Luottokortti
Luottokortti (myös credit-kortti) on maksukortti ja maksuväline, jonka käyttäjä saa ostoksia varten luottoa kortin myöntäneeltä yhtiöltä. Luottokorttia käytetään yleisesti maksamiseen käteisen rahan asemasta. Osalla luottokorteista voi maksaa laajasti ympäri maailmaa, mutta osa käy vain tietyssä liikkeessä tai liikeketjussa.
Luottokorttiostokset laskutetaan tyypillisesti jälkikäteen kerran kuussa. Luottokortin avulla kuluttaja voi halutessaan kuluttaa tulonsa jo etukäteen, minkä voi ajatella lisäävän ostohalukkuutta.
Luottokorttien historiaa
Ensimmäiset luottokorteiksi luettavat maksuvälineet laskettiin liikkeelle Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa. Liikkeellelaskijana oli Hotel Credit Letter Company -hotelliketju tarkoituksena tarjota hotellipalveluita vakituisille asiakkailleen. Yhdysvalloissa otettiin 1920-luvulla käyttöön eri kortteja varsinkin polttoaineen myyntiin. Nykymallinen maksukortti syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, kun Diners Club -kortti tuli markkinoille. Vuonna 1958 lanseerattiin American Express ja Carte Blanche. Näihin kortteihin ei vielä liittynyt luotto-ominaisuutta. Luotto-ominaisuuden sisältävät varsinaiset yleisluottokortit tulivat markkinoille hiukan myöhemmin. Niistä ensimmäinen oli Visa-korttia edeltänyt BankAmericard. Vuonna 1964 perustettiin Ruotsissa Eurocard. Se liittoutui pian vuonna 1966 perustetun Master Chargen kanssa, josta myöhemmin tuli Mastercard.[1][2][3]
Suomen ensimmäiset maksukortit olivat kansainvälisten öljy-yhtiöiden niin sanottuja bensakortteja, jotka tulivat markkinoille 1950-luvulla. 1960-luvulla saapuivat ensimmäiset luottokortit.[1]
1960-luvulla lanseerattiin Suomessa Luottokunnan OK-kortti.[4]
Suomessa luottokortit yleistyivät 1980-luvulla. Luottokorttia pidettiin jopa statussymbolina. Sillä voi näyttää, että menee hyvin.[5]
Luottokorttien tyyppejä
Yleisluottokortti ja erityisluottokortti
Luottokorteista erotetaan yleisluottokortti ja erityisluottokortti.
Yleisluottokortit ovat pääosin pankkien rahoitusyhtiöiden liikkeelle laskemia, ja ne kelpaavat lähes kaikkiin liikkeisiin.[6] Suomessa tavanomaisia kansainvälisiä yleisluottokortteja ovat Visa, Mastercard (sekä Eurocard ja First Card), Diners Club ja American Express. Käyttöluotto on suomalainen yleisluottokortti.
Erityisluottokorteilla voi maksaa tietyssä liikkeessä tai liikeketjussa.[7] Tyypillisiä erityisluottokortteja ovat öljy-yhtiöiden kortit. Suomessa valtaosa erityisluottokorttien myynnistä tuleekin huoltoasemilta.[8]
Tavallisin korttityyppi on Suomessa nykyään yleisluottokortti. Aiemmin tavalliset erityisluottokortit ovat vähentyneet. Yleisluottokorttien määrä kolminkertaistui Suomessa vuosina 1996–2012 yli kolmeen miljoonaan korttiin. Samaan aikaan erityisluottokorttien määrä putosi aiemmasta kolmannekseen, vain vajaaseen 300 000 korttiin.[8] Vielä 1980-luvulla erityisluottokorttien määrä ylitti selvästi sekä yleisluottokorttien että myös pankkikorttien määrän.[9]
Maksuaikakortti ja varsinainen luottokortti
Yleiskielessä luottokortti merkitsee kaikkia maksuaikaa antavia kortteja. Toisinaan erotellaan maksuaikakortti ja varsinainen luottokortti.
