Markus Granlund
Kari Markus Granlund[1] (s. 16. huhtikuuta 1993 Oulu) on suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja olympiavoittaja, joka pelaa NLA-seura HC Luganossa.[2] Calgary Flames varasi Granlundin vuoden 2011 varaustilaisuudessa toisella kierroksella varausnumerolla 45. Hän oli toisen kierroksen korkein suomalainen pelaajavaraus.[3][4]
| Markus Granlund | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. huhtikuuta 1993 Oulu, Suomi |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Make, Pikku Glähde? |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 82 kg |
| Seura | |
| Seura | HC Lugano |
| Sarja | NLA |
| Pelinumero | 60 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2010– |
| Aik. seurat | Salavat Julajev Ufa (KHL) HIFK (SML) Abbotsford Heat (AHL) Calgary Flames (NHL) Adirondack Flames (AHL) Stockton Heat (AHL) Vancouver Canucks (NHL) Edmonton Oilers (NHL) Bakersfield Condors (AHL) |
| NHL-varaus | 45. varaus, 2011 Calgary Flames |
| KHL-varaus | 24. varaus, 2011 Salavat Julajev Ufa |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Markus Granlund alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2012. | |||
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Peking 2022 | jääkiekko | |
| Alle 18-v. MM-kilpailut | |||
 Pronssia | Valko-Venäjä 2010 | jääkiekko | |
Granlundin vahvuudet ovat hyvä pelisilmä sekä kiekollinen peli.[5]
Ura
Helsingin IFK (2009–2013)
Granlund siirtyi Oulun Kärpistä Helsingin IFK:hon yhdessä veljensä Mikael Granlundin kanssa keväällä 2009.[4] Mikael oli ehtinyt pelata Jääkiekon SM-liigassa jo Kärpissä, ja nousikin jo seuraavalle kaudelle IFK:n liigamiehistöön Markuksen jäädessä kehittämään taitojaan joukkueen A- ja B-junioreiden sarjoihin. B-nuorten SM-liiga osoittautui kuitenkin liian helpoksi sarjaksi nuorelle ja maalinnälkäiselle hyökkääjälle, sillä kahdeksassa ottelussa nuorempi Granlund keräsi tehopisteet 8+17=26.[4] Kausi jatkui hänen osaltaan Jääkiekon A-nuorten SM-liigassa, jonka 37 runkosarjaottelussa Granlund merkkautti tehopisteet 17+25=42.[4] Pudotuspeleissä hän johdatti joukkueensa aina finaaleihin asti lähes piste per peli -tahdilla, mutta entinen seura Kärpät nappasi A-nuorten mestaruuden ja Granlund joukkueineen joutui tyytymään hopeamitaliin.[6] Hän palasi kuitenkin vielä B-nuorten pudotuspeleihin voittamaan mestaruutta.[6]
Granlund teki debyyttinsä SM-liigassa 19. lokakuuta 2010. Hänet nostettiin IFK:n kokoonpanoon paikkaamaan loukkaantunutta isoveljeään Mikaelia Ville Peltosen rinnalle.[7] Granlund pelasi SM-liigassa kaksi ottelua, mutta ei tehnyt pisteitä.[5] Loppukauden hän vietti IFK:n A-nuorten joukkueessa pelaten 40 runkosarjaottelua tehoin 20+32=52.[5] Kesällä järjestetyssä NHL:n varaustilaisuudessa Granlundista povailtiin kolmannen tai viidennen kierroksen varausta, mutta Calgary Flames varasikin nuoremman Granlundin jo toisella varauskierroksella numerolla 45 ja hän oli koko varaustilaisuuden toiseksi korkein suomalaisvaraus Porin Ässien Joel Armian jälkeen.[4][6]
Varsinaisella tulokaskaudellaan 2011–2012 Granlund pelasi SM-liigassa 47 runkosarjaottelua tehopistein 15+19=34 ja voitti tulokkaiden maali-, syöttö- ja pistepörssit.[6] Hän pelasi suurimman osan kaudesta samassa ketjussa veljensä Mikaelin sekä Janne Pesosen kanssa.[5] Granlund nousi otsikoihin syksyllä 2011 tehtyään Espoo Bluesia vastaan pelatussa ottelussa ilmaveivimaalin Mikaelin sekä Janne Pesosen syötöstä.[8] Aiemmin Mikael oli esittänyt saman suorituksen vuoden 2011 MM-kilpailujen välierässä Venäjää vastaan. Hyvin sujuneen kauden johdosta nuoremmasta Granlundista povattiin kauden parhaalle tulokkaalle annettavan Jarmo Wasaman muistopalkinnon saajaa. Tittelin vei kuitenkin paikalliskilpailija Helsingin Jokereiden Teuvo Teräväinen.[9] Kauden aikana Granlund pelasi myös yhden ottelun Mestis-joukkue Kiekko-Vantaan paidassa,[6][10] ja IFK:n edustusjoukkueen taipaleen katkettua SM-liigan pudotuspeleissä hän siirtyi seuran A-nuoriin voittamaan SM-kultaa.[6]
