Maastrichtin sopimus

Euroopan Unionin perustamissopimus, solmittu 1992

Maastrichtin sopimus (virallisemmin Sopimus Euroopan unionista, SEU) on perussopimus, joka perusti Euroopan unionin ja loi talous- ja rahaliiton.[1] Sopimus allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992 Maastrichtissa, Alankomaissa, Euroopan yhteisön jäsenien kesken. Sopimus astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Se syntyi talous- ja rahaliittoa ja poliittista yhteistyötä koskevien erillisten neuvottelujen tuloksena.

Maastrichtin sopimus
Sopimus Euroopan unionista
Maastrichtin sopimus.
Maastrichtin sopimus.
Allekirjoitettu7. helmikuuta 1992
AllekirjoituspaikkaMaastricht, Alankomaat
Voimaantulopäivä1. maaliskuuta 1993
Osapuolet
AllekirjoittajatEU:n jäsenvaltiot
Euroopan unioni 1992/1993

Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn, euron luomiseen, ja siinä esiteltiin kolme peruspilaria: yhteisö, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa.

Johdanto

Vuoden 1992 allekirjoituksen jälkeen seurasi ratifiointiprosessi, jossa sopimus kohtasi joissakin maissa vastustusta. Ranskan kansanäänestyksessä sopimus sai vain niukan enemmistön, 51,05 prosentin, tuen, Tanskassa sopimus hyväksyttiin vasta toisessa kansanäänestyksessä ja Britanniassa ratifioinnista vastannut parlamentti oli vähällä estää sopimuksen voimaantulon. Sopimus tuli kuitenkin voimaan marraskuussa 1993.

Maastrichtin sopimus sisältää sekä muutoksia aiempiin EY- ja Euratom-sopimuksiin että Euroopan unionin perustamissopimuksen. Sitä voidaan pitää askeleena kohti koko Euroopan laajuista perustuslakia, johon kuuluvat kaikki EY:n ja EU:n sopimukset.

Maastrichtin sopimuksella perustettu Euroopan unioni ei siis korvaa Euroopan yhteisöjä (EY), vaan tuo ne saman katon alle uusien poliittisten ynnä muiden yhteistyömuotojen kanssa. Tässä yhteydessä puhutaan Euroopan unionin "kolmesta pilarista":

Sopimuksen sisältö

Talous- ja rahaliitto

Sopimuksen keskeisintä sisältöä on Euroopan talous- ja rahaliiton perustaminen kolmessa vaiheessa. Sopimustekstin mukaan EU:ssa otetaan käyttöön yhteinen valuutta (euro) aikaisintaan 1. tammikuuta 1997 tai viimeistään 1. tammikuuta 1999. Rahaliittoon osallistuvan valtion on täytettävä ns. lähentymiskriteerit, joiden tarkoituksena on varmistaa rahaliiton vakaus.

Kun sopimus tuli voimaan, alkoi myös automaattinen prosessi, jossa kaikki ministerineuvoston päättämien kriteerien rajoissa pysyneet valtiot liittyvät yhteisvaluuttaan. Britannia ja Tanska pidättivät itsellään oikeuden jättäytyä yhteisvaluutan ulkopuolelle.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Euroopan unionin yhteistyöelimet päättävät unionin linjasta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö on yksi EU:n peruspilareita, säilyy lopullinen päätäntävalta kansallisvaltioilla. Lisäksi suurin osa päätöksistä tulee tehdä yksimielisesti.

Unionin kansalaisuus

Maastrichtin sopimuksen myötä tuli käyttöön myös käsite "unionin kansalaisuus". Unionin kansalaisuus ei rajoita tai korvaa vaan laajentaa perinteistä valtionkansalaisuutta. Unionin kansalaisia ovat kaikki EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset. EU-kansalaisilla on muun muassa oikeus oleskella kaikkialla unionin alueella, aktiivinen ja passiivinen kunnallisvaalioikeus sekä oikeus osallistua Euroopan parlamentin valintaan kaikkialla EU:ssa.

Demokratisointi

Yksi tärkeistä muutoksista oli yhteispäätösmenettelyn käyttöönotto. Euroopan parlamentti pääsi näin tiettyjen asioiden käsittelyssä samalle tasolle ministerineuvoston kanssa. Lisäksi päätettiin alueiden komitean perustamisesta. Komitean tehtävänä on varmistaa, että eri alueet, esimerkiksi Suomen maakunnat, saavat tasapuolisesti huomiota.

Oikeus- ja sisäasiat

Lisäksi sopimuksessa päätettiin tehostaa yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa. Kuten toisessa pilarissakin (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka), pysyi käytäntönä suurelta osin yksimielisyyden vaatimus. EU:n alueen poliisiyhteistyötä vahvistamaan perustettiin Euroopan poliisiviranomainen, Europol.

Ratifiointi

Kolmessa jäsenmaassa; Tanskassa, Ranskassa ja Irlannissa, sopimuksesta järjestettiin kansanäänestys. Tanskassa äänestäjät hylkäsivät sopimuksen 2. kesäkuuta 1992 järjestetyssä kansanäänestyksessä vain 50 000 äänen erolla. Ranskassa sopimuksen kannattajat voittivat vain 51,05 %:lla annetuista äänistä. Irlannissa äänestäneistä 69 % kannatti sopimusta.

Tanskalaiset hyväksyivät sopimuksen 18. toukokuuta 1993 järjestetyssä toisessa kansanäänestyksessä maan saatua sopimukseen poikkeumia, erityisesti rahaliittoa ja puolustusta koskevissa asioissa.

Valtio/järjestöAllekirjoitettuRatifioituTalletettuStatus

Myöhempi kehitys

EU-sopimusta kehitettiin myöhemmin muun muassa vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksella. Yhteispäätösmenettelyä vahvistettiin ja laajennettiin, ja näin korostettiin Euroopan parlamentin asemaa päätöksenteossa.

Vuoden 1998 aikana tapahtumien kulku lähti etenemään siihen suuntaan, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventäminen Amsterdamin sopimukseen kirjatusta tasosta alkoi toteutua jo ennen sopimuksen voimaanastumista keväällä 1999. Nopean etenemisen taustalla oli Jugoslavian hajoamiseen liittynyt Kosovon sota.

Keväällä 1999 Saksan puheenjohtajuuskaudella EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ryhdyttiin valmistelemaan vahvasti Amsterdamin sopimuksesta poikkeavalta pohjalta (mm. EU:lle päätettiin luoda kriisinhallintajoukot sekä tätä tukeva päätöksenteko- ja suunnittelujärjestelmä).

Suomen asema

Suomi hyväksyi Maastrichtin sopimuksen vuoden 1995 liittymissopimuksessaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maastrichtin sopimus.
🔥 Top keywords: