Lissabonin sopimus

Sopimus on ratifioitu kaikissa EU:n jäsenmaissa, ja se astui voimaan 1. joulukuuta 2009. Lähes kaikissa jäsenmaissa sopimuksen ratifioinnista päätti parlamentti. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 11. kesäkuuta 2008 äänin 151–27.^[6]

Sopimus hyväksyttiin 26 jäsenmaan parlamentissa. Irlantilaiset hylkäsivät sopimuksen perustuslakinsa edellyttämässä kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008.^[7]Irlantia varten sopimukseen lisättiin liite, jossa varmistetaan jokaiselle jäsenmaalle oma komissaari. Irlannissa järjestettiin 2. lokakuuta 2009 sopimuksesta toinen kansanäänestys, missä sopimus hyväksyttiin 67,1 prosentin kannatuksella.^[8]

Puolan ja Tšekin vastahakoiset presidentit odottivat, kuinka sopimuksen kävi Irlannin toisessa kansanäänestyksessä;^[9] sopimuksen mentyä läpi ratifiointi saatiin Puolassa päätökseen. Lopulta myös Tšekin presidentti Václav Klaus allekirjoitti sopimuksen, kun maalle oli luvattu lokakuun 2009 Eurooppa-neuvostossa, ettei Lissabonin sopimuksen myötä sitovaksi muuttuva Euroopan unionin perusoikeuskirja velvoita Tšekkiä. Vastaava poikkeus oli jo aiemmin myönnetty Britannialle ja Puolalle.^[10]

Ratifiointitaulukko

Jäsenmaa	Äänestyspäivä	Päättävä elin	Tulos
Euroopan unioni (ratifioitu)	17. joulukuuta 2007	Euroopan parlamentti	525 125 Tyhjä 29
Alankomaat (ratifioitu)	5. kesäkuuta 2008[11]	Toinen kamari	111 39 Tyhjä 0
	8. heinäkuuta 2008	Ensimmäinen kamari	60 15 Tyhjä 0
Belgia (ratifioitu)	6. maaliskuuta 2008[12]	Senaatti	48 8 Tyhjä 1
	10. huhtikuuta 2008	Edustajainhuone	116 18 Tyhjä 7
	14. toukokuuta 2008	Vallonian parlamentti [xx]=säädös yhteisön siirretyistä asioista	56 [53] 2 [3] Tyhjä 4 [2]
	19. toukokuuta 2008	Saksankielisen yhteisön parlamentti	22 2 Tyhjä 1
	20. toukokuuta 2008	Ranskankielisen yhteisön parlamentti	67 0 Tyhjä 3
	27. kesäkuuta 2008	Brysselin parlamentti	65 10 Tyhjä 1
	27. kesäkuuta 2008	Kieliyhteisöjen yhteisistunto	66 (56F|10N) 10 (5F|5N) Tyhjä 0
	10. heinäkuuta 2008	Brysselin ranskankielisten parlamentti	70 1 Tyhjä 1[13]
	10. heinäkuuta 2008	Flanderin parlamentti	76 21 Tyhjä 2
	11. heinäkuuta 2008	Ranskankielisten yhteisöjen komissio	70 1 Tyhjä 1
Bulgaria (ratifioitu)	21. maaliskuuta 2008[14]	Kansalliskokous	199 15 Tyhjä 1
Espanja (ratifioitu)	26. kesäkuuta 2008	Edustajain kongressi	322 6 Tyhjä 2
	15. heinäkuuta 2008[15]	Senaatti	232 6 Tyhjä 2
Irlanti (ratifioitu)	12. kesäkuuta 2008[16]	Kansanäänestys	53,4 % 46,6 %
	8. heinäkuuta 2009[17]	Dáil Éireann
	9. heinäkuuta 2009[17]	Senaatti
	2. lokakuuta 2009[18]	Kansanäänestys	67,1 % 32,9 %
Italia (ratifioitu)	31. heinäkuuta	Edustajain huone	551 0 Tyhjä 0
	23. heinäkuuta	Senaatti	286 0 Tyhjä 0
Itävalta (ratifioitu)	9. huhtikuuta 2008	Kansallisneuvosto	151 27 Tyhjä 0
	24. huhtikuuta 2008	Liittoneuvosto	58 4 Tyhjä 0
Kreikka (ratifioitu)	11. kesäkuuta 2008[15]	Parlamentti	250 42 Tyhjä 8
Kypros (ratifioitu)	3. heinäkuuta 2008	Edustajain huone	31 17 Tyhjä 1
Latvia (ratifioitu)	8. toukokuuta 2008[19]	Saeima	70 3 Tyhjä 1
Liettua (ratifioitu)	8. toukokuuta 2008[19]	Seimas	83 5 Tyhjä 23
Luxemburg (ratifioitu)	29. toukokuuta 2008[20]	Edustajain huone	47 1 Tyhjä 3
Malta (ratifioitu)	29. tammikuuta 2008	Edustajain huone	65 0 Tyhjä 0
Puola[21] (ratifioitu)	1. huhtikuuta 2008[22]	Sejm	380 54 Tyhjä 12
	2. huhtikuuta 2008	Senaatti	74 17 Tyhjä 6
Portugali (ratifioitu)	23. huhtikuuta 2008	Tasavallan kokous	208 22 Tyhjä 0
Ranska[23] (ratifioitu)	4. helmikuuta 2008	Parlamentin kamarien yhteisistunto	560 181 Tyhjä 167
	7. helmikuuta 2008	Kansalliskokous	336 52 Tyhjä 22
	7. helmikuuta 2008	Senaatti	265 42 Tyhjä 13
Romania[24] (ratifioitu)	4. helmikuuta 2008	Parlamentti	387 1 Tyhjä 1
Ruotsi (ratifioitu)	20. marraskuuta 2008	Valtiopäivät	243 39 Tyhjä 13
Saksa (ratifioitu)[25]	24. huhtikuuta 2008[26]	Bundestag	515 58 Tyhjä 1
	23. toukokuuta 2008	Bundesrat	65 0 Tyhjä 4
Slovakia[27] (ratifioitu)	10. huhtikuuta 2008	Kansallinen neuvosto	103 5 Tyhjä 1
Slovenia[28] (ratifioitu)	29. tammikuuta 2008	Kansalliskokous	74 6 Tyhjä 0
Suomi (ratifioitu) sisältää Ahvenanmaan[29]	11. kesäkuuta 2008[15]	Eduskunta	151 27 Tyhjä 21
	25. marraskuuta 2009[30]	Ahvenanmaan maakuntapäivät	24 6
Tanska (ratifioitu)	24. huhtikuuta 2008	Folketinget	90 25 Tyhjä 0
Tšekki (ratifioitu)	18. helmikuuta 2009	Edustajainhuone	125 61 Tyhjä 11
	6. toukokuuta 2009	Senaatti	54 20 Tyhjä 5
Unkari (ratifioitu)	17. joulukuuta 2007	Kansalliskokous	325 5 Tyhjä 14
Viro (ratifioitu)	11. kesäkuuta 2008[15]	Riigikogu	91 1 Tyhjä 0
Yhdistynyt kuningaskunta (ratifioitu) sisältää Gibraltarin (kesken)[31]	11. maaliskuuta 2008	House of Commons	346 206 Tyhjä 81
	18. kesäkuuta 2008[32]	House of Lords	ei tarkkaa tietoa
		Gibraltarin parlamentti