Kauden päätyttyä Granlund solmi IFK:n kanssa kaksivuotisen, vuoteen 2014 ulottuneen sopimuksen.[11] Kesällä 2012 Granlund osallistui myös NHL:n varaajaseuransa Calgary Flamesin vuosittaiseen nuorten lupausten kehitysleiriin.[12][13]
NHL-debyytti Calgaryssä (2013–2016)
Huhtikuussa 2013 Granlund teki Calgary Flamesin kanssa kolmivuotisen tulokassopimuksen.[14] Kauden 2013–2014 hän aloitti pelaamalla Calgaryn farmijoukkueessa Abbotsford Heatissa AHL:ssa. Granlund ehti pelata AHL-liigassa 50 ottelua tehoin 23+21=44[15] ja hänet valittiin AHL:n kuukauden tulokkaaksi helmikuussa 2014.[16]
Granlund teki NHL-debyyttinsä Calgary Flamesissa 27. helmikuuta 2014 ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Samassa ottelussa myös suomalainen Joni Ortio pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa Calgaryn maalivahtina.[17] Kolmannessa NHL-ottelussaan 3. maaliskuuta 2014 Granlund kohtasi ensimmäistä kertaa NHL:ssä veljensä Mikael Granlundin edustaman Minnesota Wildin vierasottelussa Minnesotan kotiareena Xcel Energy Centerissä. Granlundit olivat kautta aikojen kolmannet suomalaiset veljekset, jotka kohtasivat toisensa NHL-ottelussa.[18] Heitä ennen olivat kohdanneet Jarkko ja Tuomo Ruutu sekä Saku ja Mikko Koivu. Samassa ottelussa Granlund hankki myös NHL-uransa ensimmäisen tehopisteen syöttämällä joukkueensa kapteenin Mark Giordanon viimeistelemän kavennusmaalin ottelun kolmannessa erässä. Maali jäi ottelun viimeiseksi ja Minnesota Wild voitti ottelun 3–2. Mikael Granlund syötti ottelussa Minnesota Wildin maaleista kaksi.[19]
Siirto Vancouveriin (2016–2019)
Markus Granlund siirtyi helmikuussa 2016 Vancouver Canucksin organisaatioon vaihtokaupassa Calgaryssa syntyneeseen hyökkääjä Hunter Shinkarukiin.
Granlund teki kesällä 2019 yksivuotisen sopimuksen Edmonton Oilersin kanssa.[20] Peliaika Edmontonissa jäi vähäiseksi ja hänet tiputettiin välillä Edmontonin farmi joukkueeseen Bakerfield Condorsiin. Granlund ei saanut jatkosopimusta ja hän hyväksyi tarjouksen KHL-seuralta.[21]
Siirto KHL-liigaan ja seuraan Salavat Julajev Ufa (2020–2022)
Granlund pelasi kaksi kautta 2020-2022 KHL-seurassa Salavat Julajev Ufa ja oli joukkueen yksi tehokkaimmista pelajista. 2020-2021 kaudella joukkueen suomalainen superketju Teemu Hartikainen–Sakari Manninen–Markus Granlund sijoittuivat pistepörississä top-10 joukkoon.[22] Joukkueen kausi kuitenkin päättyi pudotuspelien toisella kierroksella Ak Barsia vastaan. 2021-2022 kaudella Granlund oli joukkueen tehokkain runkosarjassa ja joukkue oli konferenssin kolmanella sijalla. Maaliskuun 2. päivä 2022 Granlund ilmoitti, että ei osallistu pudostuspeleihin ja poistuu joukkueesta, syynä oli aikaisemmin helmikuussa alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan.[23][24]
Maajoukkue
Granlund on edustanut Suomea kahdesti alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa, vuosina 2010 ja 2011. Kevään 2010 kisoista Granlund voitti pronssia ja kevään 2011 kisoissa hän toimi Suomen kapteenina. Granlund valittiin Suomen vuoden 2022 olympiajoukkueeseen, kisat olivat hänen ensimmäinen aikuisten tasolla. [25] Granlund voitti Suomen joukkueen kanssa kultaa näissä olympialaisissa.
