Matalassa lämpötilassa sulavat metalliseokset

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Matalassa lämpötilassa sulavat metalliseokset sulavat noin 70–100 °C:en lämpötilassa. Tällaiset metalliseokset ovat usein vismuttia, lyijyä, tinaa ja kadmiumia sisältäviä eutektisia tai ei-eutektisia seoksia.[1] Näitä metalliseoksia käytetään esimerkiksi juotoksissa, sulakkeissa, sädehoidon säteilysuojissa, täyteaineena putkien taivutuksessa ja automaattisten sprinklerien venttiileissä.[2][3] Käyttö sprinklerijärjestelmissä perustuu siihen, että matalassa lämpötilassa sulava metalliventtiili sulaa tulipalon sattuessa.[3] Ensimmäistä kertaa tällaisen metalliseoksen esitteli Isaac Newton vuonna 1701.[2]

Esimerkkejä matalassa lämpötilassa sulavista metalliseoksista[2][4][5][6]
NimiKeksimisvuosiKeksijäVismutti

Bi %

Lyijy

Pb %

Tina

Sn %

Kadmium

Cd %

Indium

In %

Sulamispiste

(°C)

Newtonin metalli1701Isaac Newton50203098
Rosen metalli1772Valentin Rose5027,12295
D’Arcet:n

metalliseos

1775Jean D’Arcet49,227,621,295
Onionin

metalliseos

ennen 1888Onion50302092
Woodin metalli1860Barnabas Wood502512,512,570
Woodin metalli1860 LipowitzLipowitz5027131074
Nimetön1935French4122,110,68,218,146,9
Fieldin metalliei tiedossaSimon Quellen Field32,516,55162

Lähteetmuokkaa wikitekstiä

Navigointivalikko