Kristiinankaupunki
Kristiinankaupunki (ruots. Kristinestad) on kaupunki Pohjanmaan maakunnassa.
| Kristiinankaupunki Kristinestad | |
|---|---|
 |  |
sijainti | |
 Kristiinankaupunkia kesäkuussa 2019 | |
| Sijainti | , 021°22′40″E |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Suupohjan rannikkoseutu |
| Kuntanumero | 287 |
| Hallinnollinen keskus | Kristiinankaupungin keskustaajama |
| Perustettu | 1649 |
| Kuntaliitokset | Lapväärtti (1973) Siipyy (1973) Tiukka (1973) |
| Pinta-ala ilman merialueita | 697,72 km² 143:nneksi suurin 2022 |
| Kokonaispinta-ala | 1 679,17 km² 62:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 683,25 km² |
| – sisävesi | 14,47 km² |
| – meri | 981,45 km² |
| Väkiluku | 6 199 151:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
| – väestötiheys | 9,07 as./km² (31.12.2023) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 11,9 % |
| – 15–64-v. | 51,4 % |
| – yli 64-v. | 36,7 % |
| Äidinkieli | 2022 [4] |
| – suomenkielisiä | 41,3 % |
| – ruotsinkielisiä | 53,7 % |
| – muut | 5,0 % |
| Kunnallisvero | 8,90 % 136:nneksi suurin 2024 [5] |
| Kaupunginjohtaja | Mila Segervall |
| Kaupunginvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2021–2025[6] • RKP • Kok. • Kesk. • SDP • PS • KD | 15 5 3 2 1 1 |
| www.kristinestad.fi | |
Kristiinankaupungissa asuu 6 199 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 679,17 km², josta 14,47 km² on sisävesiä ja 981,45 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 9,07 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja 41,3 % sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 53,7 % ruotsia.[4]
Kristiinankaupunki on Suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi.[7] Yleiskielessä, paikallisesti ja joissain kartoissa itse kaupunki tunnetaankin vain nimellä Kristiina.
Nimen alkuperä
Kaupungin nimi oli aluksi Koppöstad. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe nimesi kaupungin uudelleen 1. maaliskuuta 1651 Kristiinankaupungiksi (ruots. Christinae Stadh). Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650.[8]
Historia
Esihistoria ja asutuksen syntyminen
Kristiinankaupungin alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, jolloin asutus keskittyi merenrannan tuntumaan. Kivikautisia asuinpaikkoja on mm. Riarbäckin, Bergåsenin, Norrvikenin ja Lillsjön alueella. Pronssikautisia hautaröykkiöitä on löydetty mm. Uttermossan ja Ömossan alueelta ja rautakautisia Murmossbergeniltä.[9]
Asutus vakiintui keskiajalla. Kristiinankaupunki ja Tiukka mainitaan ensimmäistä kertaa virallisissa kirjoituksissa vuonna 1303.[8] Kaupungin alue oli alun perin hämäläisten asuttamaa aluetta. Ruotsista tulleet siirtolaiset saivat 1300-luvulla luvan asettua ”hämäläisten maahan”.[10][9]
Asutus keskittyi 1560-luvulla Lapväärtin- ja Tiukanjoen varsille. Lapväärtti erotettiin 1594 omaksi kappeliksi Närpiöstä, 1607 seurakunnaksi ja seuraavana vuonna pitäjäksi. Alun perin Ulvilaan kuulunut Siipyy liitettiin 1600-luvun alussa Närpiön kappeliksi.[9]
Kaupungin perustaminen ja kaupankäyntiä
Alueen viljelijät hakivat 1500-luvulla lupaa rakentaa kaupunki Tiukanjoen suulle. Tuolloin lähin kaupunki, Vaasa, oli pitkän matkan päässä ja tavaroiden kuljettaminen mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä vaati kovaa työtä.[8]
Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lapväärtin pitäjään Koppön saarelle. Pietari Brahe allekirjoitti Koppöstadin perustamisasiakirjan ja kaksi vuotta myöhemmin maanmittaaja Claes Claesson piirsi kaupungille asemakaavan Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä. Samana vuonna kaupunki sai maakaupungin oikeudet.[11]