Perhe
Markus Granlundin isoveli on NHL-jääkiekkoilija Mikael Granlund.[6]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 2009–2010 | HIFK | A-SM | 37 | 17 | 25 | 42 | 38 | 14 | 2 | 11 | 13 | 18 | U18 | 6 | 1 | 5 | 6 | 4 | |||
| 2010–2011 | HIFK | A-SM | 40 | 20 | 32 | 52 | 49 | 5 | 4 | 5 | 9 | 6 | U18 | 6 | 2 | 8 | 10 | 6 | |||
| HIFK | SM-liiga | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2011–2012 | HIFK | SM-liiga | 47 | 15 | 19 | 34 | 18 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | JMM | 7 | 2 | 5 | 7 | 6 | |||
| 2012–2013 | HIFK | SM-liiga | 50 | 10 | 20 | 30 | 18 | 5 | 1 | 2 | 3 | 4 | JMM | 6 | 5 | 7 | 12 | 4 | |||
| 2013–2014 | Abbotsford Heat | AHL | 49 | 23 | 21 | 44 | 22 | ||||||||||||||
| Calgary Flames | NHL | 7 | 2 | 1 | 3 | 0 | |||||||||||||||
| 2014–2015 | Adirondack Flames | AHL | 21 | 9 | 8 | 17 | 14 | ||||||||||||||
| Calgary Flames | NHL | 48 | 8 | 10 | 18 | 16 | 3 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||
| 2015–2016 | Calgary Flames | NHL | 31 | 4 | 3 | 7 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Stockton Heat | AHL | 12 | 5 | 4 | 9 | 10 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| Vancouver Canucks | NHL | 16 | 2 | 1 | 3 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2016–2017 | Vancouver Canucks | NHL | 69 | 19 | 13 | 32 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2017–2018 | Vancouver Canucks | NHL | 53 | 8 | 4 | 12 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2018–2019 | Vancouver Canucks | NHL | 77 | 12 | 10 | 22 | 20 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2019–2020 | Edmonton Oilers | NHL | 34 | 3 | 1 | 4 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Bakersfield Condors | AHL | 20 | 6 | 9 | 15 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2020–2021 | Salavat Julajev Ufa | KHL | 50 | 23 | 30 | 53 | 26 | 9 | 3 | 5 | 8 | 6 | |||||||||
| 2021–2022 | Salavat Julajev Ufa | KHL | 41 | 8 | 30 | 38 | 16 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 0 | 1 | 1 | ||||
| 7 kautta | yhteensä | NHL | 335 | 58 | 43 | 101 | 86 | 3 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | KHL | 91 | 31 | 60 | 91 | 42 | 9 | 3 | 5 | 8 | 6 | |||||||||
| 4 kautta | yhteensä | AHL | 105 | 45 | 42 | 87 | 60 | 4 | 2 | 3 | 5 | 2 | |||||||||
| 3 kautta | yhteensä | SM-liiga | 99 | 25 | 39 | 64 | 36 | 8 | 1 | 2 | 3 | 4 | |||||||||
Lähteet
Aiheesta muualla
- Markus Granlund QuantHockey.com -sivustolla (suomeksi)
- Markus Granlund The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Markus Granlund Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
- Markus Granlund Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
2 Pokka |3 Friman |4 Lehtonen |12 Anttila (A) |13 Kemiläinen |15 Aaltonen |20 Ojamäki |24 Björninen |25 Rajala |28 Nättinen |29 Säteri |35 Tuohimaa |38 Hietanen |40 Lindbohm |42 Vatanen |45 Olkinuora |51 Filppula (C) |55 Ohtamaa (A) |60 Granlund |65 Manninen |70 Hartikainen |71 Komarov (A) |80 Mäenalanen |81 Pakarinen |82 Pesonen |Valmentaja Jukka Jalonen