Maksuaikakorteilla maksuaika on yleensä alle kaksi kuukautta. Niiden käytöstä ei peritä korkoa.[10]
Varsinaisten luottokorttien maksuaika voi vaihdella kuukaudesta useaan vuoteen. Kortilla voi myös olla sekä maksuaika- että luotto-ominaisuus.[11]
Jotkut maksuaikakortit eivät tarjoa luotto-ominaisuutta ollenkaan, mutta niistä silti puhutaan yleisesti luottokortteina. Esimerkiksi American Express, joka usein mielletään luottokortiksi, on todellisuudessa maksuaikakortti. Maksun viivästyessä peritään viivästyskorkoja ja perintäkuluja.[12]
Maksuaikakortit olivat Suomessa aiemmin yleisiä. Nykyään varsinaiset luottokortit ovat huomattavasti maksuaikakortteja yleisempiä. Varsinaisten luottokorttien määrä lähes nelinkertaistui Suomessa vuosina 1996–2012 kolmeen miljoonaan korttiin. Samaan aikaan maksuaikakorttien lukumäärä vajosi kolmannekseen, alle 400 000 korttiin.[8]
Luottokorttien ominaisuuksia
Rinnakkaiskortti
Yhteen luottokorttitiliin voi liittyä useita luottokortteja. Tällöin puhutaan rinnakkaiskorteista. Rinnakkaiskortti myönnetään usein pääkortinhaltijan perheenjäsenelle.
Debit-kortti ja yhdistelmäkortti
Debit-kortti on pankkikorttia vastaava maksukortti, jolla tehdyt ostokset veloitetaan suoraan pankkitililtä. Debit-kortti ei ole luottokortti eikä sillä saa maksuaikaa. Tunnettuja kansainvälisiä debit-kortteja ovat Visa Debit ja Mastercard Debit.
Osa luottokorteista on saatavana yhdistelmäkortteina. Tällöin yhdellä muovikortilla on kaksi toimintoa: debit ja itse luottokortti (credit). Debit-toiminnossa ostokset veloitetaan pankkitililtä, kun taas credit-ostokset käsitellään luottokorttiostoksina. Yhdistelmäkortilla voi lukea credit/debit merkkinä siitä, että kortilla on kaksi toimintoa.
Kanta-asiakasohjelmat
Moniin luottokortteihin voidaan yhdistää kanta-asiakastili. Tällöin kortilla tehtävät ostokset kirjautuvat tietyn yhtiön tai liikeketjun kanta-asiakasjärjestelmään. Suomessa saatavia yhdistelmiä ovat 2013 muun muassa K-Plussa Mastercard, S-Etukortti Visa, Pins Mastercard, Stockmann Mastercard, St1 Visa, Diners Club Eurobonus, Finnair Plus Diners Club, Finnair Plus Mastercard ja Finnair Plus Visa.
Eräisiin luottokortteihin liittyy oma kanta-asiakasohjelmansa. Tällaisia ohjelmia liittyy Suomessa ainakin American Expressin ja Diners Clubin tietyihin kortteihin.
Kanta-asiakasohjelmille on tyypillistä, että tietty määrä kortilla tehtyjä ostoksia oikeuttaa alennuksiin, maksunpalautuksiin tai palkintoihin.
Matkavakuutus
Varsinkin vuosimaksultaan kalleimpiin luottokortteihin sisältyy usein matkavakuutus. Matkavakuutusten kattavuus ja ehdot ovat kuitenkin usein kirjavia, ja esimerkiksi monet luottokorttien matkavakuutukset edellyttävät, että matkakulut on maksettu vähintään osittain luottokortilla.
Useimmiten luottokorttien matkavakuutukset sisältävät vähintään sairauskulujen korvaukset, matkan peruutusturvan sekä matkatavaravakuutuksen. Kattavimmat luottokorttien matkavakuutukset korvaavat sairauskuluja ilman ylärajaa ja ilman omavastuuta kaikkialla maailmassa. Useat luottokorttien matkavakuutukset vakuuttavat myös luottokortin omistajan seurassa matkustavat perheenjäsenet sekä matkatavarat.
Lisäominaisuudet
Joihinkin luottokortteihin liittyy lisäominaisuuksia. Tällaisia ovat mm. ostosturva, assistenttipalvelu ja pääsy lentokenttien lounge-tiloihin. Samasta korttimerkistä voi olla saatavana halvempi peruskortti, josta lisäominaisuudet puuttuvat, sekä kalliimpi kortti lisäominaisuuksilla.[13][14]
Luottokorttien myöntäminen
Luottokortteja myöntävät Suomessa pankit sekä eräät luottokorttiyhtiöt. Tällaisia yhtiöitä ovat mm. Diners Club, American Express ja Nets Oy.
