Arvonnousuvero
Arvonnousuvero on arvonnousuun kohdistuva vero.
Historiaa
1800-luvulla erityisesti Henry George, John Stuart Mill ja joukko muita taloustieteilijöitä vaativat maan ansiottoman arvonnousun siirtämistä maanomistajiin kohdistuvan verotuksen välityksellä yhteiskunnalle, koska arvonnousu oli seurausta yhteiskunnan kehityksestä eikä maanomistajan omista toimenpiteistä.[1]
Suomeen suunniteltiin arvonnousuveroa 1960-luvun lopulla. Arvonnousuverolla olisi korvattu satunnaisen myyntivoiton verotus. Arvonnousuverosta laadittiin komiteanmietintö vuonna 1967. Ehdotuksen mukaan maan ja asunto-osakkeiden arvon nouseminen olisi aina veronalaista tuloa. Veroa olisi peritty omistusajasta riippumatta. Asumisaika omassa asunnossa olisi kuitenkin vähentänyt veron määrää siten, että yli 5 vuoden asumisajan jälkeen arvonnousuveroa ei enää olisi peritty. Arvonnousuverolla pyrittiin saamaan arvon kohoaminen verolle; silloisten verosäännösten mukaan myyntivoitot olivat verottomia, jos omistaja oli pitänyt omaisuuden tarpeeksi monta vuotta. Arvonnousuverolla toivottiin myös saatavan rakentamattomia maa-alueita asumiskäyttöön.[2] Arvonnousuvero ei tuolloin toteutunut.
Arvonnousuvero maasta poistuttaessa
Yksityishenkilöiden arvonnousuveroa on esitetty perittäväksi tilanteissa, jossa verovelvollinen muuttaa Suomesta ulkomaille ja myöhemmin myy, lahjoittaa tai jättää perinnöksi omaisuutta, jonka arvo on noussut verovelvollisen asuessa Suomessa.[3] Tällaista yksityishenkilöihin kohdistuvaa veroa on kutsuttu myös nimellä maastapoistumisvero (englanniksi exit tax) ja jäähyväisvero.[4] Sellainen on ollut käytössä useissa maissa, kuten Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.[5] Veron tarkoituksena on tiivistää veropohjaa, estämällä myyntivoittoveron sekä perintöveron tai lahjaveron välttelyä muuttamalla ulkomaille.[6] Välttely on mahdollista, sillä esimerkiksi Ruotsissa ei makseta veroa perinnöistä eikä lahjoista ja toisaalta esimerkiksi Belgiassa myyntivoitot ovat yleensä verovapaita (tilanne 2018).
Käytännössä EU:n Lissabonin sopimuksen ja ETA-sopimuksen takaamat perusvapaudet rajoittavat edellä kuvatun arvonnousuveron perimistä ulkomaille muuttavilta henkilöiltä ja yrityksiltä.[7] Yksityishenkilöille tulee muun muassa antaa mahdollisuus lykätä veronmaksua siihen, kunnes omaisuus luovutetaan eli, jolloin vero tulisi muutoinkin maksettavaksi. Arvonnousuverolla kohdennetaan siis verotusoikeus valtiolle, jossa asuessa arvonnousu on kertynyt, mikä vastaa kansainvälisen verotuksen yleistä periaatetta, jossa tulon ensisijainen verotusoikeus on maalla, jossa tulo on kertynyt. Useimmissa maissa, joissa yksityishenkilöiden arvonnousuvero on toteutettu, sille on asetettu alaraja, eli se koskee vain suuria omaisuuksia.[8]
Yhteisöjen arvonnousuvero (exit tax) on käytössä useimmissa maissa, myös Suomessa. EU:n veronkiertodirektiivi velvoittaa kaikki EU-maat ottamaan sen käyttöön viimeistään vuonna 2020.[9]
Arvonnousuveron käyttöönoton valmistelu Suomessa (2022)
Valtiovarainministeriö on valmistellut arvonnousuveron käyttöönottoa vuonna 2022. Esitys on ongelmallinen eikä sitä todennäköisesti tulla ottamaan käyttöön sellaisenaan. Arvonnousuvero koskisi vain yli 500 000 euron omaisuutta ja 100 000 euron arvonnousua.[10] Arvonnousuveroa koskeva hanke (VM188:00/2021) on ollut lausuntokierroksella syyskuussa 2022.[11] Lokakuussa 2022 Kokoomus on 21.10.2022 esittänyt kirjallisen kysymyksen hallitukselle ja vaatinut arvonnousuveron hylkäämistä.[12] Lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon mukaan hallituksen esityksen perusoikeusvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi.[13]
Lausuntokierroksella melkein kaikki tahot moittivat esitystä ja vaativat, että jos sitä halutaan edistää, tarvitaan paljon lisää lakiluonnoksen työstämistä ja tarkempia selvityksiä. Luonnosta arvosteltiin yksityiskohtien ja perustelujen puuttumisesta, myös Verohallinto, joka lisäksi vaati lain voimaantulon lykkäämistä. Valtiovarainministeriön vero-osasto totesi helmikuussa 2020 selvityksessään, että Suomen ei pidä valmistella arvonnousuveroa. Oikeustieteilijätkin arvostelivat esitystä, esimerkiksi kaksinkertaisen verotuksen tilanteista. Kuntaliitto, EK ja Helsinki vastustivat koko veroa, STTK ja SAK tukivat mutta arvostelivat luonnosta epätäsmällisyydestä.[14] Vero-oikeuden emeritusprofessori Heikki Niskakangas kuitenkin piti veroa sinänsä perusteltuna, joskin vähämerkityksisenä, hallinnollisesti hankalana ja juridisesti vaikeana sekä lakiesitystä "tunaroituna".[15] Hallitus tavoittelee verolla 25 miljoonan euron tuottoja.[16]