23. kesäkuuta 2007 Eurooppa-neuvosto käynnisti hallitustenvälisen konferenssin valmistelemaan uutta sopimusta, joka tulisi korvaamaan sopimuksen Euroopan perustuslaista tämän ratifiointiprosessin keskeydyttyä. Lissabonin sopimuksen sisällöstä päästiin sopuun 19. lokakuuta 2007, mikä edellytti muutamien Italian ja Puolan vaatimuksien hyväksymistä.^[33]

Vaikutuksiltaan uusi perussopimus ei juuri poikkea aiemmin neuvotellusta EU:n perustuslaista. Toisin kuin ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista Lissabonin sopimus ei ole uusi itsenäinen sopimus. Sen sijaan Lissabonin sopimuksella muutetaan kahta aiempaa EU:n perussopimusta, Maastrichtin sopimusta ja Rooman sopimusta. Lisäksi Lissabonin sopimukseen liitetään useita pöytäkirjoja ja julistuksia, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirja.

Sopimuksen voimaantulon myötä EU:ssa tehdään entistä enemmän määräenemmistöpäätöksiä. Tosin Irlanti ja Britannia neuvottelivat itselleen oikeuden jättäytyä enemmistöpäätösten ulkopuolelle oikeus- ja sisäasioissa. Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan parlamentin valtaa sekä mahdollistaa kansallisten parlamenttien osallistumisen EU:n päätöksentekoon.

Alkuperäisen sopimuksen mukaan komissaarien salkuista tulisi kiertäviä jäsenmaiden kesken; Irlantia varten lisättiin kuitenkin liite, jossa luvataan yksi komissaari kutakin jäsenmaata kohden.^[34] Komissaarit jakautuvat äänioikeudellisiin ja äänioikeudettomiin. Komissaarien riippumattomuutta kotimaistaan vahvistetaan muun muassa siten, että jäsenmaat eivät saa enää nimittää itse omaa komissaariaan, vaan komission puheenjohtajaksi valittu henkilö nimittää muut komission jäsenet jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta. Ehdokkaiden pätevyysvaatimuksina on muun muassa sitoutuneisuus ”Euroopan asiaan”.