Kristiinankaupunki kasvoi nopeasti perustamisensa jälkeen. Ensimmäisessä henkikirjassa 1654 mainitaan 94 ruokakuntaa. Koulutoimi alkoi vuonna 1653 kun Kristiinankaupungin pedagogio perustettiin. Valtakieli oli ruotsi, mutta suomella oli tärkeä asema, sillä osa porvareista ja palveluskunnasta oli muuttanut kaupunkiin suomenkieliseltä alueelta.[11]
Kaupankäynti oli 1600-luvulla Kristiinankaupungin merkittävin elinkeino ja kauppasuhteet ulottuivat Tukholmaan, Tallinnaan, Narvaan ja Lyypekkiin. Lapväärttiläiset ja närpiöläiset kävivät kauppaa kristiinalaisten kanssa, mutta jatkoivat myös omin venein talonpoikaispurjehdusta.[11]
1700-luvulta on säilynyt Ulrika Eleonoran kirkko, joka rakennettiin kirkkovuorelle vuosina 1698–1700. 1700-luvun puolivälin rakennuskantaa edustavat kantakaupungin laajemmat puutalokokonaisuudet.[11]
Kauppalaivaston pääkaupunki
Kristiinankaupungista muodostui tärkeä laivakaupunki 1800-luvulla, kun Kristiinankaupungille myönnettiin tapulikaupungin oikeudet. Ulkomaanpurjehdus ja -kauppa lisääntyivät voimakkaasti ja Kristiinankaupungissa sijaitsi yksi maan suurimmista kauppalaivastoista. Varsinaiset pitkänmatkanpurjehdukset alkoivat 1840-luvulla, jolloin Hoppet-alus purjehti Länsi-Intiaan kapteeninaan J. V. Snellmanin veli Carl August Snellman. Kristiinalaisalukset kävivät mm. New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Sydneyssä ja Yokohamassa. Vuonna 1853 Kristiinankaupungin kaupanvaihdon arvo oli noin 11 % koko maan kauppavaihdosta ja tärkeimmät vientiartikkelit olivat terva ja puutavara.[11]
Varallisuuden kasvu näkyi myös henkisessä elämässä. Kauppiaat ja laivanvarustajat pitivät yllä värikästä seura- ja kulttuurielämää, jonka näkyvintä muotoa edusti Sällskapsteatern. Kristiinankaupunkiin valmistui vuonna 1856 uusi E. B. Lohrmannin suunnittelema kivinen raatihuone ja muutamaa vuotta aiemmin massiivinen tiilikirkko.[11]
1800-luvun lopulla Kristiinankaupungin taloudellinen kehitys taantui ja laivanrakennus menetti merkitystään höyrylaivojen yleistyttyä. Kristiinan satama jäi Porin ja Vaasan satamien varjoon ja myös seudun talonpoikaispurjehdus tyrehtyi.[11]
Siipyyn kappeliseurakunta erotettiin omaksi seurakunnaksi 1860 ja Kristiinankaupungin kappeliseurakunnasta muodostettiin itsenäinen seurakunta 1897. Tiukan ja Puskamarkin kylät pysyivät kaupunkiseurakunnan yhteydessä.[11]
Kehittyminen kaupunkina
Kaupunkia ympäröivä maaseutu kehittyi 1800-luvun lopulla. Tiukassa sijaitsi kruunun tislaamo ja Tiukanjoen rannalla sijaitsi useita myllyjä.[12]
1800-luvulla seudun väkiluku lisääntyi nopeasti, mikä johti myös väestöpaineeseen. Kristiinasta käytiin vilkasta siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan.[11]
31. tammikuuta 1918 käytiin Kristiinankaupungin taistelu, joka oli Suomen sisällissodan ainoa Etelä-Pohjanmaalla käyty punaisten ja valkoisten välinen taistelu.[13]
Väestön jatkuva väheneminen ja heikko taloudellinen kehitys johtivat vuonna 1972 suureen kuntaliitokseen. Nykyiseen Kristiinankaupunkiin ovat kuuluneet vuodesta 1973 Kristiinankaupungin keskustan lisäksi entiset kunnat Tiukka, Siipyy ja Lapväärtti. Liitoshetkellä Kristiinankaupungista tuli pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista.[12][11]
Maantiede
Kristiinankaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä sekä Vaasasta, Seinäjoelta että Porista.[14] Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.