Saadakseen luottokortin asiakkaan on täytettävä tietyt myöntäjän asettamat ehdot. Esimerkiksi American Express -kortin hakijan on oltava 18 vuotta täyttänyt ja hänellä on oltava säännölliset vuositulot.[12] Diners Club -kortin hakijan on oltava 24 vuotta täyttänyt ja hänen vuositulojensa on ylitettävä 30 000 euroa. Yrittäjiltä vaaditaan lisäksi, että yritystoiminta on jatkunut vähintään kaksi vuotta.[15] Maksuhäiriömerkintä estää kummankin kortin saamisen.
Luottokortin käytöstä peritään usein vuosi- tai kuukausimaksu. Lisäksi voidaan periä tilinhoitomaksu. Markkinoilla on myös käyttäjälle maksuttomia luottokortteja. Luottokorttivelasta peritään korko, mikä ei kuitenkaan koske luottokortin käyttöä maksuaikakorttina.
Luottokorttien hyväksyminen ja kustannukset
Luottokortti hyväksytään maksuvälineenä monissa liikkeissä ja muun muassa verkkokaupoissa. Kaikki liikkeet eivät kuitenkaan hyväksy luottokortteja. Yksi syy tähän ovat luottokorttimaksamiseen liittyvät kustannukset.
Ottaakseen vastaan luottokorttitapahtumia on liikkeen tehtävä sopimus luottokorttiyhtiön tai pankin kanssa.
Luottoyhtiöt saavat tulonsa korttien vuosi- ja käyttömaksuista, luottojen korosta ja provisiosta jokaisesta ostotapahtumasta. Visa- ja Mastercard-ostosten provisio Suomessa on 0,9–1,95 % ostosten loppusummasta riippuen ostotapahtuman varmennus- ja tilitystavasta.[16] Provisio saatetaan lisätä laskun loppusummaan, mutta usein se kuitenkin jää kaupan maksettavaksi. Provisio voi olla kauppakohtainen siten, että toisella kaupalla provisio on toista korkeampi.
Provision lisäksi luottokorttimaksujen hyväksymisestä aiheutuu muitakin kuluja kuten maksupäätteen kustannukset.
Luottokorttien määrä Suomessa
Vuonna 2012 Suomessa oli 3,4 miljoonaa aktiivista luottokorttitiliä, joita oli käytetty vuoden aikana vähintään kerran. Keskimäärin yhtä aktiivista korttitiliä käytettiin ostoihin 45 kertaa vuoden aikana. Yhteen korttitiliin voi liittyä useampia rinnakkaiskortteja.[8]
Yritysluottokortti
Yritysluottokortti on sellainen luottokortti, jonka asiakkaana on yritys. Yritysluottokortin käyttäjät kuuluvat yrityksen henkilöstöön. Yhteen korttitiliin voi liittää useita kortteja. Myös yritysluottokortti voi olla joko yleisluottokortti tai erityisluottokortti.
Yritysluottokorttiin voi liittyä erityisesti yritysasiakkaiden tarvitsemia lisäominaisuuksia kuten matkavakuutus, lentokenttien lounge-tilojen käyttö ja korttitapahtumien siirto yrityksen omiin taloushallinnon järjestelmiin kuten matkalaskujärjestelmään tai kirjanpitoon. Joihinkin korttiohjelmiin on liitettävissä myös matkatili. Korttiyhtiöiden mukaan yritysluottokortilla maksettaessa voi yritys saavuttaa etuja kulujensa hallinnassa ja säästöjä kuittien ja matkalaskujen käsittelyssä.[17][18][19][20]
Maksuvastuun jakamisessa yrityksen ja käyttäjän kanssa on erilaisia tapoja:
- yrityksen maksuvastuu, joka on ns. perinteinen yrityskortti
- yksityinen maksuvastuu, jolloin yritys ei lainkaan ole vastuussa korttikäytöstä
- yhteinen/jaettu/kortinhaltijan maksuvastuu, jolloin laskutetaan kortinhaltijaa, mutta yritys on viime kädessä vastuussa laskujen maksamisesta.
Usein tarjolla on myös lisäkortti yksityiskäyttöön sekä puolisokortti. Tällöin maksuvastuu on yksityinen.
Luottokorttitapahtumien maksujenvälitysjärjestelmät
Luottokorttitapahtumien maksujenvälitysjärjestelmät:
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luottokortti Wikimedia Commonsissa