Eurooppa-neuvosto saa Lissabonin sopimuksen mukaan pysyvän puheenjohtajan eli ns. EU-presidentin, jonka toimikausi on kerrallaan 2,5 vuotta ja voidaan uusia korkeintaan yhden kerran. Ensimmäinen puheenjohtaja on ollut 1. joulukuuta 2009 alkaen belgialainen Herman Van Rompuy.^[35] Lissabonin sopimus tuo EU:lle myös ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (niin sanottu EU:n ulkoministeri), joka vastaa EU:n ulkosuhteista ja edustaa EU:ta.^[36][37]

Perusoikeudet

Lissabonin sopimuksen myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelusta tuli yhä selkeämmin Euroopan unionin päämäärä ja toimeksianto. Perussopimuksessa on nyt mainittu nimenomaisesti unionin perustana olevista arvoista: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Nämä ovat EU:n jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Unionin päämääränä on myös edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojensa hyvinvointia (SEU 3 artikla 1 kohta).^[38]

Lissabonin sopimuksella muutettiin kahta keskeisintä EU:n perussopimusta. Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Jälkimmäinen nimettiin uudelleen sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).^[38]

Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta Lissabonin sopimus on merkittävä erityisesti kahdesta syystä.^[38]

Ensinnäkin EU:n perusoikeuskirja muuttui oikeudellisesti sitovaksi. Ennen tätä EU:n perusoikeuskirja oli vain vuonna 2000 hyväksytty poliittinen julistus. Lissabonin sopimuksen myötä perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen painoarvo ja asema kuin perussopimuksilla (SEU 6 artikla 1 kohta). Perusoikeudet tulivat näin yhtä tärkeiksi kuin esimerkiksi perussopimuksessa turvatut sisämarkkinavapaudet, kuten tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Käytännössä yksittäistapauksissa jotka koskevat molempia periaatteita joudutaan niitä punnitsemaan keskenään samanaikaisesti. Näin pohditaan sekä perusoikeuksiin ja sisämarkkinavapauksiin palautuvia näkökohtia.^[38]

Toiseksi Lissabonin sopimus mahdollisti unionille mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Aiemmin siihen pystyivät liittymään vain yksittäiset valtiot.^[38]

Lisäksi Lissabonin sopimus poisti unionin jaon kolmeen erilliseen pilariin. Pilarijaon poistamisen myötä komission, parlamentin ja EU-tuomioistuimen toimivalta ulottuu myös rikosasioihin ja poliisiyhteistyöhön. Myös unionin lainsäädäntö ja muu toiminta näissä asioissa siirtyi niiden toimivaltaan.^[38]

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Kritiikkiä esiintynyt myös muissa maissa + mahdollisesti muissa suom. puolueissa.

Suomessa toimiva EU-kriittinen Itsenäisyyspuolue on kritisoinut Lissabonin sopimusta voimakkaasti. Puolue tarjoaisi sopimuksen myötä tulleen EU:n yhteisen sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikan tilalle Suomelle itsenäisen lainsäädännön ja kansanvallan lisäämisen.^[39]

Irlannissa uusintaäänestyksen järjestäminen on herättänyt kritiikkiä siitä, äänestyttääkö EU asioita aina uudestaan, kunnes äänestystulos on mieluinen; vastaavalla tavalla Nizzan sopimuksesta äänestettiin Irlannissa kahteen kertaan, kun kansanäänestystulos oli ensimmäisessä äänestyksessä kielteinen.^[34]

• Perustuslakikysymys, Seppänen Esko 2004.
• Pohjalainen 20.10.2007.
• Eurooppa-neuvosto: 21. ja 22. kesäkuuta 2007, Puheenjohtajan päätelmät
• Lissabonin sopimus, Euroopan unionin virallinen lehti

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lissabonin sopimus Wikimedia Commonsissa

• EU:n virallinen lehti: Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus Lissabonin sopimuksessa sovittujen muutosten jälkeen (Arkistoitu – Internet Archive)
• Europan komissio: Lissabonin sopimus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Euroopan unionin neuvoston suomenkieliset sivut^{[vanhentunut linkki]}
• Europedia: Guide to European policies and legislation (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi) (ranskaksi) (kreikaksi)
• End of Nations – EU Takeover & the Lisbon Treaty (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)