Kristiinankaupungissa entisen Lapväärtin kunnan alueella sijaitsee Pohjanmaan maakunnan korkein maastonkohta, Bötombergen eli Pyhävuori, jonka monesta huipusta korkein ulottuu 130 metrin korkeudelle merenpinnasta.[15]
Arkkitehtuuri
Kristiinankaupunki on ainoa Pohjanmaan kuudesta 1500- ja 1600-luvun kaupungista, joka on säästynyt suurilta paloilta. Kaupunkia pidetään yhtenä Pohjoismaiden parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Kaupungin ensimmäinen kirkko paloi 1700-luvun lopulla salaman iskun sytytettyä sen. Tämän tilalle rakennettiin Ulrika Eleonoran kirkko vuonna 1700, joka on nykyään entisöity alkuperäiseen tilaansa ja on osittain käytössä. Nykyinen pääkirkko rakennettiin 1890-luvulla.[16]
Teuvanjoen suun ympärillä sijaitsevaa kaupunkia yhdistää yli 300 metrin pituinen kivisilta. Uusklassisen tyylin Raatihuoneelta lähtevä Raatihuoneen puisto johtaa aukiolle ja kivisillalle. Kasbergetin huipulla sijaitseva koulurakennuksen on suunnitellut Lars Sonck.[16]
Monet kaupungin rakennukset ovat peräisin 1700- ja 1800-luvulta. 1700-luvulta peräisin olevassa Lebellin kauppiaantalossa sijaitsee nykyään museo.[16]
Vesistöt
Kristiinankaupungissa on kaikkiaan 35 järveä. Niistä suurimmat ovat Härkmerifjärden, Storträsket ja Blomträsket.[17]
Luonto
Kristiinankaupungin Natura-kohteita ovat keskustan itäpuolella sijaitsevat metsäalueet Pohjoislahden metsä ja Tiilitehtaanmäki, sekä Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtin kosteikot, Lapväärtinjokilaakso ja Pyhävuori, jota pidetään sekä geologisesti että biologisesti yhtenä Länsi-Suomen arvokkaimmista kallioalueista.[18]
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Kristiinankaupungissa oli 6 638 asukasta, joista 4 438 asui taajamissa, 2 152 haja-asutusalueilla ja 48:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kristiinankaupungin taajama-aste on 67,3 %.[19] Kristiinankaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[20]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
|---|---|---|
| 1 | Kristiinankaupungin keskustaajama | 2 706 |
| 2 | Lapväärtti | 1 490 |
| 3 | Tiukka | 242 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Kylät
Entisen Lapväärtin kylät
- Dagsmark, Härkmeri, Lappfjärd (Lapväärtti), Lålby, Uttermossa, Åback (Peninkylä).[15]
Entisen Siipyyn kylät
Entisen Tiukan kylät
- Påskmark (Puskamarkki), Tjöck (Tiukka).[22]
Talous
Kristiinankaupungin suurimmat toimialat ovat matkailu ja maatalous. Maataloudessa pääpaino on perunan viljelyssä ja Kristiinankaupunki on Suomen suurin ruokaperunantuottajakunta. Kristiinankaupungin suurimpia työnantajia ovat pintamateriaaleja valmistava Puucomp ja tukinkäsittelyyn erikoistunut Nordautomation. Liikevaihdollisesti suurimpia yrityksiä ovat logistiikka-alan yritys RL-Trans sekä peruna-alan yritys Potwell.[23] Kristiinankaupungin suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuului vuonna 2021 myös ruuvituotteiden valmistaja Botnia Bolt.[24]
Perunan viljelyala oli vuonna 2009 noin 2 700 hehtaaria. Suomen Estrellalla oli perunalastutehdas 1988-2004. Sour cream -makuiset perunalastut keksittiin Kristiinankaupungin perunalastutehtaalla.lähde?
Liikenne
Turun ja Limingan välinen valtatie 8 kulkee Kristiinankaupungin läpi.[25]
Seututie 663 Kauhajoen suuntaan kytkee Kristiinankaupungin keskustan valtatiehen.[26] Seututie 662 kulkee keskustasta valtatielle 8 Tiukan kylän kohdille, ja se palvelee kaupungin keskustasta katsottuna enimmäkseen Pohjoisesta tulevaa ja sinne menevää valtatieliikennettä.[27] Lapväärtin kylästä erkanee seututie 664 Honkajoelle.[28] Seututien 662 rinnalla, Teuvanjoen eteläpuolella kulkee Kaupungin itäpuolelta Tiukan kylään vievä yhdystie 6651.[29]
Suupohjan radasta, Teuvan kohdalta haarautui aikoinaan myös rata Kristiinankaupunkiin. Rata valmistui vuonna 1913, ja se lopulta lakkautettiin vuonna 1982.[30]
Väestö
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Muutama vuosi ennen Kristiinankaupungin ja sen lähikuntien liitosta pidettiin vuoden 1970 väestönlaskenta. Sen mukaan Kristiinankaupungin kaupungissa oli suomenkielinen enemmistö (54,2 prosenttia) ja liitoskunnissa ruotsinkielinen enemmistö: Lapväärtissä 70,1 prosenttia, Siipyyssä 58,5 prosenttia ja Tiukassa 92,0 prosenttia[32]. Vielä vuoden 1960 väestönlaskennassa myös kaupungissa oli ruotsinkielinen enemmistö (51,7 prosenttia)[33]. Kuntaliitoksen jälkeen Kristiinankaupunki on ollut enemmistöltään ruotsinkielinen.
