemmista tai isovanhemmista vähintään yhdellä on ollut Korean tasavallan kansalaisuus. Siksi neljännen polven korjo-saramit eivät kuulu kyseiseen kategoriaa, ja mikäli nämä ovat saapuneet maahan esimerkiksi vanhempiensa mukana perheviisumilla, heidän tulee lähteä maasta täyttäessään 19 vuotta tai hankkia oma viisumi.[10] Etelä-Koreaan muuttavat korealaistaustaiset henkilöt, niin entisen Neuvostoliiton alueelta kuin Kiinastakin, voivat hakea niin sanottua H-2-viisumia, joka oikeuttaa tekemään pienipalkkaisia töitä, joita maan kansalaiset eivät juurikaan halua tehdä.[11]
Etelä-Korea otti maaliskuussa 2022 vastaan 30 korjo-saramia, jotka pakenivat sotaa maahan. Nimetön viranomainen kertoi tuolloin, että valtion tavoitteena oli ottaa vastaan vielä sata ihmisryhmään kuuluvaa henkilöä lisää ja asuttaa heidät Koryoinin kylään. Kyseinen kylä sijaitsee Gwangjun kaupungin lähistöllä, ja siellä asuu ennestään jo noin 300 Ukrainan kansalaista.[12]