Madsen (pikakivääri)
Madsen on tanskalainen, vuosina 1903–1957 valmistettu[2] maailman ensimmäinen palveluskäyttöön otettu pikakivääri.
| Madsen | |
|---|---|
 | |
| Tyyppi | pikakivääri, kääntyväsulkuinen, pitkä piippurekyyli |
| Valmistaja | Compagnie Madsen A/S |
| Valmistusmaa |  Tanska |
| Valmistusvuodet | 1903–1957 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | mm. 8x58R Krag, 6,5x55mm SE, 8 x 57 IS, 7,62 mm x 54 R, .303 British |
| Aseen pituus | 1165 mm[1] |
| Piipun pituus | 477,5 mm[1] |
| Paino (tyhjänä) | 10 kg[1] |
| Lipas | tankolipas |
| Kapasiteetti | 25, 30 tai 40 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | n. 825 m/s |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 600 lks/min[1] |
Historia
Tanskalainen Jens Torring Schouboe[3] kehitti 1890-luvun alussa kerta- ja sarjatulta ampuvan kiväärin, jonka Tanskan laivasto otti vuonna 1896 käyttöön nimikkeellä Rekylkarabin M.1896[4]. Tykistökapteeni ja myöhempi Tanskan puolustusministeri Vilhelm Herman Oluf Madsen perusti vuonna 1900 Compagnie Madsen A/S -yhtiön, joka sai vuonna 1901[5] nimekseen Dansk Rekyl-Riffel Syndikat[6]. Yhtiö jatkoi aseen kehittelyä vuonna 1902 esitellyksi pikakivääriksi, jonka Tanskan armeija otti käyttöönsä nimikkeellä Rekylgevær Model 1903.[5]
Yhdysvaltojen armeija testasi asetta vuoden 1903 syksyllä ja totesi sen suhteellisen tarkaksi ja kiitti sen keveyttä, mutta koeammunnan aikana sattuneet jatkuvat toimintahäiriöt sammuttivat yhdysvaltalaisten kiinnostuksen sitä kohtaan.[7]
Venäjä osti vuonna 1904 1 250 kappaletta Madsen-pikakivääreitä ja käytti niitä Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa.[8][9]
Ruotsi otti aseen käyttöönsä 6,5x55 kaliiperisena nimikkeellä Kulsprutegevär m/14 (Kg m/14)[10], samoin Norja nimikkeellä Madsen maskingevaer m/14 ja m/22. Norja ryhtyi myös lisenssivalmistamaan sitä Kongsberg våpenfabrikk -asetehtaallaan.[11]
Myös Saksan armeija hankki Madsen-pikakiväärejä Musketen-battalion -yksiköidensä aseistukseksi ensimmäisessä maailmansodassa.[8][12]
Vuosikymmenten kuluessa useissa eri kaliipereissa valmistetut Madsen-pikakiväärit ovat olleet käytössä yli 30 maassa, muun muassa Euroopan maista Bulgariassa, Liettuassa, Latviassa, Puolassa, Suomessa, Unkarissa ja Virossa. Alankomaat ja Portugali hankkivat asetta siirtomaajoukoilleen.[2][5][13]
Erityisen suosittuja Madsen-pikakiväärit olivat latinalaisessa Amerikassa 1920- ja 1930-luvuilla, suurimpina ostajina Argentiina ja Brasilia[5], joiden lisäksi niitä hankkivat käyttöönsä muun muassa Chile, Ecuador ja Paraguay. Mittavimmin Madseneita käytettiin vuosina 1932–1935 Bolivian ja Paraguayn välillä käydyssä Chacon sodassa.[2]
Itä-Aasian maista eräs merkittävimmistä aseen käyttäjistä oli Siamin ohella Kiina, josta Madseneita kulkeutui 1940- ja 1950-luvun aikana myös Malesian ja Vietnamin kapinallisille.[14] Madsenin viimeinen valmistusversio oli Madsen M 1953.[3]
Rakenne
Pitkään piippurekyyliin perustuva ja kääntyvällä, Martini-Henry-tyyppisellä sululla varustettu lukkomekanismi käsittää laatikon sisäpuolelle kiskoja myöten liikkuvan neliömäisen kehyksen, johon kiinnitetty sulkukappale liikkuu pystysuunnassa. Sulkukappaleen liikettä säätelee laatikon vasemmalle puolelle kiinnitetty kaareva syöttövipu. Ensimmäinen patruuna ladataan vivun avulla käsin. Patruunan lauettua piippu ja siihen kytketty lukkokoneisto perääntyvät yhdessä, kunnes sulkukappale nousee ylös ja hylsy poistuu sen alitse ulos aseesta. Osien päästyä taka-asentoon palautinjousi pakottaa osat takaisin eteen, jolloin uusi patruuna siirtyy aseen päällä olevasta lippaasta sulkukappaleen yläpinnassa olevaan syöttöuraan. Oikealla hetkellä syöttövipu painaa sulkukappaleen etupään alas, jolloin vipu työntää patruunan sisälle patruunapesään. Tämän jälkeen sulkukappale nousee sulkien piipun takapään ja patruuna laukaistaan erillisellä iskuvasaralla.[3]
Käyttö Suomessa
Madsen m/20 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen pikakiväärimalli, joka oli käytössä vuosina 1921–1936. Enimmillään 7,62 mm x 54 R -kaliiperisia aseita oli käytössä 729 kappaletta vuoden 1928 lopulla. Lahti-Saloranta M/26 -pikakiväärit syrjäyttivät Madsenit 1930-luvun aikana ja 612 jäljellä olleista Madseneista myytiin vuonna 1937 Viroon, missä ne muutettiin .303 British -kaliiperisiksi. Viimeiset kuutisenkymmentä Madsenia myytiin Interarmcolle 1959–1960.[15]
Kirjallisuutta
- Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 Sotilasaseet. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-99887-0-X.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Firstworldwar.com: Madsen gun
- Danish Madsen Light Machine Gun
- Deactivated Guns: Madsen
- Madsen Light Machine Gun
- The Light Machine Guns of Sweden
- Rekylkarabin M. 1896[vanhentunut linkki]
- Jaeger Platoon: Finnish army 1918–1945: Other Light Machineguns
- Ручной пулемет Мадсен обр. 1902 г.
- Madsen Könnyü Géppuska (Golyószóró) 24.M (Arkistoitu – Internet Archive)