Kristinusko
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kristiinankaupungissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[34]
- Kristinestads svenska församling (ent. Lappfjärd-Kristinestads församling)
- Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta
Nämä seurakunnat muodostavat Kristiinankaupungin seurakuntayhtymän (ruots. Kristinestads kyrkliga samfällighet). Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Kristiinankaupungissa vuonna 2009.[35]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kristiinankaupungin alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[36]
Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Kristiinankaupungissa toimii Kristiinan helluntaiseurakunta.[37]
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kristiinankaupungin nykyisellä alueella.[34]
- Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta (ruots. Kristinestad-Tjöcks församling, jaettu Kristiinankaupungin suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1978)
- Lappfjärds församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)
- Sideby församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)
Kulttuuri
Perinteet
Kristiinankaupungin perinteisiin kuuluvat Pohjanmaalle tyypilliseen tapaan jouluristien pystyttäminen. Jouluristin pystyttäminen juontaa pakanalliseen aikaan, jolloin ristin avulla haluttiin pelottaa pois pahoja henkiä. Kristiinankaupungilla on oma jouluristinsä, jota kutsutaan Wendelinin ristiksi.[38]
Kristiinankaupunki on tunnettu perinteisistä markkinoistaan, jotka järjestetään neljästi vuodessa. Vuonna 2021 heinäkuussa järjestetyillä kesämarkkinoilla oli kolmen päivän aikana 360 myyjää ja yli 60 000 kävijää.[39]
Ruoka
Kristiinankaupungin ruokaperinteessä perunalla on iso rooli ja kaupunki on Suomen suurin perunantuottaja. Kaupungissa kasvatetaan perunaa noin 3000 hehtaarilla ja peräti kolmannes Suomen ruokaperunasta viljellään Kristiinankaupungissa.[38] Kristiinankaupungin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkaperunat.[40]
Nähtävyydet
Kristiinankaupungin keskusta mataline puutaloineen ja kapeine kujineen on harvinainen koko Pohjolan mittakaavassalähde?. Kaupungissa ei ole koko sen 350-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloalähde?. Kantakaupungissa sijaitsee myös kapeudestaan tunnettulähde? Kissanpiiskaajankuja.
Nykyään hyvin säilynyt vanhakaupunki toimii seudun kaupan ja huvielämän keskuksena, ja siellä on erilaisia liikkeitä ja palveluita. Turismista ja vapaa-ajan asumisesta on 2000-luvulla tullut kaupungille tärkeä tulonlähde.lähde?
Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitsee Susiluolaksi kutsuttu, kalliononkalossa sijaitseva mahdollisesti 120 000 vuotta vanha ihmisen leiriytymispaikka. Kaupunki ja Museovirasto pyrkivät yhdessä kehittämään luolan kulttuurikäyttöä.
Urheilu
Kristiinankaupungista kotoisin olevia urheiluseuroja ovat muun muassa Kristiinan kärpäset (jääkiekko), Kristiinan Urheilijat (yleisurheilu, hiihto, uinti), IF Länken (voimanosto, sulkapallo, yleisurheilu, hiihto, pyöräily), Sporting Kristina (jalkapallo) ja SC Saragoza (salibandy).
Kuvia Kristiinankaupungista
Ulrika Eleonoran kirkko, 1700
Ulrika Eleonoran kirkko, 1700, ja tapuli, 1703
Katunäkymä
Katunäkymä
Kaupungin siluetti iltaruskossa
Hallinto ja politiikka
Hallinto
Kristiinankaupungin kaupunginjohtaja oli vuosina 2005–2018 Riitta El-Nemr.[41] Mila Segervall aloitti virassa El-Nemrin jäätyä eläkkeelle.[42]
Politiikka
Kristiinankaupungin valtuustossa on 27 paikkaa, joista 15 on RKP:n hallussa kaudella 2021–2025.[6]
Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[43]
| Vuosi | RKP | KOK | KESK | SDP | PS | KD | VAS | Johto | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ääniä | % | Ääniä | % | Ääniä | % | Ääniä | % | Ääniä | % | Ääniä | % | Ääniä | % | ||
| 2017 | 2 235 | 55,2 | 658 | 16,3 | 485 | 12,0 | 231 | 5,7 | 201 | 4,9 | 127 | 3,2 | 107 | 2,6 | 38,9 |
| 2021 | 1 879 | 53,2 | 616 | 17,5 | 360 | 10,2 | 267 | 7,6 | 185 | 5,2 | 158 | 4,5 | 64 | 1,8 | 35,7 |
Tunnettuja kristiinalaisia
- Otto Wendelin (1824–1888), kauppias, laivanvarustaja ja valtiopäivämies
- Lulu Ranne (1971-), kansanedustaja, ministeri
Katso myös
Lähteet
- Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
- Stolpe, Åsa: Österbotten. Vaasa: Scriptum, 1999. ISBN 951-8902-73-9. (ruotsiksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristiinankaupunki Wikimedia Commonsissa
- Kristiinankaupungin kotisivut
- Tilastokeskus - Kristiinankaupungin avainluvut
- Kristiinankaupunki matkailukohteena (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kristiinankaupungin museot (Arkistoitu – Internet Archive)